Muutama Ilmestyskirjan keskeinen opetus

Joitakin päiviä sitten puhuin Ilmestyskirjan muutamista keskeisistä opetuksista:

Raamatun viimeinen kirja, Ilmestyskirja, on toisenlainen kuin muut Raamatun tai ainakin muut Uuden testamentin kirjat. Se on näkyjä, näkyjen kieltä, sen tapa kertoa on aivan toisenlainen kuin Ensimmäisen Samuelin kirjan, Matteuksen evankeliumin tai Roomalaiskirjeen. Siinä suhteessa Ilmestyskirja on samanlainen kuin kaikki muutkin Raamatun kirjat, että siinä, sen välityksellä, Jumala puhuu meille. Ajattele: taivaan ja maan Herra puhuu meille, puhuu juuri sinullekin.

Haluan muistuttaa muutamasta asiasta, joista Jumala puhuu Ilmestyskirjassa.

Tässä maailmassa on kahdenlaisia ihmisiä, vain kahdenlaisia. Siis kaikki ihmiset voi-daan jakaa jompaankumpaan joukkoon. Ovat ne, jotka ovat Jumalan omia, ja ovat ne, jotka eivät ole Jumalan omia. Ovat ne, jotka uskovat elävään Jumalaan ja hänen Poikaansa, ja ovat ne, jotka eivät usko. On Jumalan kansa ja ovat ne, jotka ovat tämän kansan ulkopuolella.

Ilmestyskirja puhuu tästä tällaisella kuvalla: Jumalan enkeli kulkee ja painaa tiettyihin ihmisiin Jumalan sinetin. Jumalan sinetti, Jumalan merkki, kertoo, ketkä ovat Jumalan omia. Ne, joissa tätä merkkiä ei ole, eivät ole Jumalan omia. Toisessa kohdassa Ilmestyskirja puhuu siitä, että niissä, jotka eivät ole Jumalan omia, on toinen merkki - Jumalan vastustajan, pedon, merkki.

Ehkä haluaisimme ajatella toisin ja on niitä, jotka opettavat toisin: Että tämä on liian mustavalkoista ajattelua. Että ei ihmisiä voi tällä tavalla jakaa kahtia. Täytyy olla muitakin vaihtoehtoja kuin että on Jumala oma tai ei ole Jumalan oma. Tai sanotaan, että kaikki ovat lopulta Jumalan omia. Tuntuu pahalta ajatella siitä ystävästä tai vielä paljon läheisemmästä ihmisestä, joka torjuu Jumalan ja hänen puheensa Raamatussa, ettei hän olisi Jumalan oma. Kuitenkin näin Ilmestyskirja opettaa, ja Raamattua muuallakin. Siis Jumala sanoo, että on vain kahdenlaisia ihmisiä – Jumala omia ja niitä, jotka eivät ole Jumalan omia. Sinäkin olet jommassakummassa joukossa. Ja minä. Kummassa olemme?

En tarkoita, että me tiedämme, missä rajat kulkevat. Että osaamme sanoa jokaisesta, onko tämä Jumala oma ja onko tuo. Kun Ilmestyskirja puhuu Jumala sinetistä, jolla Jumalan enkeli merkitsee Jumalan omat, se tuskin tarkoittaa mitään sellaista, minkä me voimme nähdä. Mutta Jumala näkee sinettinsä ja tunnistaa omansa.

Voimme olla suuressa vaarassa, jos ajattelemme, ettei tämä asia ole näin yksinkertainen – että ovat Jumalan omat ja sitten ne, jotka eivät ole Jumalan omia. Jos ajatellemme, että näin ole, luultavasti ja aika nopeasti alamme ajatella yhdestä ja toisesta asiasta samalla tavalla kuin muutkin. Alamme uskoa samalla tavalla kuin monet muut. Alamme toimia samaan tapaan kuin ne, jotka eivät ole Jumalan omia. Jos näin tapahtuu, olemme suuressa vaarassa luopua uskosta, siirtyä pois Jumalan omien joukosta.

En tarkoita, että Jumalan oman täytyy ajatella liki kaikesta eri tavalla kuin muut. Tai pitäisi aina toimia eri tavalla kuin muut. Tai pitäisi olla aivan toisenlainen kuin muut. Monesta asiasta voi olla samaa mieltä ja voi tehdä paljon samaa kuin muutkin. Mutta on myös asioita, joissa täytyy ajatella ja toimia eri tavoin. Jumalan oma kuuntelee, mitä Jumala sanoo – mitä hän puhuu Raamatussa. Miten hän käskee toimia, mitä hän kieltää tekemästä, mitä hän kertoo itsestään, miten hän opettaa uskomaan. Ne, jotka eivät ole Jumalan omia, eivät kuuntele Jumalan puhetta.

