Vetoomus
Aamulehti (www.aamulehti.fi) kertoi tänään vetoomuksesta, joka on laadittu Vesa Pöyhtärin ja minun tueksi. Vetoomuksesta kerrottiin myös illan Kymmenen uutisissa (www.mtv3.fi).
Vetoomuksessa noin 90 Suomen ev.lut. kirkon pastoria ilmoittaa, että he toimisivat samalla tavalla kuin Vesa ja minä, jos olisivat samassa tilanteessa. He sanovat kokevansa, että heidätkin halutaan erottaa, mikäli Suomen ev.lut. kirkko erottaa Vesan ja minut. Kirkkoherra Keijo Rainerma luonnehti Aamulehdessä hienosti vetoomusta: - Tämä ei ole sodanjulistus vaan rauhanvetoomus.
Kuten aiemmin nettipäiväkirjassani kirjoitin, olen tästä vetoomuksesta hyvin iloinen. Tuntuu hyvältä, että toisia pastoreita tulee rinnalle ja tahtoo tukea. Huomattava on ollut niiden pastoreiden joukko, jotka ovat ottaneet yhteyttä ja sanoneet, että toimisivat tilanteessani samalla tavalla, mutta eivät kuitenkaan allekirjoita vetoomusta. Joidenkin periaate on, että he eivät koskaan anna nimeään vetoomuksiin. Jotkut eivät enää usko tällaisten vetoomusten vaikuttavan. Jotkut ovat halunneet pysytellä sivussa julkisuudesta. Ymmärrän hyvin näitä - varsinkin niitä, jotka eivät halua tässä asiassa julkisuuteen. Herkkua tämä ei ole ollut. Aika näyttää, ryhdytäänkö toimiin niitä pastoreita vastaan, jotka ovat allekirjoittaneet vetoomuksen. Se olisi melkoinen urakka.
Vetoomuksen teksti on tässä ja alla sen allekirjoittajat:
JOS YKSI JÄSEN KÄRSII, KÄRSIVÄT KAIKKI MUUTKIN
Kirkkomme kahta pastoria - Vammalan seurakunnan kappalaista Jari Rankista ja Oulun Karjasillan kappalaista Vesa Pöyhtäriä - uhataan kurinpitotoimilla, koska he edustavat kirkon perinteistä näkemystä papinvirasta ja toimivat sen mukaan. Kurinpitotoimet voivat johtaa virasta erottamiseen.
Me allekirjoittaneet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorit olemme uskomme mukaisesti sitoutuneet noudattamaan Kirkkojärjestyksen alkuun kirjattua periaatetta: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan." (Kirkkojärjestys 1. luku 1 §).
Jari Rankisen ja Vesa Pöyhtärin tilanteessa toimisimme samalla tavalla kuin he. Emme – kuten eivät hekään – tahdo kieltäytyä virkatehtävistä emmekä syrji naisia, vaan pitäydymme siihen, minkä olemme oppineet Raamatusta oikeaksi. Uskomme – kuten valtaosa maailman kristikunnasta – että seurakunnan paimenen tulee olla mies. Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko erottaa Jari Rankisen tai Vesa Pöyhtärin virastaan, koemme, että myös meidät halutaan erottaa.
Hannu Anttoora, kirkkoherra, Pomarkku; Martti Arkkila, kappalainen, Pulkkila; Reijo Arkkila, TT, Helsinki; Risto Auerma, kappalainen, Pori; Ville Auvinen, TT, Turku; Sven-Olav Back, TD, Pargas; Tom M. Broberg, kirkkoherra, Merikarvia; Tord Carlström, vt. kirkkoherra, Loviisa; Patrick Dickson, seurakuntapastori, Oulu; Mika Ebeling, pastori, Helsinki; Ulf Emeleus, pastor, Helsingfors; Leif Erikson, docent, Vasa; Stig-Olof Fernström, prost, Helsingfors; Kjell Granström, kyrkoherde, Nagu; Yrjö Haapala, kirkkoherra, Keminmaa; Heikki Haataja, sisälähetysjohtaja, Nurmijärvi; Osmo Harjula, lähetystyöntekijä, Kenia; Paavo Heikkinen, lähetystyöntekijä, Japani; Johan Helkkula, seurakuntapastori, Keminmaa; Petri