Kummallista

Viime kesänä ministeri pohti periaatteellisella tasolla sitä mahdollisuutta, että joutuu toimimaan vastoin lakia. Ihmisen vakaumus - tässä tapauksessa sitoutuminen siihen, mitä Raamattu käskee tai kieltää - vaatii tekemään toisin kuin laki sanoo. Tästä syntyi suuri kohu. Vaadittiin ministerin eroa, kansanedustajat halukkaasti pyrkivät ojentamaan ministeriä, lehdissä kirjoitettiin rajuja kirjoituksia, erottiin kirkosta ja taisi pääministerikin kertoa keskustelevansa ministerin kanssa asiasta. Varmaan moni oli sitä mieltä, ettei ministeri jatka tai voi jatkaa tehtävässään.

Muutama päivä sitten toinen ministeri otti kantaa siihen, että lakia rikottiin, ja selvästi tuki näin toimimista. Minusta on selvää, että lakia rikotaan, jos muut kuin esivallan edustajat tunkeutuvat ilman lupaa paikkaan, joka on toisen omistuksessa. Mutta tästä ei syntynyt kohua. Ministerin eroa ei vaadita, kansanedustajat eivät anna lausuntojaan lehdissä, ei ole rajuja kirjoituksia, pääministeri ei kutsu puhutteluun eikä olla sitä mieltä, että ministeri vaihtuu.

On tämä erikoista.