Vain sitä millä yhteys messuun
Olen kotoisin Kemijärveltä. Aika siellä seurakunnassa ja sen nuorten toiminnassa oli minulle hyvin merkittävä - vaikka se oli vain muutama vuosi, rippikoulusta ylioppilaskirjoituksiin. Kemijärvi taitaa edelleen olla poikkeuksellinen seurakunta: sunnuntaina jumalanpalveluksessa on parikymmentä, joskus enemmänkin, nuorta ja nämä eivät ole hakemassa osallistumismerkintää rippikoulua varten. Niin oli silloinkin, kun olin nuori, kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Muistan, että joskus meille nuorille sanottiin, että ne, jotka osallistuvat säännöllisesti jumalanpalvelukseen, pysyvät siinä uskossa, jota kristityt ovat tunnustaneet ja tunnustavat. Jotka eivät osallistu, jäävät pois seurakunnan elämästä ja usko sammuu.
Tämä voi tuntua liian suoraviivaiselta, ja enkä joskus onkin. Joskus on poikkeuksia. Kuitenkin ajattelen, että noin pitkälti on. Ne kokemukset, joita minulla on, puhuvat väitteen puolesta.
Olen aikalailla vakuuttunut, että tulevaisuutta on vain sellaisella kristillisyydellä, uskolla, hengellisellä elämällä ja toiminnalla, jolla on vahva yhteys messuun - siihen että sunnuntaisin kokoonnutaan viettämään ehtoollista, kuullaan Jumalan suurista teoista, joita hän Raamatun mukaan on tehnyt ja tekee, saadaan olla Jumalan tekojen kohde, rukoillaan yhdessä, tunnustetaan synnit ja kuullaan synninpäästö. Ehkä vähän kärjistän mutta vain vähän: kaikki muu kristillisyys, hengellinen elämä ja toiminta tulee hiipumaan ja vähitellen lakkaa. Näin uskon. Ja tästä on nähtävissä osoituksia. Ellei ole yhteyttä messuun, tuskin on niitä, jotka lukevat Raamattua ja haluavat uskoa ja elää sen mukaan. Tuskin niitä, joille lähetystyö on niin tärkeää, että he tekevät paljon sen hyväksi. Eikä niitä, jotka kokoontuvat sen takia, että usko vahvistuisi, ja niitä, jotka kutsuvat toisiakin Jumalan luo. Luulen, että tulevaisuudessa on aika vähän niitäkään, jotka tarvitsevat kirkon toimituksia - kastetta, avioliittoon vihkimistä ja hautaan siunaamista - ellei ole niitä, joilla on vahva yhteys messuun.
En niinkään ajattele, että tullaan joskus jumalanpalvelukseen. Tietysti sekin on ihan hyvä asia. Tarkoitan säännöllistä osallistumista, johon liittyvät tämänkaltaiset ajatukset: Kuulun tähän joukkoon. Tämän joukon kanssa tulen Jumalan eteen ja saan olla Jumalan palveltavana. Tässä on veljiäni ja sisariani, joiden kanssa polvistun Herran pöytään. Haluan rakentaa seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis. Mitä voimme ja pitäisi tehdä, että on näitä, joilla on vahva yhteys messuun ja jotka ajattelevat tähän tapaan?
Muistan, että joskus meille nuorille sanottiin, että ne, jotka osallistuvat säännöllisesti jumalanpalvelukseen, pysyvät siinä uskossa, jota kristityt ovat tunnustaneet ja tunnustavat. Jotka eivät osallistu, jäävät pois seurakunnan elämästä ja usko sammuu.
Tämä voi tuntua liian suoraviivaiselta, ja enkä joskus onkin. Joskus on poikkeuksia. Kuitenkin ajattelen, että noin pitkälti on. Ne kokemukset, joita minulla on, puhuvat väitteen puolesta.
Olen aikalailla vakuuttunut, että tulevaisuutta on vain sellaisella kristillisyydellä, uskolla, hengellisellä elämällä ja toiminnalla, jolla on vahva yhteys messuun - siihen että sunnuntaisin kokoonnutaan viettämään ehtoollista, kuullaan Jumalan suurista teoista, joita hän Raamatun mukaan on tehnyt ja tekee, saadaan olla Jumalan tekojen kohde, rukoillaan yhdessä, tunnustetaan synnit ja kuullaan synninpäästö. Ehkä vähän kärjistän mutta vain vähän: kaikki muu kristillisyys, hengellinen elämä ja toiminta tulee hiipumaan ja vähitellen lakkaa. Näin uskon. Ja tästä on nähtävissä osoituksia. Ellei ole yhteyttä messuun, tuskin on niitä, jotka lukevat Raamattua ja haluavat uskoa ja elää sen mukaan. Tuskin niitä, joille lähetystyö on niin tärkeää, että he tekevät paljon sen hyväksi. Eikä niitä, jotka kokoontuvat sen takia, että usko vahvistuisi, ja niitä, jotka kutsuvat toisiakin Jumalan luo. Luulen, että tulevaisuudessa on aika vähän niitäkään, jotka tarvitsevat kirkon toimituksia - kastetta, avioliittoon vihkimistä ja hautaan siunaamista - ellei ole niitä, joilla on vahva yhteys messuun.
En niinkään ajattele, että tullaan joskus jumalanpalvelukseen. Tietysti sekin on ihan hyvä asia. Tarkoitan säännöllistä osallistumista, johon liittyvät tämänkaltaiset ajatukset: Kuulun tähän joukkoon. Tämän joukon kanssa tulen Jumalan eteen ja saan olla Jumalan palveltavana. Tässä on veljiäni ja sisariani, joiden kanssa polvistun Herran pöytään. Haluan rakentaa seurakuntaa, joka on Kristuksen ruumis. Mitä voimme ja pitäisi tehdä, että on näitä, joilla on vahva yhteys messuun ja jotka ajattelevat tähän tapaan?
posted by Jari Rankinen | 9:32 ip.
1 Comments:
Itse ajattelen niin, että seurakunnan yhteinen kokoontuminen on tärkeää. Ja tällaisessa kokoontumisessa pidän tärkeinä eritoten 1. Korinttolaiskirjeessä kerrottuja asioita. Minulle on tärkeää se, että kokoontuminen tapahtuu Jeesuksen nimessä ja että kaikilla on jotain annettavaa sekä se, että kokouksessa annetaan johto Jumalalle. Kokouksen tarkoituksena pidän rakentumista kasvamista kohti hengellistä täysi-ikäisyyttä.
Sen sijaan minulle ei ole tärkeää se, että kokoukset menevät aina saman kaavan mukaan, että niissä on aina samat sisällöt ja että ne ovat tiettynä päivänä. Leipää on toki hyvä murtaa viikon ensimmäisenä päivänä. Mutta arvostan myös vapautta, jonka Jumala on meille antanut. Järjestys kokouksessa on kuitenkin oltava, Jumala päättäköön sen. :)
Lähetä kommentti
<< Home