Hiltunen, TT, Valkeala; Heikki Holma, kirkkoherra, Tervola; Lauri Huhtinen, seurakuntapastori, Perho; Martti Huhtinen, rovasti, Klaukkala; Pauli Huhtinen, rovasti, Sydney; Pekka Huhtinen, lähetysjohtaja, Helsinki; Teuvo Huhtinen, kirkkoherra, Kiukainen; Pasi Hujanen, lähetystyöntekijä, Venäjä; Albert Häggblom, lähetystyöntekijä, Kenia; Hannu Häkämies, pastori, Tampere; Ahti Iivonen, kappalainen, Kankaanpää; Reima Jokinen, pastori, Turku; Ari Juupaluoma, kappalainen, Kannus; Heikki Jyväs, kappalainen, Mynämäki; Timo Keskitalo, pastori, Helsinki; Vesa Kiertokari, seurakuntapastori, Kalanti; Lauri Kiviranta, pastori, Hausjärvi; Tapio Kiviranta, pastori, Espoo; Ingemar Klemets, tf. kaplan, Vörå; Juhani Koivisto, pastori, Hausjärvi; Tenho Korhonen, kappalainen, Hämeenkyrö; Sakari Korpinen, TL, Helsinki; Erkki Koskenniemi, dosentti, Vammala; Heikki Koskenniemi, professori, Turku; Olli Koskenniemi, pastori, Turku; Timo Laato, TT, Nakkila; Max-Olav Lassila, kyrkoherde, Larsmo; Aki Lautamo, kappalainen, Kemijärvi; Heikki Lehtimäki, pastori, Jyväskylä; Jaakko Lehtimäki, pastori, Huittinen; Eino Lehtisaari, rovasti, Huittinen; Hannu Lehtonen, pastori, Soini; Lauri Lempinen, kirkkoherra, Soini; Mikko Lempinen, vt. kirkkoherra, Honkajoki; Pekka Lindqvist, TT, Turku; Esa Luomaranta, piirijohtaja, Kuortane; Raimo Lähteenmaa, pastori, Ilmajoki; Lasse Marjokorpi, kirkkoherra, Kemijärvi; Pentti Marttila, lähetyssihteeri, Vantaa; Juha Muukkonen, seurakuntapastori, Tervola; Markku Niemelä, rovasti, Lahti; Miika Nieminen, seurakuntapastori, Kankaanpää; Lasse Nikkarikoski, toiminnanjohtaja, Kokkola; Kristian Norrback, kaplan, Malax; Ari Norro, piirijohtaja, Mäntsälä; Jan Nygård, kaplan, Karleby; Valtteri Olli, kappalainen, Nivala; Pasi Palmu, kappalainen, Kälviä; Lauri Parvio, piirijohtaja, Vammala; Henrik Perret, pääsihteeri, Helsinki; Ilkka Perttula, rovasti, Lavia; Juhana Pohjola, pastori, Helsinki; Tapio Pokka, pastori, Oulu; Keijo Rainerma, kirkkoherra, Kankaanpää; Ilkka Rytilahti, aluejohtaja, Hyvinkää; Lasse Räty, pastori, Nokia; Timo Saitajoki, kirkkoherra, Teerijärvi; Boris Sandberg, rovasti, Helsinki; Halvar Sandell, kaplan, Helsingfors; Arto Seppänen, kirkkoherra, Utsjoki; Peter Silfverberg, piirisihteeri, Kokkola; Iikka Silvola, rovasti, Naantali; Anssi Simojoki, TT, Kenia; Ilpo Sinkko, kappalainen, Kokemäki; Risto Soramies, lähetystyöntekijä, Etu-Aasia; Jarmo Sormunen, pastori, Jyväskylä; Markku Sumiala, kappalainen, Pori; Martti Toivanen, kirkkoherra, Kristiinankaupunki; Reino Toikka, lähetystyöntekijä, Kenia; Martti Vaahtoranta, TT, Saksa; Teuvo Veikkola, rovasti, Alajärvi; Miika Vuola, kirkkoherra, Kaskinen; Sakari Vuola, kirkkoherra, Köyliö; Matti Väisänen, rovasti, Hausjärvi; Henrik Östman, tf. kaplan, Nykarleby
Vetoomuksessa noin 90 Suomen ev.lut. kirkon pastoria ilmoittaa, että he toimisivat samalla tavalla kuin Vesa ja minä, jos olisivat samassa tilanteessa. He sanovat kokevansa, että heidätkin halutaan erottaa, mikäli Suomen ev.lut. kirkko erottaa Vesan ja minut. Kirkkoherra Keijo Rainerma luonnehti Aamulehdessä hienosti vetoomusta: - Tämä ei ole sodanjulistus vaan rauhanvetoomus.
