Onko vastoin Jumalan tahtoa vai ei?
Eilen Kotimaan verkkolehdessä piispainkokouksen pääsihteeri Jari Jolkkonen otti kantaa kirkkomme herätysliikkeiden kannonottoihin. Nämä kannanotot koskevat piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen ratkaisua, jonka mukaan pastori voi järjestää rukoushetken homosuhteen puolesta. Jari Jolkkonen syyttää herätysliikkeitä tietoisesta vääristelystä, kun nämä ovat ottaneet kantaa tehtyä ratkaisua vastaan. Hän ihmettelee, että herätysliikkeille edullinen päätös on haluttu vääntää herätysliikkeissä niitä itseään vastaan. Hän pitää ratkaisua herätysliikkeille edullisena siksi, ettei päätös hänen mielestään muuta avioliittokäsitystä eikä kirkon oppia, homosuhteen siunaamiskaavaa ei tehty eikä pastoreita päätetty pakottaa näihin rukoushetkiin. Jari Jolkkosen haastattelu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi.
Ensiksi mietin, voiko piispainkokouksen pääsihteeri olla näin tyhmä tai tietämätön. Siitä ei varmaan ole kyse. Varmaan Jari Jolkkonen ymmärtää, miksi herätysliikkeet ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ratkaisua vastaan. Ratkaisevaa on, pidetäänkö homosuhdetta ja siinä elämistä syntinä vai ei. Onko tällainen suhde Jumalan tahdon vastainen vai ei? Tehty päätös kertoo, etteivät sen tekijät pidä homosuhdetta vääränä. Eihän sellaisen puolesta, mikä on synti, voida järjestää rukoushetkeä. Eihän rukoilla esimerkiksi varastamisen puolesta tai varkaan puolesta, että Jumala siunaisi hänen yölliset toimensa ja hän menestyisi keikallaan.
Piispainkokous ja kirkolliskokous ottivat ratkaisevan askeleen, kun päättivät, että homosuhteen puolesta voidaan rukoilla. Ratkaiseva askel oli juuri se, ettei homosuhdetta pidetä Jumalan tahdon vastaisena. Ratkaisu vaatii tulevaisudessa ottamaan seuraavat askeleet: Se, minkä puolesta voidaan rukoilla, voidaan myös siunata. Tai rukoushetkihän on jo siunaus. Tätä varten täytyy laatia kaava. Jos kahden miehen tai kahden naisen suhde ei ole väärin, miksi myös sitä ei nimitettäisi avioliitoksi. Tai jos niin halutaan, suhteelle voidaan keksiä toinen nimi mutta se on yhtä hyvä ja arvokas kuin miehen ja naisen suhde. Jos kahden miehen tai kahden naisen suhdetta ei pidetä syntinä, on vain ajan kysymys, milloin kirkon pastorit velvoitetaan siunaamaan tällainen suhde. Sanotaan perustellusti, että se loukkaa näitä ihmisiä ja antaa aivan väärän kuvan kirkosta ja sen ihmiskäsityksestä, jos joku kieltäytyy siunaamasta tällaisen suhteen ja jos kirkko hyväksyy kieltäytymisen.
Vielä pahemmasta on kyse siinä, etteivät kirkon elimet pitäneet homosuhdetta syntinä. Raamatun mukaan tällainen suhde on vastoin Jumalan tahtoa. Raamattu sanoo jopa, ettei ihminen, joka elää tällaisessa suhteessa, pääse Jumalan valtakuntaan. Jos tässä asiassa voidaan sivuttaa Raamatun selvät sanat, ne voidaan sivuttaa monissa muissakin asioissa. Jos Raamattu ei tiedä, ketkä eivät pääse Jumalan valtakuntaan, eikö johdomukaista ole ajatella, ettei se ehkä tiedä sitäkään, ketkä sinne pääsevät ja miten sinne päästään?
On turvallista luottaa Raamattuun. Ihmisten käsitykset tulevat ja menevät. Niiden varassa ei ole hyvä olla. Ne kyllä saattavat joskus tuntua turvallisilta mutta viimeistään tämän elämän jälkeen niiden merkitys katoaa. Jumalan sana ei katoa. Se ilmoittaa meille elävän Jumalan, hänen tahtonsa ja tien hänen luokseen. Se kertoo, miten syntinen ihminen välttää kadotuksen ja pelastuu ikuiseen elämään. Ikuiseen elämään pääsee Jeesuksen turvissa.
Näistä syistä kirkon herätysliikkeet ovat ottaneet voimakkaasti kantaa tehtyä ratkaisua vastaan. Uskon Jari Jolkkosen tietävän hyvin, että tästä on kyse. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetus tässä asiassa on muuttunut. Aiemmin homosuhdetta pidettiin Jumalan tahdon vastaisena.
Ensiksi mietin, voiko piispainkokouksen pääsihteeri olla näin tyhmä tai tietämätön. Siitä ei varmaan ole kyse. Varmaan Jari Jolkkonen ymmärtää, miksi herätysliikkeet ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ratkaisua vastaan. Ratkaisevaa on, pidetäänkö homosuhdetta ja siinä elämistä syntinä vai ei. Onko tällainen suhde Jumalan tahdon vastainen vai ei? Tehty päätös kertoo, etteivät sen tekijät pidä homosuhdetta vääränä. Eihän sellaisen puolesta, mikä on synti, voida järjestää rukoushetkeä. Eihän rukoilla esimerkiksi varastamisen puolesta tai varkaan puolesta, että Jumala siunaisi hänen yölliset toimensa ja hän menestyisi keikallaan.
