Eikö kirkon opetus muuttunut?
Tänään keskustelu Älä alistu! -kampanjasta on saanut uusia piireitä. Kirjoitin tästä kampanjasta jonkin verran nettipäiväkirjani edellisessä kirjoituksessa. Tänään on julkaistu avoin kirje kirkkohallitukselle. Kirjeessä toivotaan tai vaaditaan, että kirkko lopettaa taloudellisen tuen niille järjestöille, jotka ovat olleet mukana mainitussa kampanjassa. Tämä tarkoittaa varsinkin, ettei näille järjestöille koottaisi kirkkomme seurakuntien tilaisuuksissa kolehteja. Ehkä myös sitä, etteivät seurakunnat saisi tukea verotuloillaan niitä lähetysjärjestöjä, joiden nimi löytyy kampanjan allekirjoittajista. Tällä kirjeellä on tällä hetkellä noin 300 allekirjoittajaa.
Kirjeen lisäksi tänään on tehty kantelu niiden järjestöjen johtajista, jotka ovat mukana kampanjassa. Kantelu on osoitettu neljään tuomiokapituliin, joiden alaisuudessa nämä pastorit ovat. Kantelussa väitetään näiden pastoreiden mm. edistäneen lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa syrjintää.
Surettaa ja toisaalta naurattaa.
Siellä täällä on sanottu, ettei kirkkomme muuttanut opetustaan seksuaalieettisissä asioissa päättäessään mahdollisuudesta järjestää rukoushetki homosuhteessa elävien kanssa ja heidän puolestaan. Kyse olisi vain sielunhoitoon liittyvästä ohjeistuksesta. On sanottu, ettei kirkko päätöksellään ratkaissut tai edes ottanut kantaa, tuleeko homosuhdetta pitää oikeana ja Jumalan tahdon mukaisena vai Jumalan tahdon vastaisena. Monet ovat tulkinneet päätöksen tarkoittavan, että nyt Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy homosuhteen. On sanottu, että tämä on väärä tulkinta.
Minun on vaikea ymmärtää näitä puheita. Minusta kirkkomme muutti kantansa tässä asiassa menneenä vuonna. Toisaalta ainakin jotkut niistä, jotka sanovat, ettei kirkko muuttanut kantaansa tai ratkaissut suhtautumistaan homosuhteisiin, tuntevat tehdyn päätöksen vaiheet ja sen laajat perustelut erinomaisen hyvin. Täytyy suhtautua vakavasti siihen, mitä he sanovat.
Olisi hyvin tärkeää, että kirkon johto kertoisi, onko tehty päätös tulkittu väärin, kun se on tulkittu tarkoittavan homosuhteiden hyväksymistä. Onko niin, ettei kirkon opetus tässä asiassa olekaan muuttunut? Aiemmin kirkon linja on ollut, ettei homoseksuaalisuus ole synti mutta tämän suuntautuneisuuden toteuttaminen on. Pitäisi saada selvä vastaus kysymykseen, pitääkö kirkko homosuhdetta hyväksyttävänä vai vääränä? Tai onko niin, että tästä asiasta voi kirkon piirissä ajatella kummin tahansa?
Mitä näihin kysymyksiin vastataan, se on hyvin merkittävää niidenkin hankkeiden kannalta, jotka tänään on julkistettu. Se on selvää, että kampanja, josta viime päivinä on puhuttu paljon, ei ole sen vastainen, mitä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aiemmin opettanut. Jos kirkon opetus ei ole muuttunut, kampanja ei ole nytkään kirkon opetuksen vastainen. Jos kirkko ei ottanut viime vuonna tekemällään päätöksellä kantaa siihen, onko homosuhde oikein vai väärin, kirkossa täytyy vähintään olla tilaa niille, jotka ajattelevat ja opettavat kirkon perinteisen opetuksen mukaisesti - siis pitävät homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena, ajattelevat, että Jumala voi muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautuneisuutta ja pitävät hyvänä, mikäli ihmisessä tapahtuu muutos heteroseksuaalisuuteen. Kirkon perinteisen opetuksen mukaisesti ajattelevat eivät ajattele, että tämä muutos tapahtuu kaikissa, joilla on taipumus homoseksuaalisuuteen. Jotkut muuttuvat, toiset ja ehkä useimmat eivät. Nekin, joissa muutosta ei tapahdu, ovat Jumalan omia, mikäli uskovat Jeesukseen. Kuten kirjoitin, homoseksuaalisuutta sinänsä ei ole pidetty syntinä mutta homosuhdetta on. Tällaisessa suhteessa Jeesukseen uskovan ei Raamatun mukaan tule elää.