Kuten aiemmin nettipäiväkirjassani kirjoitin, olen tästä vetoomuksesta hyvin iloinen. Tuntuu hyvältä, että toisia pastoreita tulee rinnalle ja tahtoo tukea. Huomattava on ollut niiden pastoreiden joukko, jotka ovat ottaneet yhteyttä ja sanoneet, että toimisivat tilanteessani samalla tavalla, mutta eivät kuitenkaan allekirjoita vetoomusta. Joidenkin periaate on, että he eivät koskaan anna nimeään vetoomuksiin. Jotkut eivät enää usko tällaisten vetoomusten vaikuttavan. Jotkut ovat halunneet pysytellä sivussa julkisuudesta. Ymmärrän hyvin näitä - varsinkin niitä, jotka eivät halua tässä asiassa julkisuuteen. Herkkua tämä ei ole ollut. Aika näyttää, ryhdytäänkö toimiin niitä pastoreita vastaan, jotka ovat allekirjoittaneet vetoomuksen. Se olisi melkoinen urakka.
Vetoomuksen teksti on tässä ja alla sen allekirjoittajat:
JOS YKSI JÄSEN KÄRSII, KÄRSIVÄT KAIKKI MUUTKIN
Kirkkomme kahta pastoria - Vammalan seurakunnan kappalaista Jari Rankista ja Oulun Karjasillan kappalaista Vesa Pöyhtäriä - uhataan kurinpitotoimilla, koska he edustavat kirkon perinteistä näkemystä papinvirasta ja toimivat sen mukaan. Kurinpitotoimet voivat johtaa virasta erottamiseen.
Me allekirjoittaneet Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastorit olemme uskomme mukaisesti sitoutuneet noudattamaan Kirkkojärjestyksen alkuun kirjattua periaatetta: "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa: Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan." (Kirkkojärjestys 1. luku 1 §).
Jari Rankisen ja Vesa Pöyhtärin tilanteessa toimisimme samalla tavalla kuin he. Emme – kuten eivät hekään – tahdo kieltäytyä virkatehtävistä emmekä syrji naisia, vaan pitäydymme siihen, minkä olemme oppineet Raamatusta oikeaksi. Uskomme – kuten valtaosa maailman kristikunnasta – että seurakunnan paimenen tulee olla mies. Jos Suomen evankelis-luterilainen kirkko erottaa Jari Rankisen tai Vesa Pöyhtärin virastaan, koemme, että myös meidät halutaan erottaa.
Hannu Anttoora, kirkkoherra, Pomarkku; Martti Arkkila, kappalainen, Pulkkila; Reijo Arkkila, TT, Helsinki; Risto Auerma, kappalainen, Pori; Ville Auvinen, TT, Turku; Sven-Olav Back, TD, Pargas; Tom M. Broberg, kirkkoherra, Merikarvia; Tord Carlström, vt. kirkkoherra, Loviisa; Patrick Dickson, seurakuntapastori, Oulu; Mika Ebeling, pastori, Helsinki; Ulf Emeleus, pastor, Helsingfors; Leif Erikson, docent, Vasa; Stig-Olof Fernström, prost, Helsingfors; Kjell Granström, kyrkoherde, Nagu; Yrjö Haapala, kirkkoherra, Keminmaa; Heikki Haataja, sisälähetysjohtaja, Nurmijärvi; Osmo Harjula, lähetystyöntekijä, Kenia; Paavo Heikkinen, lähetystyöntekijä, Japani; Johan Helkkula, seurakuntapastori, Keminmaa; Petri Hiltunen, TT, Valkeala; Heikki Holma, kirkkoherra, Tervola; Lauri Huhtinen, seurakuntapastori, Perho; Martti Huhtinen, rovasti, Klaukkala; Pauli Huhtinen, rovasti, Sydney; Pekka Huhtinen, lähetysjohtaja, Helsinki; Teuvo Huhtinen, kirkkoherra, Kiukainen; Pasi Hujanen, lähetystyöntekijä, Venäjä; Albert Häggblom, lähetystyöntekijä, Kenia; Hannu Häkämies, pastori, Tampere; Ahti Iivonen, kappalainen, Kankaanpää; Reima Jokinen, pastori, Turku; Ari Juupaluoma, kappalainen, Kannus; Heikki Jyväs, kappalainen, Mynämäki; Timo Keskitalo, pastori, Helsinki; Vesa Kiertokari, seurakuntapastori, Kalanti; Lauri Kiviranta, pastori, Hausjärvi; Tapio