lauantaina, syyskuuta 22, 2007

Pahempi tapaus

Tulin eilen Suomeen ja kotiin Afganistanista, muutama päivä suunniteltua aiemmin. Täällä on joitakin työtehtäviä, sen jälkeen palvelusvapaa ja sitten paluu Afganistaniin. Tuntuu, että Afganistanissa on kovin rauhallista verrattuna, mitä on täällä. Juttu eilen jaetussa Tyrvään Sanomissa oli melkoinen tervetulotoivotus Vammalaan.

Lehdessä haastatellaan kirkkoherra Osmo Ojansivua. Haastattelussa todetaan mm. seuraavaa:

- Kappalainen Jari Rankisen ja pastori Markus Malmivaaran tapaukset ovat erilaiset, vaikka molemmat miehet ovat nyt tutkittavana työtehtäviensä laiminlyömisestä. Tätä mieltä on Vammalan seurakunnan kirkkoherra Osmo Ojansivu. ... "Malmivaara ymmärtää, että kirkossa noudatetaan kirkon päätöksiä. Hän ei ole sanonut minulle, mitä minun pitäisi kirkkoherrana tehdä. Hän sanoo myös, ettei aio valittaa tuomiokapitulin päätöksestä", Ojansivu luonnehtii Malmivaaraa. Rankista Ojansivu pitää astetta vaikeampana tapauksena. "Rankinen ajatteli, että hän määräisi, mikä on kirkossa oikea toimintatapa. Hän on pyrkinyt muuttamaan minun ratkaisujani."

- Kirkkoherra Ojansivun mielestä Rankinen veti tietoisesti koko Vammalan seurakunnan mukaan ikävään julkisuuteen. "Hänellä olisi ollut mahdollisuuksia hakeutua jonnekin muualle, mutta hän näki ilmeisesti asian julkisuusarvon ja menetteli näin."

- "Ei olisi häpeällistä perääntyä. Pitäisin sitä kunniallisena, hyvänä tapana. Pelkään, että vahvat taustavoimat ovat laittaneet heidät kahleisiin", Ojansivu sanoo viitaten naispappeutta vastustavaan Suomen luterilaiseen evankeliumiyhdistykseen.

Voisi olla parempi olla kommentoimatta tällaisia juttuja. En kuitenkaan malta olla sanomatta muutamaa asiaa.

Hajoita ja hallitse on ollut usein toimiva toimintatapa. Ehkä se tuntuu siltä nytkin. Markus Malmivaara ja minut täytyy yrittää saada ja pitää erillään toisistaan. Yhdessä olemme selvästi vaikeampi ongelma. Minä olen se pahempi tapaus, Markus ei ole niin paha. Minun suhteeni toivoa ei ole, Markuksen on. Kuitenkin olemme Markuksen kanssa toimineet samalla tavalla. Olemme molemmat esittäneet toivomuksen, ettei meidän tarvitsi toimia vastoin käsitystämme ja toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa. Kun tähän ei ole suostuttu, olemme jääneet pois messusta. Olisimme molemmat olleet valmiit toimittamaan messun yksin. En ymmärrä, miten meidän tapauksemme ovat niin erilaisia.

Mitä muuten kirkkoherra ajattelisi, jos piispa vertailisi julkisuudessa häntä, hänen käsityksiään ja toimiaan toiseen kirkkoherraa? Ja moittisi toista ja kehuisi toista. Tai mitä opettaja ajattelisi, jos rehtori vertailisi lehdessä häntä toiseen opettajaan? Mitä ajateltaisiin tällaisesta piispasta tai rehtorista?

En ymmärrä myöskään, miten olen pyrkinyt muuttamaan Osmo Ojansivun ratkaisuja. Olen esittänyt toivomuksen, ettei minua laitettaisi toimittajaksi samaan messuun naispastorin kanssa. Tähän Osmo Ojansivu ei ole suostunut. Puhe siitä, että ajattelin voivani määrätä, miten kirkossa on toimittava, tuntuu oudolta. Ikään kuin minulla ei olisi tajuta siitä, mitä voin määrätä ja mitä en. Toivomukseni olen kyllä esittänyt ja pyytänyt, että se otettaisiin huomioon, kuten se on otettu huomioon vuosia.

