sunnuntaina, joulukuuta 23, 2007

Joulu jonka muistamme

- Tehdään tästä joulusta ikimuistoinen. Yksi meistä totesi niin, kun suunnittelimme, miten vietämme joulun. Toinen jatkoi: - Ei meidän tarvitse tehdä tästä ikimuistoista joulua. Siitä tulee sellainen joka tapauksessa.

Meillä, joille tämä joulu jää varmasti mieleen, tarkoitan suomalaisia rauhanturvaajia täällä Afganistanissa. Vietämme joulun Masar-e-Sharifissa, Aybakissa tai Kabulissa. Osa meistä juhlii joulua Suomessa.

Mikä tekee joulustamme ikimuistoisen? Nämä puitteet: Olemme kaukana Suomesta, kotoa ja rakkaistamme. Olemme maassa, jossa soditaan. Olemme keskellä kansaa, joka ei vietä joulua. Voimme nähdä täällä kuin palan maailmaa, josta jouluevankeliumi kertoo: on lampaita ja paimenia, ratsastetaan aaseilla vuoren rinteillä. Olemme tiivis joukko. Luultavasti joulu painaa meitä vielä lähemmäksi toisiamme. Ehkä jouluyönä Afganistanin vuoristojen ja aavikoiden yllä loistavat kuu ja tähdet. Voi olla, että jouluna maa on valkoinen. Ainakin leirimme eteläpuolella kohoavien vuorten huiput ovat valkoisia.

* * *

Moni meistä on puhunut tunnoistaan ennen joulua: - En kaipaa ollenkaan hulinaa, joka on Suomessa ennen joulua. En kaipaa ahtaita kauppoja, ruuhkia ja melkein epätoivoista joululahjojen etsimistä. En kaipaa meteliä, jonka yli soitetaan joululauluja. Tai hätäilyä, onko varmasti kaikki mahdollinen tullut hankittua. Niitä rakkaita ihmisiä, jotka ovat Suomessa, varmasti kaipaan jouluna. Tai että pääsisin jouluaattona sytyttämään kynttilän läheisen haudalle.

Oikeastaan on hienoa, että ikävöimme ja meitä ikävöidään. Se kertoo, että on niitä, jotka ovat meille ja joille me olemme hyvin rakkaita.

On tärkeää ja vähemmän tärkeää. Jouluvietossamme on sellaistakin, mikä voisi jättää kokonaan pois. Rakkaat ihmiset ovat tärkeitä. Hulina ja hätäily saisivat jäädä pois.

* * *

Joulun vietossamme täällä on myös samanlaista kuin Suomessa. Leireissämme on suomalaisia ja ruotsalaisia kokkeja, jotka ovat luvanneet tehdä tuttuja jouluruokia – kinkkua, laatikoita, rosollia. Pidämme joulujuhlan. Laulamme – niin hyvin kuin osaamme – joululauluja. Tiernapojat esiintyvät. On joulukirkko. Kuulemme jouluevankeliumin. Kaikki saavat ainakin yhden lahjan. Ehkä tulee paketteja myös Suomesta niiltä rakkailta. Toivomme, että saamme levätä, rauhoittua ja kerätä voimia.

Kuulemme jouluevankeliumin. Se kertoo joulusta kaikkein tärkeimmän. On syntynyt Vapahtaja. Jumala syntyi ihmiseksi. Taivaan ja maan Herra tuli ihmisten keskelle. Hän toi pelastuksen. Vapahtaja on meitä kaikkia varten. Jokainen saa uskoa häneen. Tämä sanoma tekee joulusta joulun Suomessa ja Afganistanissa.

* * *

Yksi joukostamme totesi, että joulusta tulee ikimuistoinen ilman meidän tekemisiämmekin. Siinä tuli sanottua keskeistä joulusta. Joulu ei synny siitä, että me teemme, valmistelemme ja järjestämme. Joulu ei riipu siitä, osaammeko virittyä joulun tunnelmaan. Joulu tulee ja on riippumatta meistä. Joulun tärkein asia – sanoma Vapahtajasta – on totta riippumatta, teemmekö tai osaammeko me.

Jumalan suuret lahjat – anteeksiantamus, yhteys Luojaan, ikuinen elämä – nekään eivät ole kiinni siitä, paljonko me teemme ja jaksamme. Ne kaikki ovat valmiina ja tarjolla jokaiselle. Niihin saa tarttua. Ne ovat siksi, että kerran oli ensimmäinen joulu ja maailmaan syntyi Vapahtaja.

4 Comments:

Blogger Mari Hiltunen said...

Siunattua joulua sinulle Jari ja kaikille tämän blogin lukijoille!

"Nyt saavuit, Vapahtajani,
on seimen oljet vuoteesi.
Näin meidät, pieni, korotat,
alaston, kaikki vaatetat.

Siis käännyn, Jeesus, puoleesi,
sinulle annan kuormani.
Sä murheen muutat riemuksi
ja elämäksi kuoloni." Virsi 26:5,7

"Teidän on vain käyttäydyttävä Kristuksen evankeliumin arvoa vastaavalla tavalla. Pääsenpä itse käymään luonanne tai en, toivon saavani kuulla, että te pysytte lujasti samanhenkisinä ja taistelette yksimielisesti evankeliumin ja uskon puolesta antamatta vastustajien säikyttää itseänne. Se on heille Jumalan antama osoitus siitä, että heitä odottaa kadotus mutta teitä pelastus. Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan." Fil.1:27-29

Mari Hiltunen, Valkeala

11:56 ip.  
Blogger TR said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:58 ip.  
Blogger Pälli said...

Tiina ja muutkin,

myös itse kiusaamista kokeneena ja siten siitä jonkin verran lukeneena haluan sanoa: kiusaamisessa kanavoituu ihmisen raadollisuus. Yleensä kun yhteisö kääntyy yksilöä vastaan joko suoraan tai välillisesti (=osoittamalla välinpitämättömyyttä) yksilöä vastaan, ei ole kyse siitä, että yksilössä olisi jotakin vikaa. Tai paremmin, kuten Tiina sanoit, vikaa löytyy meistä kaikista. Niinpä kiusaamiseen ei tarvita mitään erityistä syytä, mutta tekosyitä siihen löytyy sitäkin enemmän.

Tämän halusin vain lisätä siihen mitä Tiina hyvin kirjoitit.

Siunattua alkavaa vuotta kaikille, erityisesti Jari sinulle ja perheellesi!

Päivi Luukkainen
Jyväskylä

3:04 ip.  
Blogger TR said...

Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

3:24 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home