Kiviranta, pastori, Espoo; Ingemar Klemets, tf. kaplan, Vörå; Juhani Koivisto, pastori, Hausjärvi; Tenho Korhonen, kappalainen, Hämeenkyrö; Sakari Korpinen, TL, Helsinki; Erkki Koskenniemi, dosentti, Vammala; Heikki Koskenniemi, professori, Turku; Olli Koskenniemi, pastori, Turku; Timo Laato, TT, Nakkila; Max-Olav Lassila, kyrkoherde, Larsmo; Aki Lautamo, kappalainen, Kemijärvi; Heikki Lehtimäki, pastori, Jyväskylä; Jaakko Lehtimäki, pastori, Huittinen; Eino Lehtisaari, rovasti, Huittinen; Hannu Lehtonen, pastori, Soini; Lauri Lempinen, kirkkoherra, Soini; Mikko Lempinen, vt. kirkkoherra, Honkajoki; Pekka Lindqvist, TT, Turku; Esa Luomaranta, piirijohtaja, Kuortane; Raimo Lähteenmaa, pastori, Ilmajoki; Lasse Marjokorpi, kirkkoherra, Kemijärvi; Pentti Marttila, lähetyssihteeri, Vantaa; Juha Muukkonen, seurakuntapastori, Tervola; Markku Niemelä, rovasti, Lahti; Miika Nieminen, seurakuntapastori, Kankaanpää; Lasse Nikkarikoski, toiminnanjohtaja, Kokkola; Kristian Norrback, kaplan, Malax; Ari Norro, piirijohtaja, Mäntsälä; Jan Nygård, kaplan, Karleby; Valtteri Olli, kappalainen, Nivala; Pasi Palmu, kappalainen, Kälviä; Lauri Parvio, piirijohtaja, Vammala; Henrik Perret, pääsihteeri, Helsinki; Ilkka Perttula, rovasti, Lavia; Juhana Pohjola, pastori, Helsinki; Tapio Pokka, pastori, Oulu; Keijo Rainerma, kirkkoherra, Kankaanpää; Ilkka Rytilahti, aluejohtaja, Hyvinkää; Lasse Räty, pastori, Nokia; Timo Saitajoki, kirkkoherra, Teerijärvi; Boris Sandberg, rovasti, Helsinki; Halvar Sandell, kaplan, Helsingfors; Arto Seppänen, kirkkoherra, Utsjoki; Peter Silfverberg, piirisihteeri, Kokkola; Iikka Silvola, rovasti, Naantali; Anssi Simojoki, TT, Kenia; Ilpo Sinkko, kappalainen, Kokemäki; Risto Soramies, lähetystyöntekijä, Etu-Aasia; Jarmo Sormunen, pastori, Jyväskylä; Markku Sumiala, kappalainen, Pori; Martti Toivanen, kirkkoherra, Kristiinankaupunki; Reino Toikka, lähetystyöntekijä, Kenia; Martti Vaahtoranta, TT, Saksa; Teuvo Veikkola, rovasti, Alajärvi; Miika Vuola, kirkkoherra, Kaskinen; Sakari Vuola, kirkkoherra, Köyliö; Matti Väisänen, rovasti, Hausjärvi; Henrik Östman, tf. kaplan, Nykarleby
posted by Jari Rankinen | 11:30 ip.
21 Comments:
On uskomatonta kuinka pieni, mutta kovaääninen, tunnetuista
naispappeuden vastustajista koostuva joukko yrittää sanella sen, kuka voi toimia Suomen kirkossa pappina.
Ei vaikuta kovin kristilliseltä.
Tämähän on kuin mafia, joka yrittää taustalla vaikuttaa
demokraattiseen päätöksentekoon. Onneksi keinot ovat sentään vielä laillisia.
Koko tässä jupakassa yritetään päähenkilöstä tehdä marttyyriä, joka uhrataan tyhmien ja suvaitsemattomien kristittyjen alttarille. Enemmistöhän on tässä tapauksessa tietysti väärässä eikä varsinkaan oikeassa uskossa.
Vaikea ymmärtää, että naispappeuden vastustajille ei mene päähän se, kuinka loukkaavaa ylipäätään heidän käyttäytymisensä naispappeja kohtaan on. Eihän nyt ole kysymys mistään työpaikkakiusaamisesta vaikka
vastustajat niin haluavatkin asian nähdä, vaan pelkästään siitä, että nämä tietyt miehet eivät hyväksy naisia yhdenvertaisiksi
työtovereikseen koska he eivät ole miehiä. Naiset ovat huonoja, väärin uskovia ja syntisiä
pappeja, joita ei pitäisi koskaan päästää kirkkosalin puolelle. Onhan tuolla muualla joku jopa ehdottanut kantelua tuomiokapitulille naispappeuden kieltämiseksi.