Ilmestyskirja puhuu usein siitä, että Jumalan omat ovat tässä maailmassa vähemmistö, pieni vähemmistö. Voi joskus olla toisin. Sain itse olla aivan tavallisessa lukiossa sellaisella luokalla, jolla Jeesukseen uskovat eivät tainneet olla aivan enemmistö mutta suuri joukko kuitenkin. Yleensä kristityt ovat pieni vähemmistö. Siksi siihen, mistä hetki sitten puhuin, on kova paine: alamme ajatella, uskoa ja toimia kuten muutkin, koska emme halua olla erilaisia kuin monet muut. Näin kristitty ei voi tehdä. On kuunneltava Jumalan puhetta Raamatussa ja oltava tarvittaessa, toisinaan, joissakin asioissa erilaisia. Ellemme näin tee, olemme vaarassa luopua uskosta.

Ketkä ovat Jumalan omia? Ilmestyskirja vastaa: Ne, jotka pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Ilmestyskirja ei sano, että Jumalan omat ovat ne huipputyypit – rohkeimmat, viisaimmat, voimakkaimmat, ne, jotka onnistuvat. Jumalan omia ovat tavalliset, syntiset ihmiset. Ne, jotka eivät aina onnistu. Jotka eivät ole onnistuneet elämään hienosti ja aina Jumalan käskyjen mukaan ja jotka juuri siksi tarvitsevat sitä, että heidät on pesty puhtaiksi Jeesuksen veressä. Jumalan omia ovat ne, joilla on turvana syntien anteeksiantamus – se jonka Jeesus hankki kuolemalla ristillä. Se on sen turvana, joka on kastettu Jeesuksen omaksi ja uskoo häneen. Se on sinunkin turvanasi, joka olet kastettu ja uskot Jeesukseen. Olet Jumalan oma.

Monia Ilmestyskirja pelottaa. Ja on niitä, jotka opettavat Ilmestyskirjaa niin, että he saavat opetuksillaan toisia pelkäämään. Varmasti Ilmestyskirjassa on sellaista, mikä pelottaa. Se kuvaa tätä maailmaa, mitä täällä tapahtuu, ja tässä maailmassa on pelottavia asioita. Mutta Ilmestyskirjaa ymmärretään aivan väärin, jos se ensisijaisesti pelottaa. Sitä opetetaan väärin, jos sen avulla lähinnä pelotellaan. Ilmestyskirjan tehtävä on aivan toinen. Sen tehtävä on rohkaista, lohduttaa ja tukea. Muista Ilmestyskirjasta juuri tämä: se rohkaisee.

Se rohkaisee opettamalla tätä: Tämä maailma on Jumalan käsissä. Jumalalla on suunnitelma tätä maailmaa varten. Hän johtaa tätä maailmaa niin, että hänen hyvä suunnitelmansa toteutuu. Minkä Jumala estää, se ei tapahdu. Minkä hän tahtoo tapahtuvan tai minkä hän sallii, se tapahtuu.

Mietimme tulevaa ja ehkä pelottaa – mitä tapahtuu, tälle maailmalle, minulle, rakkailleni? Miten turvallista on sanoa: Tämä maailma on Jumalan käsissä. Minun elä-mäni on hänen käsissään. Ja hänen käsiinsä saan jättää rakkaat ihmiset.

Tämä ei tarkoita, että emme tee mitään tässä maailmassa tai omassa elämässä asioiden hyväksi. Sanomme vain, että asiat ovat Jumalan käsissä ja tapahtuu Jumalan tahto. Juuri se, että asiat ovat hyvän Jumalan käsissä ja hän toteuttaa tässä maailmassa hyvää suunnitelmaansa, innostaa meitä toimimaan. Se innostaa ja sen tuleekin innostaa toimimaan hyvän puolesta pahaa vastaan.

Vielä yksi asia. Ilmestyskirjassa on monta näkyä, jotka haluavat opettaa: Lopputulos on tärkein. Ei niinkään se, mitä tapahtuu tai koetaan tai joudutaan kokemaan jossakin vaiheessa ennen loppua. Lopputulos on se, että Jumala voittaa. Hän tekee lopun kaikesta pahasta. Lopputulosta on se, että hänen omansa pääsevät ikuiseen elämään, jossa ei ole mitään pahaa. Ja ne, jotka torjuivat hänet, joutuvat kadotukseen. Lopputulos on tärkein ja lopputuloksesta käsin meidän tulee arvioida, mikä on tärkeää, mikä on tärkeintä ja mikä on vähemmän tärkeää.