Edelleen ihmeitä
Edelleen tapahtuu ihmeitä. Viime syksynä, talvena ja keväänä näimme Sastamalassa yhden. Elokuussa kaksi nuorta miestä ehdotti, että alkaisimme pitää nuorteniltoja joka toinen keskiviikko. Illoissa olisi opetusta, laulua, rukousta ja nyyttärit. Suhtauduin - kuten toinenkin pastori - asiaa hyvin epäillen mutta emme tahtoneet sammuttaa nuorten miesten intoa. Ajattelimme, että kokeillaan nyt ja todetaan muutaman illan jälkeen, että voimme ehkä yrittää joskus myöhemmin uudestaan.
Ensimmäinen ilta oli syyskuun alussa ja iltoja on ollut joka toinen viikko. Melkein poikkeuksetta on oltu kodeissa. Kevään viimeinen ilta pidettiin toukokuussa helatorstain aattona. Väkeä illoissa on ollut vähän yli 20 nuoresta melkein 50 nuoreen. On puhuttu uskomme keskeisistä asioista, joskus on selvitelty asioita, jotka eivät ole aivan keskeisimpiä uskossamme mutta tärkeitä kuitenkin. On rukoiltu yhdessä, laulettu, nuoret ovat ottaneet hienosti vastuuta. Moni on pyytänyt toisia mukaan ja nyyttäripöytä on ollut hieno juttu. Illoista ei ole ollut kiire pois - on voinut syödä, mitä pöydässä on, ja jutella tuttujen kanssa. Tai ehkä tutustua uusiin. Syksyllä on tietysti tarkoitus jatkaa iltoja.
Kevään viimeisessä illassa annoimme näille kahdelle nuorelle miehelle lahjaksi paksut punakantiset kirjat, joissa lukee Tunnustuskirjat. Niihin on koottu joukko tekstejä, jotka kertovat, mitä luterilaisina kristittyinä uskomme. Kirkkomme kertoo pitäytyvänsä juuri näihin teksteihin.
Minulla on ollut Tunnustuskirjojen äärellä usein tämä kokemus: Olen miettinyt jotakin uskomme asiaa, olen kipuillut sen kanssa, ollut ehkä ahdistunut, sitten olen muistanut avata Tunnustuskirjat ja katsoa, mitä siellä puhutaan tästä asiasta. Ja olen harmitellut, etten jo aiemmin muistanut lukea tätä. Moniin kysymyksiin Tunnustuskirjoissa on hyvä, Raamatun mukainen vastaus. Tästä kokemuksesta kerroin myös illassa helatorstain aattona ja innostin poikia lukemaan saamiaan kirjoja. Ja muitakin.
Olen nyt lomalla viime päivinä lukenut Kirjettä roomalaisille ja Tunnustuskirjojen yhtä kirjaa Yksimielisyyden ohjetta. On ollut hieno kokemus. Suosittelen.
Ensimmäinen ilta oli syyskuun alussa ja iltoja on ollut joka toinen viikko. Melkein poikkeuksetta on oltu kodeissa. Kevään viimeinen ilta pidettiin toukokuussa helatorstain aattona. Väkeä illoissa on ollut vähän yli 20 nuoresta melkein 50 nuoreen. On puhuttu uskomme keskeisistä asioista, joskus on selvitelty asioita, jotka eivät ole aivan keskeisimpiä uskossamme mutta tärkeitä kuitenkin. On rukoiltu yhdessä, laulettu, nuoret ovat ottaneet hienosti vastuuta. Moni on pyytänyt toisia mukaan ja nyyttäripöytä on ollut hieno juttu. Illoista ei ole ollut kiire pois - on voinut syödä, mitä pöydässä on, ja jutella tuttujen kanssa. Tai ehkä tutustua uusiin. Syksyllä on tietysti tarkoitus jatkaa iltoja.
Kevään viimeisessä illassa annoimme näille kahdelle nuorelle miehelle lahjaksi paksut punakantiset kirjat, joissa lukee Tunnustuskirjat. Niihin on koottu joukko tekstejä, jotka kertovat, mitä luterilaisina kristittyinä uskomme. Kirkkomme kertoo pitäytyvänsä juuri näihin teksteihin.
Minulla on ollut Tunnustuskirjojen äärellä usein tämä kokemus: Olen miettinyt jotakin uskomme asiaa, olen kipuillut sen kanssa, ollut ehkä ahdistunut, sitten olen muistanut avata Tunnustuskirjat ja katsoa, mitä siellä puhutaan tästä asiasta. Ja olen harmitellut, etten jo aiemmin muistanut lukea tätä. Moniin kysymyksiin Tunnustuskirjoissa on hyvä, Raamatun mukainen vastaus. Tästä kokemuksesta kerroin myös illassa helatorstain aattona ja innostin poikia lukemaan saamiaan kirjoja. Ja muitakin.
Olen nyt lomalla viime päivinä lukenut Kirjettä roomalaisille ja Tunnustuskirjojen yhtä kirjaa Yksimielisyyden ohjetta. On ollut hieno kokemus. Suosittelen.
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home