Tuntuu, että niillä, joilla on valta päättää, jatkanko pastorina Vammalan seurakunnassa vai en, oli toive, että asia saadaan hoidettua vähin äänin - lähden itse, minut painostetaan lähtemään tai erotetaan melkein huomaamatta - ja kaikki jatkuu kuten ennen. Ehkä harmittaa, että näin ei tapahtunut. Pidän asiaani - siis pastorin mahdollista erottamista virasta sen takia, että tämä yrittää seurata, minkä ymmärtää Raamatun opetukseksi - sen verran merkittävänä, että olen halunnut julkisuutta näkökohdille, joilla perustelen toimintaani. En pidä hyvänä, että asia hoidettaisiin vähin äänin. Tai että käsityksensä saisivat kertoa julkisuudessa lähinnä ne, jotka ovat kanssani eri mieltä.

Osmo Ojansivu puhui meitä kahlehtivista taustavoimista. Olen ennenkin sanonut: En koe, että toiset ihmiset ovat sitoneet minut. Tai että joudun toimimaan vastoin tahtoani, koska en uskalla pettää näiden ihmisten luottamusta. Haluan toimia niin kuin toimin. Toivon, että olen kiinni Jumalan sanassa ja että sen takia olen tehnyt ratkaisut, jotka olen tehnyt. On sanottu, että sitoutuminen Jumalan sanaan on parasta vapautta. Tätä olen kokenut. Jumalan sanassa on ihmeellinen voima.

Tuntuu, että minun suhteeni ollaan tekemässä kovia päätöksiä. Ehkä tällaisilla jutuilla niistä yritetään tehdä hyväksyttävämpiä. Olen ongelma Vammalan seurakunnassa ja ongelmat vaativat toisinaan kovia ratkaisuja. Ehkä tätä käsitystä pyritään luomaan ja vahvistamaan.

Tyrvään Sanomien tervetulotoivotuksesta huolimatta on hyvä olla Suomessa ja kotona perheen luona. Suomen syksykin tuntuu hyvin vihreältä sen hiekan ja pölyn jälkeen, joka Afganistanissa on. Olen pitänyt tehtävästä, jossa saan palvella Afganistanissa. Tuntuu hyvältä palata sinne palvelusvapaan jälkeen.

16 Comments:

Blogger Viher-Tuomo said...

Hei Jari, oli hyvä lukea mitä olit mieltä jutusta, jonka itsekin sain luettavakseni.

On mielestäni edelleen hyvä, että pysyt sillä linjalla, jonka Herran edessä koet oikeaksi ja että et vaikene asiasta, joka ei ole merkityksetön siitä huolimatta, että se ei ole tärkeysjärjestyksessä lähelläkään ykkössijaa, vaikka monet muut saattavat niin edelleen kuvitella.

On myös hyvä, ettet ole provosoitunut tämän enempää. Tällainen kommentointi on mielestäni aivan hyvä, vaikka epäilitkin, kannattaako tätä kommentoida ollenkaan. Markuksen reagointi asiaan on myös ollut mielestäni erittäin asiallista. Siunausta teille kummallekin edelleen ja perheillenne! :)

Tuomo Viherjuuri, Hki (tällä hetkellä Jalasjärvellä)

9:45 ip.  
Blogger Merja Auer said...

Mielenkiintoista, kuinka vaikeaa ihmisen on nähdä moitteisiin aihetta silloin, kun on täysin sisäistänyt omat ajatuksensa ja toimintatapansa oikeiksi.

11:19 ip.  
Blogger Merja Auer said...

Minä en esimerkiksi millään muista että tänne kuuluu lisätä paikkakunta: Turku.

11:20 ip.  
Blogger PPPalmu said...

Kiinnostava Gallup Hesarin sivuilla: "Kielteinen julkisuus tekee ihmisestä monien mielissä rikollisen". Kyllä kai useimmat ovat tajunneet tämän jo aikaa sitten, mutta median - varsinkaan iltapäivälehtien ja paikallislehtien - etiikkaan se ei murheellista kyllä taida vähääkään vaikuttaa. Olisi hyvä, jos vaikuttaisi edes niiden, jotka esiintyvät kristityn nimellä. Kun sanoo julkisesti jotakin toisesta, olisi kohtuullista, että löytyisi kivenkovat perustelut. Toisen toiminnan kriittinen arvioiminen julkisuudessa ilman konkreettisia perusteluja on pelkkää parjausta.

