Hän on koko maailman syntien sovittaja

Vähän yli vuosi sitten isäni kuoli. Vähän yli viikko sitten oli Minnan, puolisoni, isän vuoro. Perjantaina saatoimme Maurin tästä ajasta ikuisuuteen. Hänet siunattiin Kemijärvellä Honkakankaan kappelissa. Alla puhe, jonka pidin hautaan siunaamisessa.

* * *

Mauri Perälän lapset, omaiset ja ystävät.

Jumala antaa ihmiselle elämän. Hän luo ja tekee meistä sellaisia kuin olemme. On meissä sitäkin, mikä ei ole Jumalalta. On synti ja se näkyy meissä. Mutta millaisia varsinaisesti olemme, millainen on persoonamme, se on Jumalan hyvän ja viisaan luomisen tulosta. On tarkoitus, että olemme sellaisia kuin olemme; Jumala on tarkoittanut niin. Jumala antaa vuodet ja päivät, jotka elämme täällä. Hän pitää niissä huolta. Pitää silloinkin, kun emme näe sitä tai usko siihen. Hän kutsuu tästä elämästä pois. Raamattu puhuu myös siitä, että olemme vastuussa Jumalalle. Vastaamme hänelle, mitä teimme ja miten elimme.

Mauri olisi täyttänyt ensi sunnuntaina 70 vuotta. Melkein 70 vuotta sitten hänet kastettiin Jumalan lapseksi. Jumala antoi vuosia ja päiviä tämän verran.

Raamatussa psalmissa meitä ihmisiä kutsutaan ihmeeksi. Se tarkoittaa myös, että olemme arvokkaita, ihmeellisen arvokkaita. Siinä psalmissa kerrotaan, miksi olemme arvokkaita. Siksi, että Jumala on luonut meidät ihmisiksi. Siksi jokainen ihminen on arvokas, ihmeellisen arvokas – riippumatta millainen on, onko arvostettu ja mitä on saavuttanut. On arvokas, koska on Jumalan luoma ihminen, ihme. Niinkin arvokkaita olemme, että meidät on tarkoitettu elämään - ei vain tätä elämää - vaan ikuisesti Jumalan luona.

On kipeitä asioita, kokemuksia ja muistoja. Eikä tarvitse yrittää ajatella, ettei niitä ole. Saa olla rehellinen. Toisaalta ei varmaan kannata muistella koettua pahaa. On parempi antaa anteeksi. Anteeksiantaminen ei tarkoita, että ajattelee, ettei ikäviä asioita ole ollut. Se ei tarkoita, että täytyy hyväksyä, mitä toinen on tehnyt. Mutta se on sitä, ettei muistele pahaa, ei halua elää ikävissä muistoissa eikä halua kostaa. Ei ole helppo antaa anteeksi. Siihen tarvitaan voimaa Jumalalta. Itsensäkin takia on viisasta antaa anteeksi. Anteeksiantamattomuus on meille raskas taakka.

Näinkin on hyvä ajatella: Me emme aina tai useinkaan tiedä syitä. Asiat ovat monimutkaisia. Voi olla syitä, joita emme tule edes ajatelleeksi, voi olla syitä kaukaa menneestä, ja niistä syistä joku tekee mitä tekee. Me emme tiedä mutta Jumala tietää. Olemme vastuussa teoistamme ja elämästämme hänelle, joka tietää ja näkee kaiken.

Silloin tällöin Mauri soitti ja meillä oli hyviä keskusteluja. Hän oli miettinyt jotakin asiaa ja halusi puhua siitä. Joskus puhuttiin suuristakin asioista. Mauri ajatteli paljon, luki paljon ja oli kiinnostunut. Mitä elämä olisikaan ollut ilman sitä, mikä piti häntä otteessaan, eikä siitä enää päässyt irti. Joskus ajattelin näiden keskustelujen jälkeen, että Mauri toivoi elämältä ja maailmalta paljon enemmän ja parempaa. Ristiriita, mitä toivoi ja ajatteli, että pitäisi olla, ja mitä oli, oli suuri. Ehkä niin suuri että ristiriitaa oli vaikea kestää.

Minulla on tämä hyvä muisto Maurista – nämä keskustelut - ja muitakin. Muistetaan näitä hyviä muistoja.

Voi olla, että tunnemme syyllisyyttä. Olisiko pitänyt tehdä tai sanoa jotakin, ja nyt ei enää voi? Voi olla, että olemme tehneet virheitä ja väärin. Sen saa tunnustaa Jumalalle ja pyytää anteeksi. Ja luottaa anteeksiantamukseen. Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki synnit. Ei tarvitse jäädä kantamaan syyllisyyttä. Ja mitä hyötyä siitä olisi – ei sillä, mitä olemme tehneet tai jättäneet tekemättä, ole enää merkitystä Maurille. Ehkä jollekin toiselle, joka elää, voimme tehdä hyvää. Jos voimme, se pitäisi tehdä.

Kiitos teille, jotka kävitte katsomassa Mauria, piditte yhteyttä ja olitte ystäviä. Se oli hyvin tärkeää Maurille.

Saattaa tuntea syyllisyyttä myös siitä, ettei osaa niin surra. Tai että tuntee nyt helpotusta. Ei tarvitse surra niin kuin ehkä ajattelee, että pitäisi. Ja saa tuntea myös helpotusta.

Kaikki ei ole tässä elämässä. On kadotus ja on taivas. Taivaaseen on yksi tie. Kenenkään elämä – mitä on tehnyt ja mitä on saavuttanut – ei riitä taivaaseen pääsemiseen. Eikä keneltäkään suljeta taivasta sen takia, että on elänyt niin paljon huonommin kuin toiset. Tarvitsemme kaikki Jumalan anteeksiantamusta. Jeesus järjesti sen meille kuolemallaan. Raamattu sanoo, että hän on koko maailman syntien sovittaja. Hän on jokaisen ja kaikkien syntien sovittaja. Jumalan anteeksiantamuksen omistaa se, joka uskoo – turvautuu - Jeesukseen. Ja anteeksiantamuksen turvissa pääsee Jumalan luo.

Muistamme Raamatusta miehen, joka riippui ristillä Jeesuksen vieressä. Miten hän oli elänyt, mitä tehnyt, mitä jättänyt tekemättä? Hän kääntyi Jeesuksen puoleen ja pyysi muistamaan häntä. Jeesus lupasi, että hän on hänen kanssaan ikuisessa elämässä.

Tämä voi tuntua epäoikeudenmukaista. Mutta näin Jumala armahtaa. Näin ihminen pelastuu.

Mauri kuuli tätä evankeliumia. Halusikin kuulla tai ainakin lukea. Hän halusi tukeakin sitä, että evankeliumia voidaan julistaa. Ehkä tämä yllättää. Emme tiedä, mitä ihminen ajattelee niinä viimeisinä hetkinään, eikä meidän asiamme ole tietää. Jumala tietää.

Raamatussa luvataan, että taivaassa Jumalan luona on paljon väkeä - niin paljon ettei määrää kyetä laskemaan. On niitäkin, joista ehkä ajattelemme, etteivät he varmaankaan ole siellä.

Jumalan luona ikuisuudessa ei ole mitään sitä pahaa, mitä tässä maailmassa on. Siellä ollaan sellaisia, millaisiksi Jumala on meidät tarkoittanut. Sinne pääsee tavallinen syntinen ihminen Jeesuksen turvissa, häneen uskoen.