Ja mikseivät nämä vastustajat valitse sitä vaihtoehtoa, että
perustaisivat oman uskonnollisen yhteisönsä, jossa naisia ei näkyisi kuin keittiön puolella? Mikä tämän estää? Todennäköisesti se, että palkanmaksu ei olisi enää niin turvattu kuin rakkaan kirkkomme helmassa. Vaikka kuinka halutaan toimia pappina niin kyllä elämiseen sitä rahaakin tarvitaan.
Tiedän, että vastustajien päätä ei käännä mikään järkipuhe, mutta heidän on kuitenkin aivan turha luulla, että suuri uskova enemmistö hyväksyy kaikenlaisen fundamentalistisen sooloilun Suomen ev.lut. kirkossa.
Ja loppujen lopuksi, mitä nämä mielestään "oikein uskovat" ovat mitään sanomaan siitä, mikä on se oikea tapa uskoa.
Tässäkin pelissä kuitenkin mennään - aivan oikein - enemmistön ehdoilla.
pekar!
Olen samaa mieltä kanssasi!
Oikein sydäntä kylmäsi käydä tuota listaa läpi.
Muutama nimi tuolla listalla ei yllättänyt lainkaan (Luther-säätiön marttyyrit, Pohjola, Marjokorpi jne). Mutta uskomatonta on se, että kirkko vielä vihkii papeiksi naispappeuden hyväksymisen jälkeen sellaisia nuoria miehiä, jotka ovat tehneet harvinaisen selväksi kantansa "helmallisiin". Nämä nuoret palokärjet kuvittelevat kirkkolakiin lisätyn omituisen ponnen varjolla voivansa mellastaa miten kuten haluavat!
Toivoa sopii, ettei kirkko taivu näiden sadankaan edessä nöyristelyyn ja myötäilyyn vaan pitäytyy rehellisesti ja reilusti päätöksensä takana. Jos kirkko nyt lähtee naispappeutta vastustavien kelkkaan niin minun mielestäni se on sama kuin palattaisiin takaisin keskiajalle - se olisi omien sanojensa syömistä ja omien joukkojen selkiin puukotusta!
Naiset pysykööt alttarilla! Fundamentalistis-sovinistista raamatuntulkintaa kannattavat ulos, mukaanlukien SLEY ja OPKO - elleivät muuta kantaansa. Perustakaa jo Herran tähden oma kirkko!!!
http://jplehto.blogspot.com/
Tehdäänkö oma vastavetoomus?
Luulenpa, että saisimme kasaan enemmän ääniä kuin Rankisen puolesta tehdyllä listalla on. Jos vaan kaikki kynnelle suinkin kykenevät uskaltautuvat mukaan.
Hajaannusta ja kirkkomme jakaantumista on enää turha pelätä - se on jo todellisuutta eikä sitä voida enää välttää. Yritetään pelastaa se, mikä pelastettavissa vielä on, eli ainakin 60% Suomen kirkkokansasta ja papeista.
Count me in! Eli olen itse mukana vetoomuksessa, jos se aikaan saadaan.
Keskustelu: http://www.kopteri.net/keskustelu/showthread.tmpl?tid=7107
Blogini: jplehto.blogspot.com/2007/03/vain -liepeellistk-perinteisen.html
Eikös kristillisyys ole sitä, että pidämme Herramme Jeesuksen Kristuksen käskyt?
Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
(1. Joh. 2:3)
Ymmärtääkseni naispappeus on juuri raamattukysymys, joka perustuu Herran palvelijan Paavalin ohjeisiin, jotka hän on antanut uskossa ja totuudessa.
Jeesus sanoo opetuslapsilleen Joh. 15:18, 19 "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä. Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa."
Vielä Hän sanoo Joh. 17:14 "Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole."
Rukoilen voimia sinulle ja perheellesi, Jari, tämän nurjan ja vihamielisen maailman keskellä.
Sirkka Heikkilä, Tampere
pekar ja Jekkendaahl, kirkkoa ei Lutherin mukaan tule hallita enemmistövallalla tai ruhtinaan yksinoikeudella, vaan Raamatun Sanalla. Tutustukaa regimenttioppiin, siihen sisältyy muutakin kuin yleinen väärintulkinta "uskontoa ja politiikkaa ei saa sekoittaa keskenään".