Piispainkokous ja kirkolliskokous ottivat ratkaisevan askeleen, kun päättivät, että homosuhteen puolesta voidaan rukoilla. Ratkaiseva askel oli juuri se, ettei homosuhdetta pidetä Jumalan tahdon vastaisena. Ratkaisu vaatii tulevaisudessa ottamaan seuraavat askeleet: Se, minkä puolesta voidaan rukoilla, voidaan myös siunata. Tai rukoushetkihän on jo siunaus. Tätä varten täytyy laatia kaava. Jos kahden miehen tai kahden naisen suhde ei ole väärin, miksi myös sitä ei nimitettäisi avioliitoksi. Tai jos niin halutaan, suhteelle voidaan keksiä toinen nimi mutta se on yhtä hyvä ja arvokas kuin miehen ja naisen suhde. Jos kahden miehen tai kahden naisen suhdetta ei pidetä syntinä, on vain ajan kysymys, milloin kirkon pastorit velvoitetaan siunaamaan tällainen suhde. Sanotaan perustellusti, että se loukkaa näitä ihmisiä ja antaa aivan väärän kuvan kirkosta ja sen ihmiskäsityksestä, jos joku kieltäytyy siunaamasta tällaisen suhteen ja jos kirkko hyväksyy kieltäytymisen.
Vielä pahemmasta on kyse siinä, etteivät kirkon elimet pitäneet homosuhdetta syntinä. Raamatun mukaan tällainen suhde on vastoin Jumalan tahtoa. Raamattu sanoo jopa, ettei ihminen, joka elää tällaisessa suhteessa, pääse Jumalan valtakuntaan. Jos tässä asiassa voidaan sivuttaa Raamatun selvät sanat, ne voidaan sivuttaa monissa muissakin asioissa. Jos Raamattu ei tiedä, ketkä eivät pääse Jumalan valtakuntaan, eikö johdomukaista ole ajatella, ettei se ehkä tiedä sitäkään, ketkä sinne pääsevät ja miten sinne päästään?
On turvallista luottaa Raamattuun. Ihmisten käsitykset tulevat ja menevät. Niiden varassa ei ole hyvä olla. Ne kyllä saattavat joskus tuntua turvallisilta mutta viimeistään tämän elämän jälkeen niiden merkitys katoaa. Jumalan sana ei katoa. Se ilmoittaa meille elävän Jumalan, hänen tahtonsa ja tien hänen luokseen. Se kertoo, miten syntinen ihminen välttää kadotuksen ja pelastuu ikuiseen elämään. Ikuiseen elämään pääsee Jeesuksen turvissa.
Näistä syistä kirkon herätysliikkeet ovat ottaneet voimakkaasti kantaa tehtyä ratkaisua vastaan. Uskon Jari Jolkkosen tietävän hyvin, että tästä on kyse. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opetus tässä asiassa on muuttunut. Aiemmin homosuhdetta pidettiin Jumalan tahdon vastaisena.
posted by Jari Rankinen | 9:04 ap.
4 Comments:
Sitä Raamattu ei kyllä kerro, _ketkä_ pääsevät Jumalan valtakuntaan.
Kotimaan artikkeliin viittaamisen sijasta toivoisin Jari Rankiselta terävää teologisesti perusteltua argumentointia piispainkokouksen Parisuhdelain seuraukset kirkossa -selvitystä vastaan, tai sitä edeltävää työryhmämietintöä. Nyt peliin kaikki teologiset argumentit, ei mitään mutua siitä että nyt kirkko menee metsään tai on hylännyt Raamatun. Haluan ymmärtää näkemystäsi paremmin.
Jotenkin lohdutonta ajatella, että Ruotsin kirkko on väärässä, Norjan kirkko, Tanskan... Voiko todella olla niin, että Jumala näin hylkäisi meidät, eikä johdattaisi kirkkomme päättäjiä oikeaan suuntaan? Ei kuulosta siltä Jumalalta, jonka Raamatun kautta tunnen.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Jos Jari Rankisen esittämä malli Jumalan tahdosta olisi oikeasti Jumalan tahto, niin jänis märehtisi, Hitlerin malli kansakuntien tuhoamisesta päivittyisi, Jahve olisi luonut maailman 7 päivässä, naiset kysyisivät miehiltään mitä kirkossa saarnattiin, miehillä olisi vain lyhyt tukka, aviorikoksesta käräytetyt kivitettäisiin ja orjia täytyisi kohdella sivistyneesti yms.
Olen todennut kerran - ja sitä on käsitelty oikein raastuvassakin - että Jari Rankinen on maailman surkein teologi. Olen yhä samaa mieltä.
On peräti kurjaa, että joku yksittäinen pappismies ottaa oikeudekseen julistaa mikä tai mitä on Jumalan tahto. Tätä tehtävää kirkastamaan on valittu Jumalan seurakunta, Kristuksen kirkko. Minun on vaikea nähdä Rankisen kaltaisesti ajattelevat tämän yhteisön jäseninä. Ovi on auki!
Cura animarum
Hannu Kilpeläinen, TT
Tampere
"Raamattu sanoo jopa, ettei ihminen, joka elää tällaisessa suhteessa, pääse Jumalan valtakuntaan."
Kuten tunnettua, kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla. Me kaikki teemme jatkuvasti syntiä ajatuksin ja teoin. Ja silti Jeesus pelastaa. Nimenomaan syntisiä ihmisiä Jeesus pelastaa.
Homosuhteessa eläminen on blogin mukaan kuitenkin siis sellainen synti jota Jeesuksen kristinkuolema ja ylösnousemus eivät pysty voittamaan. Ymmärsinkö oikein?
Vaatiiko pelastuminen sittenkin ihmiseltä jotain? Vaaditaanko ihmisen teko, kieltäytyminen tästä yhdestä synnistä jota Jeesuksen veri ei voi kumota? Mitä Luther tähän sanoisi? Tai Paavali?
Lähetä kommentti
<< Home