Pyydän anteeksi lähetystyötä
Palasin eilen Israelista. Monella tavalla puhutteleva matka. Ehkä palaan joihinkin matkan asioihin täällä nettipäiväkirjassa. Viikon kuluttua torstaina 25.11. klo 18 on miestenilta Karkun evankelisen opiston rantasaunalla (Mainiementie 50). Siellä ainakin kuullaan terveisiä Israelista. Olet lämpimästi tervetullut.
Luin hetki sitten Kotimaan nettilehdestä jutun emeritusarkkipiispa John Vikströmin radiokolumnista Yle Areenassa. Kotimaan juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa24.fi.
Kolumnissaan Vikström oli ottanut kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Hän oli siunannut homoseksuaalit sanomalla: "Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön.”
Hän oli puhunut suhtautumisesta homoseksuaaliin ihmiseen seuraavasti: "Sinäkin olet Jumalan luoma sellaisena kuin olet. 1970-luvulle asti seksuaalista suuntaustasi pidettiin rikollisuuteen johtavana taipumuksena, 80-luvulle asti sitä pidettiin sairautena. Nyt ymmärrämme paremmin mistä on kyse, myös kirkossa. Minäkin. Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen.”
Kotimaan verkkolehdelle Vikström oli kommentoinut puhettaan näin: "On tärkeä huomata, että puhun siunauksesta laajasti ymmärrettynä, siis siitä että siunaus on hyvän puhumista toisista. Menenkö pidemmälle kuin kirkolliskokous, joka ehdottaa rukousta, en mielestäni. Mutta mikä on sellainen esirukous, johon ei sisälly siunaamisen ulottuvuutta."
Jotkut ovat pitäneet Vikströmin puhetta kirkon anteeksipyyntönä homoseksuaaleilta. Tätä ajatusta Vikström arvioi näin: "En ajatellut anteeksipyyntöä, kun minulta pyydettiin radiokolumni ohjelmaan, joka käsitteli homoseksuaalisuutta. Mutta voi sen niinkin tulkita, vaikka minulla ei emeritusarkkipiispana ole mitään mandaattia esittää kirkon anteeksipyyntöä."
Joskus aiemmin en olisi uskonut, että kirkkomme emerituspiispa tai joku virassa olevista piispoistamme voisi ottaa lähetystyöhön kantaa tähän tapaan:
- Jumala siunatkoon sinua, edustat mitä uskontoa tahansa. Jumala siunatkoon kaipuutasi turvautua johonkin. Hän siunatkoon pyrkimystäsi jonkin suuremman yhteyteen.
- Sinäkin olet Jumalan hyväksymä siinä uskossa, joka sinulla on. Joskus aiemmin sinusta yritettiin tehdä kristitty. Sinun uskoasi pidettiin vääränä. Sinulle sanottiin, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo. Saatettiin sanoa, että ilman Jeesusta joudut kadotukseen. Nyt ymmärrämme asiat paremmin. Minäkin ymmärrän. Sinä et ole matkalla kadotukseen, et kohti Jumalan tuomiota. Taivaaseen on monta tietä. Sinä kuljet niistä yhtä. Pysy sillä tiellä ja ole turvallisella mielellä. Siunaamme sinua ja uskoasi, emme kiroa.
- Pyydän anteeksi, että kirkko on tehnyt lähetystyötä. Varsinkin aiemmin se oli kovaa ja suvaitsematonta. Lupaan tehdä kaikkeni, ettemme enää tee sellaista, mitä olemme aiemmin tehneet. Emme väitä, että meillä olisi oikea tieto Jumalasta. Kaikki etsimme häntä sisarina ja veljinä. Tahdomme auttaa ja palvella ihmisiä, emme julistaa omaa uskontoamme.
Enää en ihmettelisi, mikäli kirkkomme aiemmalta tai nykyiselta johdolta kuultaisiin tällaisia puheita. Raamatun mukaan se, joka elää homosuhteessa tai harjoittaa näitä suhteita, ei ole Jumalan valtakunnan perillinen. Raamattu siis kytkee homosuhteen harjoittamisen pelastukseen. Kuten se kytkee sen, uskooko ihminen Jeesukseen vai ei. Miksi ei siis otettaisi seuraavia askeleita, joita monet vaativat? Nyt tehty ratkaisu avasi ovet näille askelille. Uskon, että niitä askeleita, joita edellä kuvasin ja jotka liittyvät lähetystyöhön, tullaan lähivuosia ottamaan. Paine siihen tulee olemaan kova.
