Maata näkyvissä!

Tulevana viikonloppuna Turussa on jälleen Maata Näkyvissä -festarit. Suuri joukko nuorempia ja vanhempia on rakentanut tämän hienon tapahtuman. Heistä melkein kaikki tekevät työtä - ja paljon - saamatta palkkaa rahana. Tapahtuma on heille niin tärkeä. Suuri kiitos heille. Hienoa saada tulla juhlaan. Ja suuri kiitos Jumalalle, joka näyttää siunanneen tapahtuman.

Tapahtuman nettisivut ovat osoitteessa www.maatanakyvissa.fi. Olemme kaikki tervetulleita.

Vielä joitakin vuosia sitten varma merkki lähestyvästä joulusta ja pääsiäisestä oli teologin, yleensä Vanhan tai Uuden testamentin tutkijan, haastattelu suuremmassa lehdessä. Teologi kiisti tämän ja tuon jouluun tai pääsiäiseen liittyvän Raamatun opettaman asian - Jeesus ei syntynytkään neitsyestä, syntymäpaikka ei ollut Betlehem, hänen luonaan ei käynyt tietäjiä idästä, hän ei mennyt opetuslastensa kanssa Getsemanen puutarhaan, hänet haudattiin joukkohautaan, ei varakkaan hautaluolaan, eikä hän noussut oikeasti kuolleista. Viime vuosina näitä haastatteluja on ollut vähemmän. Onneksi saa luottaa siihen, mitä Raamattu kertoo. Mitä se kertoo joulusta ja pääsiäisestä, on totta. Jumala itse tuli meille Pelastajaksi, hän kuoli, sovitti kuolemallaan syntimme, nousi kuolleista ja voitti kuoleman.

Merkki siitä, että Maata Näkyvissä -festarit on pian, on joidenkin herääminen vastustamaan tätä tapahtumaa. Näin on ollut jo aika monta vuotta. Yleensä vastustus nousee kirkkomme ja seurakuntiemme piiristä. Tänä vuonna kapuloita rattaisiin on yritetty laittaa kaivamalla esiin tapahtumassa esiintyvän bändin noin kymmenen vuoden takainen sanoitus, jossa mahdollisesti vastustetaan homosuhteita. On kysytty, mitä tapahtumassa opetetaan homosuhteista, mitä tapahtuman järjestäjät opettavat ja mitä tapahtuman puhujat ovat asiasta kirjoittaneet. Ehkä toivotaan, että media laajemmin syttyisi asiasta. Tätä nyt ajankohtaista asiaa alettaisiin käsitellä ja kaivella. Syntyisi mylläkkä ja kuraa alkaisi lentää. Ehkä tapahtumaa saataisiin vähän mustattua eikä osallistujia olisi aivan niin paljon.

Minusta tuntuu, että tämä - suhtautuminen homosuhteeseen - repii kirkkomme, kuten se on repinyt kahtia tai useampaan osaan joitakin muitakin kirkkoja. Joidenkin mielestä kyse on samasta asiasta kuin suhtautuminen tummaihoisiin. Heidän mielestään käsitys, että homosuhde ei ole oikein, on samaa kuin toisen linja-auton tai puistonpenkin osoittaminen tummaihoisille. Ja tätä vastaan he taistelevat ja vaativat, että juuri kirkossa on taisteltava. Toisille - minä kuulun tähän joukkoon - homosuhde on Jumalan kieltämä asia, koska Raamatussa sanotaan selvästi niin. Ihmisoikeuksista tai syrjinnästä ei ole kyse. Ellei sitten syrjintänä pidetä, ettei sano luvalliseksi sitä, minkä Jumala kieltää.

Luulen, että jokainen joutuu valitsemaan näistä kahdesta käsityksestä toisen. Paine käy siinä määrin kovaksi. Ja paine siihen, että täytyy valita tuo ensin mainittu käsitys, on suuri - varsinkin kun kirkkomme on avannut tämän käsityksen sisääntulolle oven. Näitä kahta käsitystä on minusta mahdoton sovittaa yhteen. Ja siksi on vaikea ajatella, että kirkkomme selviytyisi jakaantumatta. Ehkä joku keksii ratkaisun.

Mutta tulevana viikonloppuna ei Turussa murehdita tätä asiaa. Siellä on suuri juhla. Ellet lähde, rukoile kuitenkin tapahtuman puolesta.