Yleinen väärinkäsitys näyttää olevan myös se, että naispappeuden vastustajat haluavat nähdä naiset ainoastaan keittiössä. Tässä kohtaa voisi olla paikallaan tutustua paremmin esimerkiksi SLEYn tai Kansanlähetyksen toimintaan, ja siihen, mitä naiset siellä tekevät. Tuhannennen kerran, tämä ei ole tasa-arvokysymys.
pekar, pappien palkanmaksu ei ole syy, miksi haluamme pysyä Suomen ev. lut. kirkossa, vaan se, että meillä ei ole syytä lähteä, kun tunnustus on kohdallaan. Ja onhan tämä koti.
pekar kirjoitti: "Tiedän, että vastustajien päätä ei käännä mikään järkipuhe" - siltä vaikuttaa molemmin puolin - miksi kommentoit täällä, jos uskot näin?
Jekkendaahl, jotta vetoomuksia voisi vertailla, teidänkin vetoomukseenne tulisi kerätä vain pappien nimiä.
Mitä mieltä Jekkendaahl olet Tulkaa kaikki -liikkeen kannattajana, pitääkö kirkon vieläkin vihkiä papeiksi sellaisia henkilöitä jotka eivät suostu siunaamaan homoliittoja?
Tähän vti:n kommentin perään sopiikiin hyvin pieni plugi:
Rankinen ja naispappeus
Paavali sanoo: Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa.
Papin tulee siis olla naimisissa oleva mies jolla on lapsia. Uskovia lapsia. Jos naiset eivät kelpaa papeiksi Paavalin mukaan niin eivät myöskään naimattomat ja lapsettomat miehet.
On varmaankin kelvollista hyväksyä omantunnonvapaus siinä, ettei hyväksy naispappeutta.
Sitä sen sijaan ei voida hyväksyä, ettei suostu alttarille naispuolisen papin kanssa. Jumalan sana on Jumalan sanaa vaikka Perkele sitä julistaisi, taisi Luther sanoa. Perkele taitaakin kelvata alttaritoveriksi eräille paremmin kuin nainen.
"Isukki said...
Paavali sanoo: Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa.
Papin tulee siis olla naimisissa oleva mies jolla on lapsia. Uskovia lapsia."
- Kyllä Jumala tahtoo varmasti näin. Ihmisten kannalta on kuitenkin tärkeää pysyä siinä tilassa, että Jumala VOI toteuttaa Sanassaan mainitut ominaisuudet omissa papeissaan. Esim. Jumala VOI antaa naimattomalle papille vaimon, VOI lahjoittaa epäuskoiselle papin lapselle uskon, VOI pyyhkiä papilta huonon maineen. Seurakunnan katsijaa koskevista Jumalan ohjeista sukupuoli on ainoa, jota Jumalakaan EI VOI muuttaa. Siksi kaikkivaltias Jumala EI VOI täyttää yhdessäkään naisessa niitä ohjeita ikinä, toisin kuin pappisvirkaan oikealla tavalla kutsutut miehet. Heistä Jumala VOI tehdä Sanansa ja tahtonsa mukaisiä Kirkon palvelijoita. Mutta se, miten ja milloin se tapahtuu, kuuluu yksin Jumalalle.
Korjaan edellisen viestini kirjoitusvirheen eli
"Siksi kaikkivaltias Jumala EI VOI täyttää yhdessäkään naisessa niitä ohjeita ikinä, toisin kuin pappisvirkaan oikealla tavalla KUTSUTUISSA MIEHISSÄ. "
Ken Takaki
Toivoisin, että edes yksi näistä uskomattoman monista väärinymmärtäjistä poistaisi listalta nimensä, kun kysyn:
Sukupuolielimilläänkö pappi saarnaa? Seksuaalisuudellako on tarkoitettu olevan mielten läpi puskeva avainrooli? Eikö saarnastuolissa perusteellisesti aivan muuta, kuulijan odottamaa, tosi tärkeää viestiä pitäisi eteenpäinviedä?
Ei yököttövämpään väärintulkintaan juuri pysty harhautumaan kristillisyyden puhtaasta pääsanomasta, sen ytimestä.
Raamatussa on tarjolla lukemattomia vastaavia sivupolkuja. Miksi juuri tämä pitää kohottaa pääpoluksi? Anteeksi vaan, mutta siksi, että kaiken elollisen elämäntehtävä on suvunjatkaminen. On vain luonnon laki, että seksi jopa tässäkin pääsee näin vastustamattomasti ylilyömään.
Anteeksi, jos yöunet häiriintyvät.
Eihän tätä kovin moni, mielestäni Jari ainakaan, ole pääpoluksi kohottanutkaan. Ydin on nimenomaan siinä evankeliumin julistuksessa.
Mielestäni on olemassa hyviäkin naispappeja, ja teen itse naispappien kanssa yhteistyötä kanttorina työskennellessäni, mutta en minäkään ymmärrä oikein sitä, mitä kirkon johdossa tapahtuu. Enkä paljon muutakaan, ja onneksi ei tarvitsekaan - kun vain luottaa Herran johdatukseen.
