Perinteistä luterilaista uskoa
Eilen Tyrvään Sanomissa kerrotiin Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuutetun Irja Riihivaaran aloitteesta. Hän ehdottaa, että Tyrvään kirkossa järjestettäisiin arvokas, ekumeeninen tilaisuus. Tästä aloitteesta kerrotaan myös Sastamalan seurakunnan kotisivuilla. Tyrvään Sanomien jutun mukaan Irja Riihivaara uskoo, että tapahtumaan osallistuisivat myös "Sleyn ääriryhmät". Tätä ilmaisua pienessä uutisessa käytetään kaksi kertaa.
Sleyn ääriryhmät. Voiko toisia leimata paljoakaan ikävämmin? Ilmaisu kertoo muusta kuin toisten kunnioittamisesta. Sitä erityisesti tarvitaan, jos järjestetään arvokasta, ekumeenista tilaisuutta. Seurakunnan kotisivuilla kerrotaan, että Irja Riihivaara pyrkii aloitteellaan lisäämään kristillistä suvaitsevaisuutta Sastamalan seurakunnassa. Tällaisten leimojen lyöminen ei ole eikä lisää suvaitsevaisuutta.
Minun on vaikea ymmärtää tai hyväksyä tällaista leimaa. Se joukko, jota kirkkovaltuutettu käsittääkseni tarkoittaa ääriryhmällä, haluaa edustaa perinteistä luterilaista uskoa. Se haluaa pitää kiinni siitä, minkä luterilainen kirkko ilmoittaa perustakseen. Se uskoo, että Raamattu on Jumalan sana ja luterilainen tunnustus selittää Raamattua hyvin ja oikein. Se haluaa kokoontua kuuntelemaan opetusta Raamatusta, laulamaan ja rukoilemaan. Se elää yksinkertaisesta evankeliumista - Kristus on meidän syntiemme sovitus. Sen kokoontumiset ovat hyvin tavallisia seurakunnan kokoontumisia. Mielelläni kuulun tähän joukkoon. Minusta on huolestuttavaa, jos kirkkovaltuuten mielestä tällaista ryhmää voi kutsua ääriryhmäksi.
Sleyn ääriryhmät. Voiko toisia leimata paljoakaan ikävämmin? Ilmaisu kertoo muusta kuin toisten kunnioittamisesta. Sitä erityisesti tarvitaan, jos järjestetään arvokasta, ekumeenista tilaisuutta. Seurakunnan kotisivuilla kerrotaan, että Irja Riihivaara pyrkii aloitteellaan lisäämään kristillistä suvaitsevaisuutta Sastamalan seurakunnassa. Tällaisten leimojen lyöminen ei ole eikä lisää suvaitsevaisuutta.
Minun on vaikea ymmärtää tai hyväksyä tällaista leimaa. Se joukko, jota kirkkovaltuutettu käsittääkseni tarkoittaa ääriryhmällä, haluaa edustaa perinteistä luterilaista uskoa. Se haluaa pitää kiinni siitä, minkä luterilainen kirkko ilmoittaa perustakseen. Se uskoo, että Raamattu on Jumalan sana ja luterilainen tunnustus selittää Raamattua hyvin ja oikein. Se haluaa kokoontua kuuntelemaan opetusta Raamatusta, laulamaan ja rukoilemaan. Se elää yksinkertaisesta evankeliumista - Kristus on meidän syntiemme sovitus. Sen kokoontumiset ovat hyvin tavallisia seurakunnan kokoontumisia. Mielelläni kuulun tähän joukkoon. Minusta on huolestuttavaa, jos kirkkovaltuuten mielestä tällaista ryhmää voi kutsua ääriryhmäksi.
posted by Jari Rankinen | 10:11 ap.
7 Comments:
Kyllä teidän SLEYN
ääririkonservatiivien ilmaisu "liberaali" loukkaa yhtä paljon. Varsinkin kun sillä leimataan mielivaltaisesti liberaaleiksi esim. ne jotka, eivät ole 100% tunnustuksellisia.
