Heikkokin usko riittää

Joka sunnuntaille on otsikko tai aihe kirkkomme Evankeliumikirjassa. Otsikko sunnuntaille, joka oli toissapäivänä, on Usko ja epäusko.

Yritin sanoa messussa uskosta jotakin:

Joskus uskosta tulee liian tärkeä asia. Tarkoitan, että mietitään, onko uskoa tarpeeksi, onko se tarpeeksi lujaa, onko se sellaista kuin ajattelee, että uskon pitäisi olla. Ajattelee, ettei saisi epäillä, ja kun epäilee, miettii, uskonko, uskonko oikeasti ja tarpeeksi.

Tärkeämpää kuin usko on uskon kohde. Jumala ja hänen Poikansa ovat uskomme kohde. Nämä ovat tärkeämpiä kuin uskomme. Se on tärkeämpää, mitä Jumala on tehnyt ja tekee. Se on tärkeämpää, että Jeesus on kuollut puolestamme ja tuonut meille pelastuksen. Se on tärkeämpää, että Jumala rakastaa meitä ja rakastaa Jeesuksen takia tällaisina kuin olemme.

Joskus oikealla tavalla vähätellään uskoa. On sanottu, että usko on kuin vain käsi, joka tarttuu valtaviin asioihin. Tai kuin vain käsi, johon Jumala laskee valtavat lahjansa. Kättä tarvitaan mutta sillä ei ole niin merkitystä, miten hieno ja voimakas on käsi, joka ottaa vastaan lahjan ystävältä. Usko tarvitaan mutta se ei ole tärkeää, miten vahvaa usko on. Heikollakin uskolla saa tarttua Jeesukseen, joka pystyy pelastamaan heikon, epäilevän ihmisen. Heikollakin uskolla saa omistaa, mitä Jumala on tehnyt ja antaa meille.

Raamattu sanoo, että pelastumme uskon kautta. Raamattu ei sano, että pelastumme uskon takia. Siis usko, sen vahvuus ja lujuus, ei ole syy, minkä takia pelastumme. Syy on Jumalan suuri rakkaus meitä kohtaan – rakkaus joka näkyy Jeesuksessa ja mitä hän teki puolestamme. Pelastumme uskon kautta – uskolla tartumme Jumalan suureen rakkauteen ja otamme vastaan, mitä hän antaa meille. Tähän riittää heikkokin usko.

Keijo Rainerma saarnasi messussa Karkun evankelisella opistolla. Hän muistutti saarnassa siitä, että Jumala antaa meille, mitä tarvitaan pelastukseen. Hän antaa myös uskon.