Tuomo,
Juuri tällä hetkellä, aprillipäivänä 2007, ykkösasia on seurakunnan edessä ranttaliksi pistäminen seksistisen yksityiskohdan eron tuijottelun takia toista pappia rinnakkain kirkon työtehtävissä silmäillessään. Eikö Tuomo seksiä todella ole nostettu käyttäytymistä ohjaavaksi pääasiaksi?
Kysyn vielä: Eikö edes yksi luovu kohottamasta seksiajatusta numero yhdeksi? Suuren pappisjoukon arvostelukyky on pahasti puntarissa.
Eikö muka pääpolkua ole se, että seksistisen ajatuksen mielleyhtymällä, naisen saarnaajana nähdessään vannoo yhtyvänsä peräti korpilakkoon? Lakossahan hylkää kaiken sen, mitä papin valassa on luvannut seurakunnan edessä tehdä. Eikö pääpolkua kulje, kun oikeuttaa itsensä seksiin tarvittavien ihmisruumiin yksityiskohtien riivaamana työpaikkaterroristiksi?
On luonnon laki ohjautua lihallisena ihmisenä ajattelemaan suvunjatkamiseen tarvittavien sukupuolielinten eroja sellaisissakin tilanteissa, joissa ei kyseisiä elimiä tarvita eikä voi millään tavalla käyttää.
Mutta: Onko seksiobjektina naisen näkeminen niin pääasia, että sen riivauksen vallasta alttarilla poisjoustamattomuus on jokin yhdestoista käsky? Pyysikö Paavali todella työpaikkaterroristiksi heittäytymään sukupuolielinten erojen tuijottelun takia? Vai onko ollut tarkoitus viattomasti vain ojentaa: turhat pulinat ja pikkusieluisuudet pois seurakunnan kokoontuessa?
Arkkipiispa Paarma on nyt todella oikealla asialla auttaessaan arvovallallaan langenneita huomaamaan nolon hairahtumisensa ruodusta eli palkatusta ja kutsumuksellisesta päätehtävästään.
Lauri,
kuka sen on nostanut pinnalle? Vanhauskoiset tuskin olisivat halunneet asiasta tällaista meteliä. Valitettavasti en juurikaan ymmärrä kärkeviä mielipiteitäsi. Ellet vielä ole katsonut tämän blogin vanhimman kirjoituksen viimeistä kappaletta (eli arkisto viime syyskuusta, ihan sivun alimmainen kappale) niin suosittelen lukemaan sen nyt. Se voi tuntua ristiriitaiselta, mutta tunnen itsekin Jarin henkilökohtaisesti (tosin en tiedä, tunnetko sinä) ja luotan siihen, että hän ei ole syyllinen niihin väitteisiin, joita tänne olet suoltanut.
Jukka Paarman lausunnot eivät minua vakuuta lainkaan. Eivätkä todennäköisesti myöskään Hesarissa ja muissa medioissa olevat naurettavat väitteet, jotka on kirjoitettu vastoin parempaa tietoa.
Uskon siihen, että Jumala on ilmoittanut itsensä meille Pyhässä Sanassaan. Ihmisten kirjoituksia, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta. Siksi en itsekään suhtaudu naispappeuteen erityisen myönteisesti. Ainakaan, kun tällaista hypetystä tulee julkisuuteen. Itse monen ystäväni tavoin koen, että juuri tällaisten asioiden vuoksi naispappeuden hyväksyminen ei ole koitunut kirkollemme siunaukseksi kokonaisvaltaisesti.
Tottakai ylilyönteihin syyllistytään vähän joka puolella, mutta viime aikoina olen havainnut tällaista huomattavasti enemmän sillä puolella, joka väittää olevansa suvaitsevampi.
Tuomo,
Anteeksi jos tuli ylilyönnin tuntuisia tekstejä minultakin, mutta koen oikeaksi naisen puolustamisen työpaikkakiusaamista vastaan. Olen itsekin ollut työpaikkakiusattu, mutta jälkikäteen ajateltuna minulla oli sentään mahdollisuudet itse sen jokaiseen osa-alueeseen vaikuttaa.
Mutta nainen ei voi sukupuoli-vajavaisuuttaan mitenkään korjata. Sukupuolielimet ovat ne, jotka Luoja on antanut. Niitä ei saa käyttää lajitteluaseena sen enempää kuin ei ihmisen rotuakaan.