Antti Oksala
Kirkkonummi
100% tunnustuksellisia?
Hmm... mielenkiintoinen ilmaisu.
Tunnustuksellinen-tunnustuksellisempi-tunnustuksellisin. Ei taivu ainakaan minun logiikkaani.
Voisitko Antti avata tätä käsitettä?
Kimmo Jaatila
Savonlinna
Minusta tässä asiassa ei pitäisi provosoitua eikä loukkaantua. Se vain taitaa olla Jari niin, että me, jotka nuorina olimme tavallisia seurakuntaihmisiä ja edustimme perinteistä luterilaista uskoa, olemme nyt ääriainesta. Ei siksi, että olisimme itse ääreistyneet, vaan kirkko ympärillämme on siirtynyt aimoaskeleen toiseen suuntaan.
Entä sitten? Ollaan iloisesti ja rohkeasti mitä ollaan ja annetaan toisten kutsua meitä niin kuin käytännöllisimmäksi kokevat. Tuskin sillä silkkaa pahaa tarkoitetaan, ja jos tarkoitetaan, ei se ole enää meidän päänsärkymme.
Liberaali taas on vakiintunut käsite, jolla on vaikea loukata ketään. Jos haluaisi loukata, pitäisi käyttää paljon ilkempiä leimoja. Liberaaliteologia on vanha termi, jota monet kyseisen suuntauksen edustajat käyttävät itsekin kunnialla. Moni pitää varmaanolla oikeutenaan olla liberaali.
100% tunnustuksellinen? Kyllä kai siinä asteita voi olla. Riippuen, mitä kriteerejä otetaan. Esimerkiksi kiliasmi on hyvin kiistanalainen teologinen teema tässä kysymyksessä.
Tunnustautuminen on joko tai. Esimerkiksi Nikean tunnustukseen joko tunnustautuu tai ei. Se on rakenteeltaan kokonaisuus, jota ei voi paloitella. Augustanan joko allekirjoittaa tai jättää kynänsä kastamatta. Mutta tunnustuksellisuus yksilön tai yhteisön luonnehdintana on aina enemmän tai vähemmän prosenttista. Ei kukaan sataan prosenttiin pääse.
Teemu Kakkuri, Kerava
No jos minä tulen tuonne tilaisuuteen, niin tuletko sinä, Jari Rankinen?
Matti Vehviläinen
Kerava
Ai niin, tähän kai piti laittaa yhteystiedot:
041-7866 825
Matti Vehviläinen
Kerava
Siinäpä se onkin: mitä tunnustuksellisuudella ymmärretään. Tieteellistä tekstiä (vaatimatonta sellaista tosin) vääntävänä takaraivossa jyskyttää jatkuvasti: määrittele käyttämäsi käsitteet. Määrittele käyttämäsi käsitteet. Määrittele... Pitäisi varmaan ottaa päänsärkytabletti ettei koko ajan jyskytä.
Teemu avasikin tätä problematiikkaa hyvällä tavalla. Mutta missä menee raja, mitä kriteerejä otetaan? Siinäpä se.
Eräällä toisella palstalla tunnustuksellisina luterilaisina itseään pitäviä kehotettiin lähtemään Suomen ev.lut. kirkosta ja liittymään STLK:oon. Jos näin on, olisiko Suomen ev.lut kirkon syytä vaihtaa tunnustuskirjansa vaikka mainioon teokseen nimeltä Psykokirkko?
Kimmo Jaatila
Slinna
Ei evankelisluterilainen kirkko tule muuttamaan muodollista tunnustuspohjaansa varmaan ikinä. Hyvin voidaan jatkaa niin kuin nytkin. Pelataan kaksilla korteilla, eli käytännön tunnustus on mitä milloinkin, mutta virallisesti siis Raamattu ja Tunnustuskirjat.
Olisi aivan liian vaivalloista alkaa muuttamaan tunnustusta, kun samaan päästään vain muuttamalla käytäntö.
Matti Karhu, Savukoski
Lähetä kommentti
<< Home