Ihan samanlaista meininkiä

Täällä Pohjantähden alla -kirjassa Väinö Linna kuvaa keskustelua Koskelan talon pihalla 1930-luvulla ennen talvisotaa. Veljeksistä nuorempi Voitto on sitä mieltä, että Suomi saa olla rauhassa muilta, jos vain ryssät pysyvät karsinassaan. Tätä hän inttää ja sanoo, että jos ryssät tulevat, niin vastaan pannaan. Vanhempi veli Vilho - Tuntemattoman sotilaan luutnantti Koskela - sanoo viisaasti:

- No pannaan sitten kun ny ensin tuleevat ... Onko sitä siinä pakko etukäteen yhtä mittaa vannoo. Se on ihan samanlaista meininkiä, kun joku seisos rappusillaan ja karjus kaikille ohikulkijoille: Minä olen itsenäinen, tulee koittaan kuin sinun käy ... Ei se nyt ole laitapeliä, että julkisesti vannotaan tuolla patsaitten juurella kädet pystyssä, että Karjalaan mennään, ja yhtä julkisesti lauletaan "Vienanlahdesta Laatokkaan minä vetelen miekalla rajan ..." Kyllä siinä on miekkailemista ihan tarpeeksi, jos tosi eteen tulee ...

Hienon kirjan kohta on tullut mieleen, kun on seurannut mediaa, sen uutisointia, aiheita, tapaa kertoa ja keskustelua Venäjästä tai puolustusministerimme joitakin sanomisia, lausuntoja, allekirjoittamaa paperia ja esiintymistä Yhdysvaltojen lentotukialuksella. Tietenkään mediassa - joitakin mahdollisia keskustelupalstoja lukuun ottamatta ja niistä ei kannata välittää - tai puolustusministerin lausunnoissa ei ole puhuttu Venäjälle nyt kuuluvien alueiden valloittamisesta. Mutta toisinaan tuntuu rajulta, mitä Venäjästä sanotaan ja kirjoitetaan. Käydään läpi uhkakuvia, joissa Venäjällä on keskeinen rooli, korostetaan, mitä pahaa Venäjä on nyt tehnyt, ja sanotaan, että Venäjä uhkaa meitä.

Vieressämme on suurvalta ja me olemme pieni maa. Pienen kannattaa miettiä erityisen tarkasti, mitä se sanoo suuresta. Ei tarvita nöyristelyä tai valehtelua. Mutta miksi ärsyttää ja nimetä vihollisia julkisesti? Senkö takia että saa kehuja lännestä? En luottaisi, että kukaan tai mikään antaa Suomelle merkittävää ja ratkaisevaa tukea, mikäli Venäjä kohdistaisi Suomeen sotilaallisia toimenpiteitä ja Suomi on osa läntistä maailmaa ja Euroopan Unionia mutta ei Naton jäsen. Varmaan saisimme myöntätuntoa ja asetettaisiin taloudellisia pakotteita mutta tuskin muuta. Kuka haluaisi tehdä suuria uhrauksia ja auttaa, koska ei olisi pakko. Ja jos yksin joutuisimme miekkailemaan, miekkailemista olisi ihan tarpeeksi. Ja siinä määrin, että luultavasti emme pärjäisi. Nykyajan sodassa aseilla, varusteilla ja tekniikalla on aivan ratkaiseva rooli. Niissä olemme kaukana, hyvin paljon jäljessä, suurvallasta.