Voi olla, että kampanjan toteutuksessa oli taitamattomuutta tai että siitä puuttui sellaista, mitä siinä olisi saanut olla. Mutta tämä on aivan eri asia kuin se, että kampanja on kirkon opetuksen vastainen. Ja niin suuressa määrin kirkon opetuksen vastainen, että siinä mukana olevilta järjestöiltä täytyy ottaa pois kirkon taloudellinen tuki ja tuomiokapituleiden täytyy määrätä kampanjassa mukana olevien järjestöjen johtajille rangaistus. Kysymyksiin, joista edellä kirjoitin, pitäisi saada vastaus, ennen kuin ratkaistaan, onko oikein ottaa pois kirkon taloudellinen tuki kampanjassa mukana olevilta järjestöiltä tai voivatko tuomiokapitulit rankaista järjestöjen johtajia.
Kunpa uskomme tärkein asia saisi niin paljon huomiota kuin kysymys homoseksuaalisuudesta. Uskomme tärkein asia on sanoma syntien anteeksisaamisesta. Jeesus sovitti syntimme ja avasi meille taivaan. Taivaaseen pääsee tavallinen syntinen ihminen, joka on Jeesuksen turvissa. Jeesuksen turviin pääsee armosta. Hänen turvissaan on jokainen, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen. Armosta pelastuminen ei tietenkään tarkoita, että voi rikkoa surutta ja kaikessa rauhassa Jumalan tahtoa vastaan.
Kirjeen lisäksi tänään on tehty kantelu niiden järjestöjen johtajista, jotka ovat mukana kampanjassa. Kantelu on osoitettu neljään tuomiokapituliin, joiden alaisuudessa nämä pastorit ovat. Kantelussa väitetään näiden pastoreiden mm. edistäneen lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa syrjintää.
Surettaa ja toisaalta naurattaa.
Siellä täällä on sanottu, ettei kirkkomme muuttanut opetustaan seksuaalieettisissä asioissa päättäessään mahdollisuudesta järjestää rukoushetki homosuhteessa elävien kanssa ja heidän puolestaan. Kyse olisi vain sielunhoitoon liittyvästä ohjeistuksesta. On sanottu, ettei kirkko päätöksellään ratkaissut tai edes ottanut kantaa, tuleeko homosuhdetta pitää oikeana ja Jumalan tahdon mukaisena vai Jumalan tahdon vastaisena. Monet ovat tulkinneet päätöksen tarkoittavan, että nyt Suomen evankelis-luterilainen kirkko hyväksyy homosuhteen. On sanottu, että tämä on väärä tulkinta.
Minun on vaikea ymmärtää näitä puheita. Minusta kirkkomme muutti kantansa tässä asiassa menneenä vuonna. Toisaalta ainakin jotkut niistä, jotka sanovat, ettei kirkko muuttanut kantaansa tai ratkaissut suhtautumistaan homosuhteisiin, tuntevat tehdyn päätöksen vaiheet ja sen laajat perustelut erinomaisen hyvin. Täytyy suhtautua vakavasti siihen, mitä he sanovat.
