Jumalanpalvelusyhteisöjä tarvitaan
Juttelin vasta hyvän ystäväni kanssa kahden herätysliikkeen asioista. Toinen liikkeistä on minulle hyvin tuttu, toinen ystävälleni.
Puhuimme jumalanpalvelusyhteisöjen tarpeellisuudesta. Totesimme, että molemmissa herätysliikkeissä niille on suuri tarve ja olimme iloisia niistä yhteisöistä, joita jo on.
Tarve on ainakin seuraavista syistä: Kirkkomme seurakunnissa on yhä enemmän naispastoreita. Ja yhä on huomattava joukko niitä luterilaisia kristittyjä, jotka eivät voi osallistua tai joiden on vaikea osallistua jumalanpalvelukseen, jonka toimittajana on naispastori. Paikallisseurakunnan jumalanpalveluksissa opetus voi olla sellaista, ettei se ruoki uskoa ja elämää kristittynä. Keskitytään asioihin, joista ei saa ravintoa. Tai opetus voi olla Raamatun ja luterilaisen uskon vastaista. Tällaisiin jumalanpalveluksiin ei mielellään osallistu eikä niihin mielellään ohjaa toisia. Jumalanpalvelusyhteisöille on tarvetta kirkossamme viime vuosina tehtyjen ratkaisujen takia. Kirkkomme seurakuntiin ei saada niitä pastoreita, joita osa seurakuntalaisista toivoisi pastoreikseen. Ei edes yhtä vaikka seurakunnassa olisi useita pastoreita. Heitä ei vihitä pastoreiksi, heille ei anneta vaalisijaa pastoreiden vaaleissa, heidät erotetaan viroistaan tai pakotetaan muuten lähtemään. Yksi syy jumalanpalvelusyhteisöjen tarpeellisuudelle on kiire. Työelämä ja perhe vaativat paljon eikä ehkä siksi ole aikaa osallistua moniin tilaisuuksiin viikossa. Sunnuntain messu voi olla ainoa tilaisuus, johon voi tai jaksaa lähteä. Sen tulisi olla tilaisuus, joka ruokkii ja antaa uskolle eväitä, joilla selviydytään läpi kiireisen elämänvaiheen.
Tarvitaan siis jumalanpalvelusyhteisöjä ja niihin tarvitaan pastoreita. Mistä heitä saadaan? Piispamme eivät suostu vihkimään pastoreiksi niitä teologian maistereita, jotka eivät toimita messua yhdessä naispastorin kanssa, eivätkä he saa virkoja kirkkomme seurakunnista.
Puhuimme ystäväni kanssa siitä, että kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen, jotka ovat yhtä mieltä jumalanpalvelusyhteisöjen välttämättömyydestä, pitäisi miettiä asioita yhdessä, tehdä suunnitelmia yhdessä ja toimiakin yhdessä. Voitaisiinko sopia, että jollakin paikkakunnalla yksi herätysliike, järjestö tai säätiö pitää luterilaisia jumalanpalveluksia, toisella paikkakunnalla sen tekee toinen herätysliike, järjestö tai säätiö. Resursseja ei ole liikaa ja siksi tuskin on viisasta, että pienehkössä kaupungissa on kaksi, kolme tai neljä pienehköä jumalanpalvelusyhteisöä, joiden teologia ja opetus, ehkä useimmat käytännötkin, ovat hyvin lähellä toisiaan. Eikö viisaampaa olisi, että varsin samankaltainen jumalanpalvelusyhteisö olisikin kahdella, kolmella tai neljällä eri paikkakunnalla? Suurempiin kaupunkeihin mahtuu varmasti useita samankaltaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Mutta olisiko niissä viisasta sopia siitä, että jumalanpalvelukset ovat eri puolilla kaupunkia tai ne ovat eri aikoina? Näin ne voisivat paremmin koota ihmisiä eri puolilta ja eri elämäntilanteista.
Puhuimme ystäväni kanssa myös siitä, että kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen olisi hyvä yhdessä miettiä ja etsiä ratkaisut siihen ongelmaan, miten saadaan pastoreita jumalanpalvelusyhteisöihin.
Voi olla, että se, mistä puhuimme, johtaisi varsin kiinteään yhteyteen herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden kesken. Sitä emme ystäväni kanssa osanneet pitää huonona asiana. Usein suurempi joukko saa aikaa enemmän kuin monta pientä joukkoa. Niin voi olla tässäkin. En tarkoita, että herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden pitäisi yhdistyä. Se lienee monista syistä mahdotonta ja tarpeetonta. Mutta yhteistyötä olisi syytä tiivistää. Ehkä voitaisiin luoda myös jonkin yhteinen organisaatio, joka palvelisi eri tahojen työtä Jumalan valtakunnan asialla.