Pasi Palmu
Kälviä

12:28 ap.  
Blogger Marja Koskenniemi said...

Minusta oli hyvin outoa ja surullista joutua lukemaan perjantai-iltana paikallislehtemme palstoilta vastikään sairauslomaltaan työhön palaneen kirkkoherramme julkista arviota kahdesta alaisestaan, kahdesta pastorista. Heidän käsittelyään, heidän toimintansa arviointia ja vertailua, ikään kuin he olisivat joskus kauan sitten eläneitä mielenkiintoisia tapauksia, historiallisen tai systemaattisen analysoinnin ja tutkimuksen kohteita. Kyseessä on kuitenkin kaksi paikkakunnalla elävää ihmistä, joilla on vaimot ja lapset, sukulaisia ja ystäviä. Khramme on myös heidän sielunhoitajansa ja paimenensa. Miltä tuntuu kouluikäisen pojan lukea lähes joka kotiin tilatusta lehdestä, että hänen isänsä on "astetta vaikeampi tapaus"?

Minusta kirjoitus, johon tässä blogissa viitataan, oli aivan käsittämätön. Minusta se edusti nimenomaan sitä, josta siinä syytettiin Jaria: "tietoisesti srk:n vetämistä ikävään julkisuuteen", mutta tässä ei vedetty vain seurakuntaa, vaan nimenomaan nämä kaksi pappia. Miksi? Mikä tarve tällaisiin lausuntoihin, julkisuuteen, paikallislehden palstoilla? Miten se edistää rauhaa ja ilmapiirin paranemista täällä Vammalan seurakunnassa?

Ennen Heikan komitean linjauksia täällä Vammalan seudulla oli hyvä käydä kirkossa ja osallistua srk:n toimintaan. Nykyään se on vaikeaa. Kirkossakävijämäärätkin ovat pudonneet ja monet ihmiset ovat lähinnä ymmällään, pahoillaan ja huolissaan. Kuitenkaan emme muuta haluaisi kuin elää rauhassa ja uskoa "kuin isämme uskoivat ennen ja toivoivat, rukoilivat". Kiitos Markus Malmivaaralle erinomaisen kirkkaasta evankeliumin saarnasta tänään Tyrvään kirkossa!

Marja Koskenniemi, Karkku, Vammala

11:13 ap.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Merja, hyvä, että sinä sentään tunnut ymmärtävän että kyse on nimenomaan Jarin omista ajatuksista eikä kahlehtivista taustavoimista ;)

Pasi ja Marja, hyviä pointteja. Kiitos niistä, oli mielenkiintoista lukea myös ne. Varsinkin se, miten tällainen toiminta puolestaan mukamas edistäisi seurakunnan hyvinvointia.

Tuomo Viherjuuri, Hki (tällä hetkellä Vammalassa)

5:55 ip.  
Blogger Henrik Perret said...

Tutustukaa John Vikströmin kirjoitukseen tuoreessa TA:ssa (ruots). Murheellista!

Henrik

11:55 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

+ Henrik,

voisitko lyhyesti referoida tuota vihkipiispani kirjoitusta! Minulle, raukalle, ei tule Teologista Aikakauskirjaa, ei varmaan monelle muullekaan tätä blogia lukeville. Ihan vain muutamalla sanalla :-) ...

Martti Vaahtoranta, Alzey

2:30 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

... heh hee, enhän minä enää Alzeyssa asu, vaan heinäkuun alkupuolelta asti PYHÄRANNASSA (Pyhässä rannassa, kuten oikeastaan alunperin täällä sanottiin; suokoon Herra, että nimi pitäisi paikkansa.)

Martti V.

2:31 ip.  
Blogger Henrik Perret said...

Hei Martti ja muut!

