Perusteluja ja niiden arviointia

Käsitystä, joka kristityillä on ollut vuosisatoja tai pari vuosituhatta, arvostellaan ankarasti. Tarkoitan käsitystä, jonka mukaan homosuhde on vastoin Jumalan tahtoa. Kirjoitan muutamista perusteluista, joihin tässä arvostelussa on vedottu, ja arvioin niitä. Teen tämän aika lyhyesti, koska nettipäiväkirja ei ole hyvä foorumi pitkille kirjoituksille. Tämäkin kirjoitus on varmaan liian pitkä. Kaikkiin perusteluihin en ota kantaa.

* * *

Jotkut ovat sitä mieltä, ettei enää 2000-luvulla ylipäänsä pitäisi vedota muinaisiin kirjoituksiin. Heidän mielestään näin ei varmaan olisi pitänyt tehdä enää pitkään aikaan. Kristitty ei voi ajatella näin. Uskomme, että Raamattu ei ole aikansa ihmisten hengentuote. Se on meille Jumalan ilmoitus. Jumala puhuu siinä tämänkin ajan ihmisille ja ilmoittaa itsensä, tahtonsa ja tien hänen luokseen.

Tämä on tietysti uskonasia. Tälle ei voi esittää sellaisia perusteluja, että jokaisen järkevän ihmisen on pakko uskoa näin. Viime kädessä on kyse Jumalan ihmeestä. Hän antaa uskon itseensä, myös siihen, että hän puhuu Raamatussa. Toisaalta kristittyjen usko ei ole järjenvastaista eikä sitä voi kumota järkisyin. Ei ole järjenvastaista ajatella, että suuri Jumala, tämän maailman Luoja, on antanut meille kirjan, jossa hän puhuu ja ilmoittaa itsensä.

* * *

Tavallista on, että muistutetaan tietyistä Vanhan testamentin kohdista ja sanotaan: Miksi vaaditte noudattamaan Raamatun kohtia, joissa tuomitaan homoseksuaalinen suhde; ettehän noudata näitä toisiakaan Raamatun kohtia? Niissä toisissa kohdissa on esimerkiksi kielto olla syömättä tiettyjä ruokia tai käsky tuomita kuolemaan pahantekijä.

On kuin ei tiedettäisi, miten kristityt ovat lukeneet Raamattua. Ehkä monet eivät sitä tiedäkään. Toiset kyllä tietävät mutta käyttävät tätä perustelua, koska se on käyttökelpoinen.

Kristityt lukevat Raamattua kokonaisuutena. Kristityt lukevat Raamattua muistaen, mitä Raamattu itse opettaa: Ensiksi oli vanha liitto, jonka Jumalan solmi Israelin kansan kanssa. Sitten Jumala solmi uuden liitto. Uusi liitto alkoi Jeesuksen elämästä maan päällä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Uuden liiton aikana ei tarvitse eikä saakaan noudattaa kaikkia niitä määräyksiä, joita vanhan liiton aikana annettiin Israelin kansalle. Tämä koskee etenkin kristittyjä, jotka eivät ole juutalaisia. Esimerkiksi ruuista Raamattu opettaa, että nyt uuden liiton aikana kaikkea syötäväksi kelpaavaa saa syödä. Kristityt lukevat Raamattua Uudesta testamentista käsin. Jumalan ilmoitus loistaa kaikkein kirkkaimmin hänen Pojassaan ja Kristuksen apostolien kirjoituksissa. Uusi testamentti opettaa esimerkiksi, ettei niille, jotka uskovat ja toimivat vastoin kristittyjen uskoa, pidä langettaa kuolemantuomiota. Jeesus ei tuominnut kuolemaan naista, joka vanhan liiton säädösten mukaan oli ansainnut kuoleman. Mutta homosuhde on Uuden testamentinkin mukaan vastoin Jumalan tahtoa.

* * *

Homosuhteiden hyväksymistä perustellaan usein vetoamalla siihen, että kirkko tulkitsee Raamattua ja kertoo oikean tulkinnan. Ja nyt kirkko on tulkinnut Raamattua siten, ettei homosuhteessa olekaan mitään pahaa. Siis kirkko ilmoittaa, mikä on Jumalan tahto.