Eikö siis pitäisi keskustella näistä asioista? Useiden kirkkomme herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden kesken on varsin vahva teologinen yhteys. Se antaa pohjan keskustella, suunnitella ja edetä yhdessä konkreettisissa käytännön asioissa. Ehkä näitä keskusteluja on käytykin. Konkreettisiin tuloksiin pääseminen olisi hyvin tarpeellista. Ja tuntuu, että näillä tuloksilla on kiire.
Pyydämme hyvän Jumalan johdatusta. Hän avatkoon ovet, joista hän tahtoo meidän menevän, ja sulkekoon muut ovet.
Puhuimme jumalanpalvelusyhteisöjen tarpeellisuudesta. Totesimme, että molemmissa herätysliikkeissä niille on suuri tarve ja olimme iloisia niistä yhteisöistä, joita jo on.
Tarve on ainakin seuraavista syistä: Kirkkomme seurakunnissa on yhä enemmän naispastoreita. Ja yhä on huomattava joukko niitä luterilaisia kristittyjä, jotka eivät voi osallistua tai joiden on vaikea osallistua jumalanpalvelukseen, jonka toimittajana on naispastori. Paikallisseurakunnan jumalanpalveluksissa opetus voi olla sellaista, ettei se ruoki uskoa ja elämää kristittynä. Keskitytään asioihin, joista ei saa ravintoa. Tai opetus voi olla Raamatun ja luterilaisen uskon vastaista. Tällaisiin jumalanpalveluksiin ei mielellään osallistu eikä niihin mielellään ohjaa toisia. Jumalanpalvelusyhteisöille on tarvetta kirkossamme viime vuosina tehtyjen ratkaisujen takia. Kirkkomme seurakuntiin ei saada niitä pastoreita, joita osa seurakuntalaisista toivoisi pastoreikseen. Ei edes yhtä vaikka seurakunnassa olisi useita pastoreita. Heitä ei vihitä pastoreiksi, heille ei anneta vaalisijaa pastoreiden vaaleissa, heidät erotetaan viroistaan tai pakotetaan muuten lähtemään. Yksi syy jumalanpalvelusyhteisöjen tarpeellisuudelle on kiire. Työelämä ja perhe vaativat paljon eikä ehkä siksi ole aikaa osallistua moniin tilaisuuksiin viikossa. Sunnuntain messu voi olla ainoa tilaisuus, johon voi tai jaksaa lähteä. Sen tulisi olla tilaisuus, joka ruokkii ja antaa uskolle eväitä, joilla selviydytään läpi kiireisen elämänvaiheen.
Tarvitaan siis jumalanpalvelusyhteisöjä ja niihin tarvitaan pastoreita. Mistä heitä saadaan? Piispamme eivät suostu vihkimään pastoreiksi niitä teologian maistereita, jotka eivät toimita messua yhdessä naispastorin kanssa, eivätkä he saa virkoja kirkkomme seurakunnista.
Puhuimme ystäväni kanssa siitä, että kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen, jotka ovat yhtä mieltä jumalanpalvelusyhteisöjen välttämättömyydestä, pitäisi miettiä asioita yhdessä, tehdä suunnitelmia yhdessä ja toimiakin yhdessä. Voitaisiinko sopia, että jollakin paikkakunnalla yksi herätysliike, järjestö tai säätiö pitää luterilaisia jumalanpalveluksia, toisella paikkakunnalla sen tekee toinen herätysliike, järjestö tai säätiö. Resursseja ei ole liikaa ja siksi tuskin on viisasta, että pienehkössä kaupungissa on kaksi, kolme tai neljä pienehköä jumalanpalvelusyhteisöä, joiden teologia ja opetus, ehkä useimmat käytännötkin, ovat hyvin lähellä toisiaan. Eikö viisaampaa olisi, että varsin samankaltainen jumalanpalvelusyhteisö olisikin kahdella, kolmella tai neljällä eri paikkakunnalla? Suurempiin kaupunkeihin mahtuu varmasti useita samankaltaisia jumalanpalvelusyhteisöjä. Mutta olisiko niissä viisasta sopia siitä, että jumalanpalvelukset ovat eri puolilla kaupunkia tai ne ovat eri aikoina? Näin ne voisivat paremmin koota ihmisiä eri puolilta ja eri elämäntilanteista.
Puhuimme ystäväni kanssa myös siitä, että kirkkomme herätysliikkeiden ja järjestöjen olisi hyvä yhdessä miettiä ja etsiä ratkaisut siihen ongelmaan, miten saadaan pastoreita jumalanpalvelusyhteisöihin.
Voi olla, että se, mistä puhuimme, johtaisi varsin kiinteään yhteyteen herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden kesken. Sitä emme ystäväni kanssa osanneet pitää huonona asiana. Usein suurempi joukko saa aikaa enemmän kuin monta pientä joukkoa. Niin voi olla tässäkin. En tarkoita, että herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden pitäisi yhdistyä. Se lienee monista syistä mahdotonta ja tarpeetonta. Mutta yhteistyötä olisi syytä tiivistää. Ehkä voitaisiin luoda myös jonkin yhteinen organisaatio, joka palvelisi eri tahojen työtä Jumalan valtakunnan asialla.
