Sillanrakentamisesta

Kotimaa-lehdessä tällä viikolla päätoimittaja Mari Teinilä kirjoitti sillanrakentamisesta kirkossa. Hän toivoi, että sillanrakentajia olisi - nyt heitä kiistojen repimässä kirkossa tarvittaisiin.

Ajattelen samalla tavalla - sillanrakentajia eri tahojen välille tarvitaan. Ajattelen myös, ettei sillanrakentaminen ole vain tai niinkään puheita vaan tekoja. Ilman tekoja siltoja ei synny. Kyllä puheitakin tarvitaan mutta varsinkin tarvitaan tekoja, jotka ovat konkreettisia.

Yleensä katsomme asioita tietystä näkökulmasta ja tietyt asiat - usein ne jotka koskettavat meitä ja meitä lähellä olevia - ovat meille erityisen tärkeitä. Minusta siltojen rakentaminen kirkossa olisi nyt tekoja, joilla ratkaistaan esimerkiksi seuraavat kysymykset ja ongelmat: Miten ne luterilaiset kristityt, joiden on nyt vaikea tai mahdoton osallistua oman paikallisseurakuntansa messuun, pääsevät messuun, jossa heidän on hyvä olla ja Jumala hoitaa heitä? Miten pappisvihkimys järjestyy niille teologian maistereille, jotka eivät osaa pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena? Miten ne pastorit, jotka eivät voi toimittaa messua yhdessä naispastorin kanssa, voivat toimia paikallisseurakunnassa ja rakentaa sitä pelkäämättä virastaerottamista?

Voidaan sanoa, etteivät nämä asiat ole ongelmia eikä näihin tarvitse etsiä ratkaisuja, koska ne ratkaisut, joiden mukaan kirkossa on toimittu viime vuodet, ovat oikeita. Jos näin sanotaan, siltoja ei haluta rakentaa ainakaan kirkkomme vanhauskoisiin päin. Jos ei kyetä tai haluta ratkaista edellä mainittuja kysymyksiä, kyetäänkö tai halutaanko ratkaista muitakaan, jotka jakavat kirkkoa? Pelkäänpä ettei. Ovatko puheet vain puheita ilman varsinaista sisältöä, sitä mitataan usein sillä, mitä tekoja puheista seuraa.

Irja Askola toimitti kirkkomme pappisvihkimyksen Suomen Lähetysseuran kesäjuhlassa sunnuntaina viikko sitten. Papiksi vihittäviä oli yksi ja vihkimys toimitettiin lähetystyöhön siunaamisen yhteydessä. Eikö tämä olisi hyvä ratkaisu yhteen edellä olevista kysymyksistä? Esimerkiksi Evankeliumiyhdistyksen Evankeliumijuhlassa tai Kansanlähetyksen Kansanlähetyspäivillä piispa vihkisi näiden järjestöjen tarvitsemia pastoreita samalla, kun siunaisi lähetystyöntekijät, ja vihityt pastorit saisivat pappisoikeudet kirkossamme. Ei olisi sitä, mikä on hankaluus joillekin ja estää pappisvihkimyksen heiltä - samaan vihkimykseen osallistuu papiksi vihittäviä naisia. Tämä olisi konkreettinen teko, jolla rakennetaan siltaa.

Tietysti myös meidän - tarkoitan kirkkomme vanhauskoisia - täytyy miettiä, mitä konkreettista voimme tehdä siltojen rakentamiseksi.