Jos näin ajatellaan, ollaan nopeasti umpikujassa tai mielettömissä ajatuksissa. Jos kirkko ilmoittaa Jumalan tahdon, mikä kirkko on Jumalan tahdon ilmoittaja? Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle homosuhde ei ilmeisesti enää ole synti mutta katoliselle kirkolle Suomessa käsittääkseni on. Samoin helluntaikirkolle. Mikä näistä kertoo oikean Raamatun tulkinnan? Suomessa luterilainen kirkko ei hyväksy ainakaan vielä homoparien avioliittoon vihkimistä, mutta Ruotsissa hyväksyy. Onko Jumalan tahto siis toinen Suomessa kuin Ruotsissa? Muuttuuko Jumalan mielipide siirryttäessä Torniosta joen yli Haaparannalle? Tietenkään näin ei voi olla. Vai onko kyse siitä, että Jumala muutti hiljattain mielipidettään? Vielä jokin aika sitten Suomen evankelis-luterilainen kirkko piti homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena. Oliko siis Jumalan tahto silloin tuo, nyt se on muuttunut? Usein Raamatun ymmärtäminen ei vaadi monimutkaisia tulkintoja ja kirkollista elintä, joka kertoo, miten Raamattua tulee ymmärtää. Raamattu tarkoittaa sitä, mitä se sanoo. Raamatun opetus siitä, onko homosuhde hyväksyttävä elämäntapa vai ei, on hyvin selvä. Vaikeaksi asian tekee se, että Raamattu opettaa toisin kuin tänä aikana monet länsimaissa ajattelevat.

* * *

Joskus keskusteltaessa homosuhteista toivotaan, että tiedettäisiin Jeesuksen kanta asiaan. Sanotaan myös, että koska Jeesus ei puhu tästä asiasta eikä siis sano homosuhdetta vääräksi, homosuhteet on oikein hyväksyä. Näin ei ainakaan luterilaisen kristityn pitäisi argumentoida. Uskomme, että koko Raamattu on Jumalan sana – eivät vain ne evankeliumikirjojen kohdat, joissa on lainaus Jeesukselta. Jeesus puhuu meille myös Roomalaiskirjeessä ja Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille. Näissä kirjeissä otetaan kantaa homosuhteisiin. Siis Jumala puhuu niissä ja ilmoittaa tahtonsa.

Jeesuksen ajan juutalaisuudessa homosuhteet torjuttiin ehdottomasti. Lainopettajille oli selvää, ettei Jumalan kansan jäsen voi elää tällaisessa suhteessa. Jeesus arvosteli aikansa lainopettajia monista heidän opetuksistaan mutta ei tästä. Tämäkin kertoo Jeesuksen kannasta tähän asiaan.

* * *

Jotkut perustelevat homosuhteiden hyväksymistä sillä, etteivät kansankirkot – tai niiden päättävien elinten enemmistö - Pohjoismaissa pidä homosuhteita syntinä. Voisivatko näin monet erehtyä ja harvat, jotka ovat näissä maissa toista mieltä, olla oikeassa? Maailmanlaajuisesti Pohjoismaiden kansankirkot edustavat pientä vähemmistöä. Tämä unohtuu meiltä helposti, vaikka puhutaan siitä, että elämme globaalissa maailmassa. Valtaosa maailman kirkoista ja kristityistä pitää homosuhdetta syntinä. Vain pieni vähemmistö on toista mieltä. Toisaalta asiaa ei ratkaise, mitä mieltä kirkkojen enemmistö on. Se ratkaisee, mitä mieltä Raamattu on.

* * *

Homosuhdetta saatetaan perustella vetoamalla armoon. Siis saatetaan pitää tällaista suhdetta vääränä, tai ainakin mahdollisesti vääränä, mutta sanotaan, että kristittyhän pelastuu armosta ja anteeksiantamus on kristinuskon tärkein asia. Eikö tämä koske myös homosuhteessa elävää?

Totta on, että pelastumme armosta. Vain anteeksiantamuksen turvissa ihminen voi kohdata pyhän Jumalan ja välttää ansaitsemansa tuomion. Jumalan tuomion on ansainnut jokainen. Jeesus kuolemallaan järjesti anteeksiantamuksen kaikille. Anteeksiantamus on sen turvana, joka on kastettu ja uskoo Jeesukseen.

Tämä ei tarkoita, että voi elää vastoin Jumalan tahtoa. Enhän voi pettää puolisoani tämän tästä, elää suhteessa johonkin kolmanteen ja sanoa, että saan kaiken anteeksi ja ettei pettämiseni mitenkään vaikuta siihen, olenko kristitty ja pelastunko. Jos joku ajattelee ja toimii näin, hän ei ole käsittänyt, mitä Raamattu opettaa armosta tai hän on käsittänyt sen väärin. Usko on suhde Jumalaan, joka rakastaa. Tämä suhde ei ole todellinen, jos en välitä siitä, miten Jumala tahtoo minun elävän. Se, että olen saanut ja saa anteeksi, saa minut taistelemaan elämässäni sitä vastaan, mikä on vastoin Jumalan tahtoa. Jumalan omana eläminen on jokapäiväistä parannusta. Kadun syntejäni, pyydän anteeksi, luotan anteeksiantamuksen ja pyydän voimaa toimia Jumalan tahdon mukaan.

Tämä ei koske vain sitä, jolla on taipumus homoseksuaalisuuteen. Tämä koskee jokaista kristittyä. Yhdellä meistä on erityinen taipumus tietyissä asioissa rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, toisella toisissa asioissa. Ja jokaisella näitä asioita on monia. Totta on myös, että lankeamme. Onneksi anteeksiantamus on. Sen turvissa jatkamme elämäämme ja vaellusta kristittynä.