Olen viime aikoina lukenut erityisesti Paavalin kirjeitä ja yrittänyt opettaa joitakin niistä. Miten kauaksi on kuljettu apostolin opetuksista. Apostolin, joka on juuri meidän pakanoiden, siis ei-juutalaisten, apostoli.
Luin hetki sitten Kotimaan nettilehdestä jutun emeritusarkkipiispa John Vikströmin radiokolumnista Yle Areenassa. Kotimaan juttu löytyy osoitteesta www.kotimaa24.fi.
Kolumnissaan Vikström oli ottanut kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Hän oli siunannut homoseksuaalit sanomalla: "Jumala siunatkoon sinua. Jumala siunatkoon kaipuutasi rakkauteen, toisen ihmisen läheisyyteen ja lämpöön.”
Hän oli puhunut suhtautumisesta homoseksuaaliin ihmiseen seuraavasti: "Sinäkin olet Jumalan luoma sellaisena kuin olet. 1970-luvulle asti seksuaalista suuntaustasi pidettiin rikollisuuteen johtavana taipumuksena, 80-luvulle asti sitä pidettiin sairautena. Nyt ymmärrämme paremmin mistä on kyse, myös kirkossa. Minäkin. Sinä et ole rikollinen, et sairas, et synnillinen. Sinä kuulut siunauksen piiriin, et kirouksen.”
Kotimaan verkkolehdelle Vikström oli kommentoinut puhettaan näin: "On tärkeä huomata, että puhun siunauksesta laajasti ymmärrettynä, siis siitä että siunaus on hyvän puhumista toisista. Menenkö pidemmälle kuin kirkolliskokous, joka ehdottaa rukousta, en mielestäni. Mutta mikä on sellainen esirukous, johon ei sisälly siunaamisen ulottuvuutta."
Jotkut ovat pitäneet Vikströmin puhetta kirkon anteeksipyyntönä homoseksuaaleilta. Tätä ajatusta Vikström arvioi näin: "En ajatellut anteeksipyyntöä, kun minulta pyydettiin radiokolumni ohjelmaan, joka käsitteli homoseksuaalisuutta. Mutta voi sen niinkin tulkita, vaikka minulla ei emeritusarkkipiispana ole mitään mandaattia esittää kirkon anteeksipyyntöä."
Joskus aiemmin en olisi uskonut, että kirkkomme emerituspiispa tai joku virassa olevista piispoistamme voisi ottaa lähetystyöhön kantaa tähän tapaan:
- Jumala siunatkoon sinua, edustat mitä uskontoa tahansa. Jumala siunatkoon kaipuutasi turvautua johonkin. Hän siunatkoon pyrkimystäsi jonkin suuremman yhteyteen.
- Sinäkin olet Jumalan hyväksymä siinä uskossa, joka sinulla on. Joskus aiemmin sinusta yritettiin tehdä kristitty. Sinun uskoasi pidettiin vääränä. Sinulle sanottiin, että Jeesus on ainoa tie Jumalan luo. Saatettiin sanoa, että ilman Jeesusta joudut kadotukseen. Nyt ymmärrämme asiat paremmin. Minäkin ymmärrän. Sinä et ole matkalla kadotukseen, et kohti Jumalan tuomiota. Taivaaseen on monta tietä. Sinä kuljet niistä yhtä. Pysy sillä tiellä ja ole turvallisella mielellä. Siunaamme sinua ja uskoasi, emme kiroa.
- Pyydän anteeksi, että kirkko on tehnyt lähetystyötä. Varsinkin aiemmin se oli kovaa ja suvaitsematonta. Lupaan tehdä kaikkeni, ettemme enää tee sellaista, mitä olemme aiemmin tehneet. Emme väitä, että meillä olisi oikea tieto Jumalasta. Kaikki etsimme häntä sisarina ja veljinä. Tahdomme auttaa ja palvella ihmisiä, emme julistaa omaa uskontoamme.