8 sivua pitkä, samat asiat kuin ennenkin, eli hän kertoo millä tavalla omatuntomme on sitoutunut, ja mitä siitä seuraa.
Hän moittii kristet perspektiv-lehteä (jonka päätoimittajana olen toiminut vuodesta 1980...) ja kritisoi Pirjo Alajoen jutun julkaisemista.

Minun motiivini oli pelkästään sellainen että meidän ylikorostetusti feministisessä maailmassamme on joskus vapauttavaa kun joku nainen puhuu avoimesti välittämättä siitä miten sanoma otetaan vastaan.

John taas katsoo että olen hyväksynyt (ei mainitse minua nimeltä vaan puhuu johdosta) päälinjat, ja vetää johtopäätökset, olemme patriarkalisteja.

Mutta väsyneen miehen turhautuneet aivot eivät pysty antamaan oikeutta Johnin tekstille, joten yritä löytää...

Ceterum censeo: Jarille nyt tukea, esirukousta ja kaikkea muuta.

Rukoillaan että Jumala kääntäisi koko tilanteen vielä kirkossamme.

Henrik

9:39 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

+ Henrik,

enpä taida jaksaa enkä ehtiä. Sitä pitää katsoa, mihin vähät voimansa käyttää. Saavathan sitä emerituspiispat kirjoitella kaikenlaista, mutta minun ei ole pakko lukea.

Tässä on tultu myös sellaiseen tilanteeseen, jossa keskustelun säännöt menevät uusiksi. Moni virta vie eri suuntaan, kuin vanhat miehet toivoisivat sen juoksevan. Enkä tällä tarkoita niinkään sinua enkä minua, vaan esimerkiksi John-piispaani. Nuoriso kyseenalaistaa joukolla ne tabut, joihin myös "patriarkaalisuus" kuuluu. Siitä käsittääkseni voi aivan rauhassa keskustella ilman, että välittömästi lyödään kapula suuhun ja vedetään se rätillä niskan takaa kiinni.

Tämä ei ollut oma kannanottoni "patriarkaalisuuden" puolesta, mutta ei sekään tarkoita, että puolustaisin feministisiä tai androgyynisia positioita. Jatkuvasti löydän itseni ihmettelemästä Efesolaiskirjeen "kefalee-struktuuria". Kristillinen todellisuuskäsitys ei ole mustavalkoinen eikä suljettu, kuten erilaisten ideologioiden, ovat ne sitten "patriarkaalisia" tai "matriarkaalisia" tai mitä tahansa muuta.

Kristillinen todellisuudenkäsitys nojautuu viime kädessä Yhden Jumalan kolminaisuuteen ja ihmiseksi tulemiseen, alennuksen tilaan meidän tähtemme, pelkästä rakkaudesta, pelkästä rakkaudesta. Sellainen on loputtoman Pyhä Jumala.

Martti Vaahtoranta, Alzey

3:23 ip.  
Blogger Martti Vaahtoranta said...

... ja taas tuli kotipaikaksi "Alzey", vaikka ihan varmasti asun Saaristomeren rannassa Varsinais-Suomen pohjoisimmassa rannikkopitäjässä eli Pyhärannassa ...

Martti taas

3:23 ip.  
Blogger Unknown said...

En rupea käymään teologista väittelyä täällä(kään), koska olen siinä suhteessa harrastelija enkä tunnusta silläkään saralla (maallisia) auktoriteetteja.

Tartun tuohon naurunhäröhdyksen herättäneeseen kommenttiin "ylikorostetun feministinen maailma". Voi veljet. Eipä ihme, että ajatuksemme tuntuvat olevan eri maailmoista, jos sukupuolten välistä tasa-arvoa ei pidetä itsestäänselvyytenä. Mielestäni jokainen ns. tervejärkinen nainen on jonkin asteinen feministi. Ainakin nuorempaan polveen kuuluva.

Tunnustan toki "asenteellisuuteni" tässäkin asiassa toteamalla, että otan "kirkollisten evankeelisten" tervetulleena vastaan. Keski-Pohjanmaalta lähteneenä ja evankelisen taustan omaavana olen ollut välillä niin surullinen liikkeen ja kirkonkin tilasta, että olen eronnut kirkon jäsenyydestä. Nyttemmin olen tosin palannut löydettyäni Tuomasyhteisön ja mielestäni kristinuskon ydinsanomaan keskittyviä yhteisöjä. Itse kun en allekirjoita vaikkapa sanainspiraatio-oppia niin minuhan on helppo "teilata" halutessaan, millä sinänsä ei ole minulle mitään merkitystä.

