On Vapahtaja

Yritin kuvitella, mitä joku jouluevankeliumin paimenista olisi ehkä voinut kertoa kokemastaan. Olisiko hän kertonut jotakin tällaista:


Muistan tietysti sen illan ja yön. Nuotio paloi, lämmitti ja sen valossa näki syödä – syötiin kuten yleensä vähän kuivunutta leipää ja lammasta. Joku kertoi, mitä kuului kotiin, joku oli kuullut sudesta ja mietti, yrittääkö se ottaa lampaan laumasta yöllä, me nuoremmat puhuimme mitä puhuimme, ei mitään kovin älykästä. Jonkun pää nuokkui – oli ollut pitkä päivä.

Sitten se tapahtui. Oli kuin aurinko olisi tullut siihen pimeyteen, aivan lähelle meitä. Siinä oli enkeli, ja useita. Enkeli puhui niin, että sen kuuli korvilla ja ymmärsi: On syntynyt Vapahtaja. Lapsi on Betlehemissä. Hän on se Luvattu, Messias. Älkää pelätkö.

Ei miettinyt sitä siinä, myöhemmin kyllä olen miettinyt usein. Meille, lammaspaimenille, tultiin kertomaan tämä. Olen monta kertaa kuullut vähättelyä – vai olet paimenia – nähnyt vähätteleviä ilmeitä, minulle on osoitettu, että olet vähempiarvoinen, huonompi, et kuulu meihin, et kelpaa. Ja meille tultiin kertomaan uutinen, jota oli odotettu, ensiksi meille. Ja meille sanottiin, ettei tarvitse pelätä – meille paimenille.

* * *

Tietysti lähdimme Betlehemiin, se oli siinä lähellä. Meille kerrottiin, miten löysimme oikean lapsen: lapsi on seimessä - kaukalossa, josta eläimet syövät. Erikoinen paikka lapselle, muita lapsia tuskin oli seimessä. Löysimme lapsen ja vanhemmat. Siinä seimen ympärillä kerroimme, mitä enkeli oli sanonut – ja meidät kuin painettiin polvillemme.

Meille on opetettu, ettei ketään ihmistä pidä kumartaa, kenenkään ihmisen edessä ei saa polvistua, vain Jumalalle osoitetaan kunnioitusta niin. Ja siinä meidät painettiin polvillemme.

Näin tämän lapsen myöhemmin monta kertaa, olin silloin paljon vanhempi ja hänkin. Hän opetti toisin kuin muut. Hän käski rakastaa sitäkin, joka vihaa ja tekee pahaa. Hän moitti niitä, jotka eivät jaa omastaan. Ja jotka esittävät muita parempaa. Hän meni niiden luokse, joita monet karttoivat. Jokainen tuntui olevan hänelle tärkeä. Hän käski palvella toisia. Hän sanoi, että lapsenkaltainen on suurin. Hän välitti, rakasti, hän paransi ja antoi anteeksi. Hän ruokki tuhansia. Hänet ristiinnaulittiin ja silloinkin hän rukoili niiden puolesta, jotka pilkkasivat häntä, hän pyysi, että he saavat anteeksi. Hän nousi kuolleista.

Tajusin, että tuollainen Jumala on, juuri tuollainen. Siksi meidät painettiin polvillemme. Ketään ihmistä ei saa kumartaa mutta Jumalaa saa ja pitää.

* * *

Palasimme Betlehemistä takaisin, missä lampaat odottivat. Nuotio oli sammunut mutta koottiin oksia ja tehtiin tuli uudestaan. Sinä yönä ei juuri puhuttu, oli nähty sellaista, mitä oli parasta miettiä omissa ajatuksissa hiljaa. Aamulla lähdettiin viemään lampaat Betaniaan, kuten oli käsketty.

Sen jälkeen on istuttu monta kertaa nuotiolla, samallakin paikalla kuin silloin, on ollut pitkiä ja kylmiä öitä. On viety lampaita minne milloinkin. Joskus tuntuu hyvältä olla paimen, kulkea laaksossa, juoda purosta, lampaat seuraavat. Joskus on raskasta ja tylsää. Joskus on hyvä olla ja puhua sen tutun joukon kanssa, joskus väsyttää katsoa niitä samoja kasvoja. Mutta sitä yötä en ole unohtanut. Ja uskon: On Jumala, joka lähetti enkelit luoksemme. On Vapahtaja, minuakin varten. On anteeksiantamus kaikkeen, mitä olen tehnyt. On pelastus. Kaikki ei ole tässä elämässä. Pääsen tämän elämän jälkeen Jumalan luo - hänen, jonka edessä sain silloin polvistua.


Hyvää, siunattua joulua Sinulle ja läheisillesi. Hyvää, siunattua alkavaa vuotta. On armovuosi 2014. Vapahtaja, joka syntyi, on tämänkin vuoden päivissä ja hetkissä kanssamme. Siksi ei tarvitse pelätä.