Enää en ihmettelisi, mikäli kirkkomme aiemmalta tai nykyiselta johdolta kuultaisiin tällaisia puheita. Raamatun mukaan se, joka elää homosuhteessa tai harjoittaa näitä suhteita, ei ole Jumalan valtakunnan perillinen. Raamattu siis kytkee homosuhteen harjoittamisen pelastukseen. Kuten se kytkee sen, uskooko ihminen Jeesukseen vai ei. Miksi ei siis otettaisi seuraavia askeleita, joita monet vaativat? Nyt tehty ratkaisu avasi ovet näille askelille. Uskon, että niitä askeleita, joita edellä kuvasin ja jotka liittyvät lähetystyöhön, tullaan lähivuosia ottamaan. Paine siihen tulee olemaan kova.
Olen viime aikoina lukenut erityisesti Paavalin kirjeitä ja yrittänyt opettaa joitakin niistä. Miten kauaksi on kuljettu apostolin opetuksista. Apostolin, joka on juuri meidän pakanoiden, siis ei-juutalaisten, apostoli.
posted by Jari Rankinen | 7:05 ap.
4 Comments:
Tällaiset kommentit, joihin Jari Rankinen kirjoituksessaan viittaa (esimerkkinä emeritus-arkkipiispa Vikströmin anteeksipyytely) ovat hyvä esimerkki jälkimodernin länsimaisen kristillisyyden "moraalisesta krapulasta". Konstantinolaisen paradigman murennuttua sen omat paukut ovat lopussa. Toisaalta koetaan, että "ollaan velkaa" (vrt. kolonialismin synkkä perintö) ja toisaalta pyydellään anteeksi sekä omaa olemassaoloaan että oletettuja menneisyyden syntejään suurin piirtein keltä vaan vastaantulevalta. Ei ihme, että länsimainen kristinusko on luhistumisen partaalla.
Tässä kohtaa on hyvä viitata professori Alister McGrathin tilanneanalyysiin. (Evangelicalism and Future of Christianity, v. 1995)
McGrathin mielestä ärkein syy länsimaisen kristillisyyden ja sen edustaman teologian alasajoon on yksinkertaisesti vain se, että se ei enää ole vetovoimaista. Se ei anna vastauksia eikä tarjoa apua elämän vaikeisiin kysymyksiin. Ei ole toivoa sairauksissa, eikä relevantteja ohjeita kasvatusongelmissa - puhumattakaan, että löytyisi vastauksia horjuvan sukupuoli-identiteetin kanssa kamppailevalle. Ei löydy myöskään voimaa addiktiosta vapautumiseen, ei ylösnousemuksen valoa ulosoton, pimeyden ja kuoleman keskelle. Se ei myöskään tuota uutta musiikkia tai kuvataidetta. Se ei kerta kaikkiaan ole elinvoimaista, eikä se synnytä uutta elämää. Se ei synnytä elämää henkilötasolla, kansanliikkeestä puhumattakaan. Se on elitististä, ja se pysyy voimassa vain niin kauan kun siitä elantonsa saavaa eliittiä ylläpidetään yhteisestä kassasta.
Koska länsimainen kristillisyys ja sen takana oleva moderni teologia (joka maailmanlaajuisesti sekin alkaa olla marginaali-ilmiö) on osoittautunut kyvyttömäksi tuottamaan uutta elämää, se pysyy vallassa vain niin pitkään kun menneiden sukupolvien taloudellinen perintö on käytetty, eikä tulevilta sukupolvilta uskalleta enää lainata enempää sen rapistuvien rakenteiden ylläpitämiseksi.
Tätä taustaa vasten Vikströmin köyhäily & nöyräily ovat tietysti vain looginen johtopäätös status quosta.
Olisiko uuden uskonpuhdistuksen aika? Olisiko jo aika kristittyjen olla ylpeitä Jumalan ilmoituksesta Raamatussa ja pitää siitä kiinni iloiten, pilkasta ja häpeästä välittämättä?
Minä olin luullut että uskonpuhdistuksen jälkeen on ajateltu että ihminen pelastuu yksin uskosta ja armon tähden.
Luulen myös että postmoderni, eri vaihtoehtojen keskeltä löydetty usko voi joskus olla jopa syvempää kuin modernin maailman traditionaalinen, perintönä opittu, mutta omakohtaisesti sisäistämättä jäänyt uskonnon harjoittaminen.
Murea teksti. Asiaa.
Ei mitään modernia. Raamattu on ikiaikainen totuus, kuka vesittää sanomaa? Minulle se on sellaisenaan juuri sopivän väkevä seos!
Lähetä kommentti
<< Home