Kovasti minulle vieras sävy on tämän blogin useimmilla kirjoittajilla. Kirjoitukset ovat itseäni toistaakseni kuin toisesta maailmasta, ehkäpä ne sitten ovat siitä valtakunnasta, jonne kaltaisillani ei ehkä jonkun mielestä ole asiaa. Tämän asian suhteen mielestäni ihmisten mielipiteillä - omallanikaan - ei ole merkitystä. Pelastusvarmuus on hyvin suhteellista, suuri mysteeri. Se on korkeemman kärees, uskon suurimpaan oikeudenmukaisuuteen Jokke Mäki-Lohiluoman sanoja tapaillen.

Näinkin eri tavalla ajatteleva ihminen pitää itseään evankeelisena. Virkakysymys on niin suuri erottava tekijä etten usko olevani esim. Evankeliumijuhlilla enää vierailijana. Sinänsä ikävä tilanne mutta periaatteistaan on pidettävä kiinni. Joillekuille tämä on pelkästään teologinen kysymys. Itse en erottele uskontoon ja yhteiskuntaan liittyviä kantojani. Siksipä olenkin kristitty Vihreän Liiton jäsen, joka saattaa jopa kannattaa kirkollisen verotusoikeuden lakkauttamista joskus tulevaisuudessa.

Jukka Piirainen, Helsinki

5:57 ip.  
Blogger Kirsti said...

Kyllä herätti tuo ylikorostuneen feministinen maailma minunkin huomiotani, varsinkin globaalisti ajatellen se on hämmentävä väite. Mutta niin kauan kuin kotosuomessakin naisten euro kieppuu siinä 80 sentin kieppeillä, on minulle ainakin turha kenenkään selittää ylikorostuneen feministisestä kulttuurista. Haistakaa huilu hyvät herrat.

Terveisiä Turusta

Kirsti Ellilä

9:41 ap.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Tuostapa tulikin mieleeni. Päivän metrossa taisi olla Jaakko Heinimäeltä kolumnia, ellen aivan väärin muista... siinä mainittiin siitä, miten tutkimuksen mukaan Suomessa avioeron todennäköisyys on pieni silloin, jos mies tienaa hyvin ja nainen ei niin hyvin, mutta jos nainen tienaakin enemmän kuin mies, niin todennäköisyys erota on melkoisen suuri.

Suomalaismiehen siis on ilmeisesti keskimäärin vaikea sietää sitä, jos vaimo pärjää taloudellisesti häntä paremmin. Toki olisi hyvä ehkä pidemmän päälle saada tuloeroja tasoihin, niin asia ei _ehkä_ enää tuntuisi miespoloisista niin nöyryyttävältä :D tai sitten käy niin, että tuloerojen tasoittumisen myötä avioeroluvut vaan nousevat ja nousevat...

Mutta ihan vakavasti, onhan tasa-arvossa kai kyse jostain muustakin kuin tuloeroista? Tietyissä asioissa miehillä menee naisia huonommin - esimerkiksi kaikkihan varmaan tietävät, että nykyinen koulujärjestelmä suosii tyttöjä enemmän kuin poikia... mutta en ole tämän alan asiantuntija, joten jätän kommentoinnin tähän tältä erää.

Siunauksin,
Tuomo Viherjuuri
Helsinki

9:47 ip.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Tämän päiväisessä Kotimaassa oli kerrottu John Vikströmin TA-kirjoituksesta. Mitäpä kommentoitavaa teillä? En allekirjoita sitä lopussa ollutta mainintaa, sillä edelleenkin enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmistä, mutta alkupuolella oli joitakin huomioita, joihin haluaisin kuulla vastakkaisen mielipiteen edustajan perusteluja, koska itse en Johnin tekstiä kaikilta osin pysty kritisoimaan kummoisesti.

Terv. Tuomo Viherjuuri, Hki

10:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home