Eikö siis pitäisi keskustella näistä asioista? Useiden kirkkomme herätysliikkeiden, järjestöjen ja säätiöiden kesken on varsin vahva teologinen yhteys. Se antaa pohjan keskustella, suunnitella ja edetä yhdessä konkreettisissa käytännön asioissa. Ehkä näitä keskusteluja on käytykin. Konkreettisiin tuloksiin pääseminen olisi hyvin tarpeellista. Ja tuntuu, että näillä tuloksilla on kiire.
Pyydämme hyvän Jumalan johdatusta. Hän avatkoon ovet, joista hän tahtoo meidän menevän, ja sulkekoon muut ovet.
10 Comments:
Kiitos Jari. Kirjoitat todella hyvistä ajatuksista. Toivon mukaan Jumala herättäisi eri apostoliset, Tunnustukseemme pitäytyvät järjestöt yhteistoimintaan. Näin saisi tai voisi kauniilla tavalla toteutua esim. Rm 8:28 jossa Paavali sanoo: "..että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa..". Koska Raamatussa on myös toinen käännös niin laitan senkin tähän: " Jumala johtaa kaiken niiden parhaaksi, jotka häntä rakastavat.." Luottamalla näihin Jumalan sanoihin voimme huoletta jättää eri järjestöjen "kilpailun" pois mielistämme.
Tästä seuraakin hauska soppa kun jehovantodistajat ja mormonit ym. lähtevät sankoin joukoin yhteistyöhön muiden liikkeiden kanssa.
Tekstiäsi aasinsiltana käyttäen haluaisin kysyä paria asiaa.
Rankinen: "Tällaisiin jumalanpalveluksiin ei mielellään osallistu eikä niihin mielellään ohjaa toisia."
Mihin sitten ohjaisit ei-kristityn (kastamattoman), joka on kiinnostunut kristinuskosta?
Mitäs siinä tapauksessa, että sopivalla etäisyydellä olisivat ainoastaan
a) paikallinen ev.lut. -srk, jossa olisi pastoreina henkilöitä, joita luultavasti kutsuisitte Raamatun ja luterilaisen uskon vastaisesti opettaviksi ja
b) jonkin ns. vapaisiin suuntiin kuuluvan liikkeen seurakunta?
Miten hitossa ei-kastettu voi kristityksi päätyä?
Hieno kirjoitus Jari. Nyt kirkollinen tilanne näyttää siltä, että tarvitaan jumalanpalvelusyhteisöjä. Ei vain naispastorien kanssa.
Yhteistyö luterilaiselta pohjalta toimivien herätysliikejärjestöjen kanssa on mahdollista, ja toivottavaa. Edellyttäisi sitä, että kaikki herätysliikkeet olisivat sillä linjalla, että nyt rakennetaan jumalanpalvelusyhteisöjä.
Myös on hienoa jakaa työ siten, ettei synny kilpailuasetelmaa samalle paikkakunnalle, ja samalla saadaan hengellistä toimintaa ympäri Suomea. Jos haluavat kilpailla, niin se voisi johtaa tiheään koko maan kattavaan jumalanpalvelusyhteisöjen verkostoon, kun kilpailu ei ole samalla paikkakunnalla.
Katto-organisaatio tälle kaikelle olisi hienoa, jos sellainen saataisin. Jumala siunatkoon herätysliikeitä, että yhteistyökykyä ja yhteistä työnäkyä saataisiin.
Ville Kettunen
Helsinki
Korjaan edellistä viestiä. Kirjoitin vahingossa "Ei vain naispastorien kanssa", kun tarkoitin "Ei vain naispastorien takia".
Ville Kettunen
Helsinki
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jari eikö sinulle riitä Luthersäätiön toiminta?
Kalervo Kulmala, Oulu
Ville, sopiva katto-organisaation on jo valmiina.
Lähetyshiippakunta eli Missionsprovinsen i Sverige och Finland.
Ongelmana on, ettei se välttämättä sovi kaikkien tunnaripiirien johtomiesten kuvioihin.
Kenttäväki on erijuttu.
Jani,
mistä sinä tiedät "kenttäväen"
valmiuden Lähetyshiippakuntaan?
Opiskelija.
En tiedä, mutta vakaasti uskon, että "kenttäväen puolelta" ollaan valmiimpia radikaaleimpiin otteisiin. Johtohenkilöt pelkäävät oman pallinsa puolesta jne.
Joten muutos alkaa vuosikokouksista, joihin raijjataan bussiporukalla väkeä ja äänestetään johto vaihtoon. Tilalle valitaan muutoskykyisiä, Raamattua ohjenuoranaan pitäviä tunnustuksellisia henkilöitä.
Tiekartta on siis selvä :D
Lähetä kommentti
<< Home