Riivaaja on silloin saanut työyhteisössä yliotteen, kun annetun työtehtävän ja myös sosiaaliset suhteet viimeistä piirtoa myöten osaavasti hoitaen joutuu naiseudesta työpaikkakiusatuksi, syrjintäterrorin uhriksi.
Ei asiayhteydestä irrotetun tekstinpätkän ylitulkinta ja istutus suomalaiseen työyhteisöön seurakunnassa voi oikeuttaa toisen ihmisen sortamiseen, niin että hänen kärsimyksellään ei näytä olevan mitään väliä. Kunhan vaan saa nostaa Luojan luoman eron ihmisen seksuaalisessa habituksessa työyhteisön tyhönjakoa hallitsevaksi asiaksi. Työtehtävässä, jossa ei millään muotoa kuulu eikä voi tuoda tuota seksuaalisuuden eroa esille.
Ensinnäkin Lauri, nainen ei ole "sukupuolivajavainen". Mies ei ole totuus, johon toista puolta verrataan.
Ja toiseksi tästä ilmiöstä, tämä on mielestäni käsittämätöntä. Miten yhtä raamatun kohtaa nyt luetaan niin tarkasti.. huhhuh. Ihan kuin piru lukisi raamattua. Taitaa herroilla olla vaan kaipuu menneisiin, jossa valta oli miehillä ja nyt taitaa pelottaa. Mies ei peniksellään johda seurakuntaa paremmin kuin nainen, vaan jopa huonommin, koska ei edes pysty hallitsemaan koko lihasta.
Tiedän muutenkin miten eräät näistä allekirjoittaneista kohtelevat vaimojaan, joten syrjivä asenne naisia kohtaan on syvemmällä kuin tässä pappisasiassa. Hyi! Minä ainakin eroan kirkosta, jos nämä herrat saavat mitään tahdoistaan läpi. Ehdottaisin muuttamaan johonkin konservatiiviseen maahan tai karkaamaan Siperiaan, jossa voitte olla mitä mieltä haluatte häiritsemättä muita. Oksettavaa!
Tyrmistynyt tyttö
Tyrmistynyt olen minäkin.
Olen yrittänyt verrata tätä naisenalistamisen kiihkoa muuhun, Raamatun kyllä tarjoamaan ylilyöntimahdollisuuteen.
Otetaan vaikka se, että olen kuullut papin kiroavan.
Sehän on synti. Selvä se.
Niinpä ei vanhauskoisen kuulu astua ehtoollista jakamaan tai saarnaa kuulemaan kiroilevan papin läsnäollessa.
Mutta ei. Tuommoinen painetaan villaisella. Niinkuin tietysti kuuluu.
Miksi? Koska siinä ei ole seksiväritteistä kiihkoa mukana. Tämä on minun selitykseni sille, että Helsingin Sanomien 1.4. s D4 haastattelun mukaan, jopa lasten sanan ääreen johdattaminen sai väistyä tämän tärkeämmän asian takia, nimittäin naisen jahtaamisen ulos saastuttamasta papinkaapua!
"Mitä te olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä..." on 77x7 väkevämpi ja ajankohtaisempi lähetyskäsky syntymättömän lapsen ihmisoikeuksien puolesta kuin näpertely Paavalin tuskastumisesta saarnansa aikaiseen juorujen supatteluun seurakunnassa.
Jälkimmäinen on senaikaisen orjien ja naisten kohtelukulttuurin ilmentymänä epäaktuelli.
Hyvät vetoomuksen allekirjoittajat, luopukaa naispappeusristiretkestä ja siirtäkää Matt. 25:40 lähetyskäskyä noudattaen
keskustelun polttopiste estämään edes yksi tämän- tai ensiviikkoinen, kevytmielinen lapsenmurha.
Todellakin vaikuttaa siltä, että tämän nimim. Laurin näkemykset perustuvat ainoastaan tuohon Helsingin Sanomien 1.4. sivuun D4. Minä en suhtautuisi Helsingin Sanomien haastatteluun noin kritiikittömästi.
Todella harmillista että median propaganda nyt puree niihin ihmisiin, joilla näistä asioista ei ole parempaa tietoa.
Hyvä Jakkendahl, kyse ei ole vanhoista papeista, jotka ovat yksin muutosvoimia vastaan. Ota huomioon, että naispappeus ei ole mikään vanha ja hyväksytty perinne, vaan uusien luutien tuoma tilanne. Teologisessa tiedekunnassa kasvaa yhä edelleen meitä teologinplanttuja, jotka papiksi aiomme ja olemme sitä mieltä, että tuo Jumalamme sanan ilmoittava kirja on edelleen arvossa ja oikeana pidetty.
Lähetä kommentti
<< Home