Olisi hyvin tärkeää, että kirkon johto kertoisi, onko tehty päätös tulkittu väärin, kun se on tulkittu tarkoittavan homosuhteiden hyväksymistä. Onko niin, ettei kirkon opetus tässä asiassa olekaan muuttunut? Aiemmin kirkon linja on ollut, ettei homoseksuaalisuus ole synti mutta tämän suuntautuneisuuden toteuttaminen on. Pitäisi saada selvä vastaus kysymykseen, pitääkö kirkko homosuhdetta hyväksyttävänä vai vääränä? Tai onko niin, että tästä asiasta voi kirkon piirissä ajatella kummin tahansa?
Mitä näihin kysymyksiin vastataan, se on hyvin merkittävää niidenkin hankkeiden kannalta, jotka tänään on julkistettu. Se on selvää, että kampanja, josta viime päivinä on puhuttu paljon, ei ole sen vastainen, mitä Suomen evankelis-luterilainen kirkko on aiemmin opettanut. Jos kirkon opetus ei ole muuttunut, kampanja ei ole nytkään kirkon opetuksen vastainen. Jos kirkko ei ottanut viime vuonna tekemällään päätöksellä kantaa siihen, onko homosuhde oikein vai väärin, kirkossa täytyy vähintään olla tilaa niille, jotka ajattelevat ja opettavat kirkon perinteisen opetuksen mukaisesti - siis pitävät homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena, ajattelevat, että Jumala voi muuttaa ihmisen seksuaalista suuntautuneisuutta ja pitävät hyvänä, mikäli ihmisessä tapahtuu muutos heteroseksuaalisuuteen. Kirkon perinteisen opetuksen mukaisesti ajattelevat eivät ajattele, että tämä muutos tapahtuu kaikissa, joilla on taipumus homoseksuaalisuuteen. Jotkut muuttuvat, toiset ja ehkä useimmat eivät. Nekin, joissa muutosta ei tapahdu, ovat Jumalan omia, mikäli uskovat Jeesukseen. Kuten kirjoitin, homoseksuaalisuutta sinänsä ei ole pidetty syntinä mutta homosuhdetta on. Tällaisessa suhteessa Jeesukseen uskovan ei Raamatun mukaan tule elää.
Voi olla, että kampanjan toteutuksessa oli taitamattomuutta tai että siitä puuttui sellaista, mitä siinä olisi saanut olla. Mutta tämä on aivan eri asia kuin se, että kampanja on kirkon opetuksen vastainen. Ja niin suuressa määrin kirkon opetuksen vastainen, että siinä mukana olevilta järjestöiltä täytyy ottaa pois kirkon taloudellinen tuki ja tuomiokapituleiden täytyy määrätä kampanjassa mukana olevien järjestöjen johtajille rangaistus. Kysymyksiin, joista edellä kirjoitin, pitäisi saada vastaus, ennen kuin ratkaistaan, onko oikein ottaa pois kirkon taloudellinen tuki kampanjassa mukana olevilta järjestöiltä tai voivatko tuomiokapitulit rankaista järjestöjen johtajia.
Kunpa uskomme tärkein asia saisi niin paljon huomiota kuin kysymys homoseksuaalisuudesta. Uskomme tärkein asia on sanoma syntien anteeksisaamisesta. Jeesus sovitti syntimme ja avasi meille taivaan. Taivaaseen pääsee tavallinen syntinen ihminen, joka on Jeesuksen turvissa. Jeesuksen turviin pääsee armosta. Hänen turvissaan on jokainen, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen. Armosta pelastuminen ei tietenkään tarkoita, että voi rikkoa surutta ja kaikessa rauhassa Jumalan tahtoa vastaan.
posted by Jari Rankinen | 6:38 ip.
2 Comments:
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Eero kysyy.
Onko ihminen huora jos ei tee huorin, onko murhaaja jos ei tee murhaa, onko homo jos ei tee taipumuksensa mukaan. Kaksi edellä sanottua halua voi olla hyvinkin monen mielessä ja halussa, sama koskee erilaisia teon syntejä joita haluaimme tehdä, mutta Jumalalle kiitos että olemme useimmista niistä kenties varjeltuneet
Polsan Eero
Parkano
Lähetä kommentti
<< Home