Rangaistus astui voimaan
Olimme suunnitelleet, että ensi sunnuntaina Markus Malmivaara ja minä toimitamme jumalanpalveluksen Karkun evankelisella opistolla. Minä olisin liturgi ja Markus saarnaisi. Markus oli pari viikkoa pois kotoaan ja tänä aikana hän oli saanut arkkihiippakunnan tuomiokapitulista kirjeen. Kirjeessä kerrottiin, että päätös erottaa hänet pappisvirasta on tullut lainvoimaiseksi, kolmen kuukauden erottaminen alkaa joulukuun alusta ja jatkuu helmikuun loppuun. Markus kertoi saamastaan kirjeestä sunnuntaina, kun juttelimme.
Tuomiokapitulin kirjeessä oli lueteltu ne tehtävät, joihin Markus ei saa osallistua pappisvirasta pidättämisen aikana: hän ei saa toimittaa jumalanpalvelusta, jakaa sakramentteja, hoitaa kirkollisia toimituksia, suorittaa yksityistä sielunhoitoa eikä toimia ripin vastaanottajana ja synninpäästön julistajana.
Koska kirjeessä mainitaan jumalanpalveluksen toimittaminen, Markus ei ole toimittamassa jumalanpalvelusta Karkun evankelisella opistolla ensi sunnuntaina eikä tulevinakaan helmikuun loppuun asti. Olimme aiemmin ajatelleet, että hän voisi rangaistuksesta huolimatta saarnata jumalanpalveluksessa. Kirkkomme lainsäädännön mukaan jumalanpalveluksessa voi saarnata myös tehtävään sopivaksi katsottu maallikko. Tällä perusteella olimme ajatelleet, ettei Markus toimisi tuomiokapitulin päätöstä vastaan, vaikka hän saarnaisi jumalanpalveluksessa.
Hyvin oudolta tuntuu, että tuomiokapitulin päätöksen mukaan Markus ei saa suorittaa yksityistä sielunhoitoa eikä toimittaa rippiä. Siis kun joku soittaa hänelle ja pyytää, että saisi jakaa elämänsä taakkoja, hänen pitää tuomiokapitulin päätöksen mukaan sanoa, ettei saa keskustella soittajan kanssa. Tai kun joku haluaa seurojen jälkeen tunnustaa syntinsä ja kuulla henkilökohtaisesti synninpäästön, hänen täytyy tuomiokapitulin ratkaisun mukaan kertoa, ettei hän voi julistaa syntien anteeksiantamusta. Minun on mahdoton ymmärtää tätä.
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli pitää Markuksen rikosta niin raskaana, ettei se salli hänen toimia kolmeen kuukauteen pastorina eikä sielunhoitajana. Tärkeämpää kuitenkin on, ketä Jumalan kansa pitää pastorinaan. Olen varma, että monet Jumalan kansan jäsenet pitävät Markusta hyvänä pastorina tämän kolmen kuukauden aikanakin.
Markus Malmivaara on ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori, joka tuli erotetuksi pappeudesta siihen kuulivine oikeuksineen ja velvollisuuksineen sen takia, ettei hän toimittanut jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Malmivaaran pappissuvun ensimmäinen pastori - Nils Gustaf Malmberg - erotettiin vähän ennen 1800-luvun puoliväliä puoleksi vuodeksi pappisvirasta, koska hän piti hartaustilaisuuksia ja kokosi varoja lähetystyöhön vastoin silloisen kirkollisen ja maallisen esivallan määräyksiä.
Markus ei siis ole toimittamassa jumalanpalvelusta Karkun evankelisella opistolla sunnuntaina 21.12. Jumalanpalvelus toki pidetään. Olemme lähellä Herramme syntymäjuhlaa. Kuulemme sanomaa hyvästä Vapahtajasta. Laulamme joululauluja. Lämpimästi tervetuloa. Monien toive on, että Markus on usein jumalanpalveluksen toimittaja helmikuun jälkeen Karkussa opistolla ja muualla.
Tuomiokapitulin kirjeessä oli lueteltu ne tehtävät, joihin Markus ei saa osallistua pappisvirasta pidättämisen aikana: hän ei saa toimittaa jumalanpalvelusta, jakaa sakramentteja, hoitaa kirkollisia toimituksia, suorittaa yksityistä sielunhoitoa eikä toimia ripin vastaanottajana ja synninpäästön julistajana.
Koska kirjeessä mainitaan jumalanpalveluksen toimittaminen, Markus ei ole toimittamassa jumalanpalvelusta Karkun evankelisella opistolla ensi sunnuntaina eikä tulevinakaan helmikuun loppuun asti. Olimme aiemmin ajatelleet, että hän voisi rangaistuksesta huolimatta saarnata jumalanpalveluksessa. Kirkkomme lainsäädännön mukaan jumalanpalveluksessa voi saarnata myös tehtävään sopivaksi katsottu maallikko. Tällä perusteella olimme ajatelleet, ettei Markus toimisi tuomiokapitulin päätöstä vastaan, vaikka hän saarnaisi jumalanpalveluksessa.
Hyvin oudolta tuntuu, että tuomiokapitulin päätöksen mukaan Markus ei saa suorittaa yksityistä sielunhoitoa eikä toimittaa rippiä. Siis kun joku soittaa hänelle ja pyytää, että saisi jakaa elämänsä taakkoja, hänen pitää tuomiokapitulin päätöksen mukaan sanoa, ettei saa keskustella soittajan kanssa. Tai kun joku haluaa seurojen jälkeen tunnustaa syntinsä ja kuulla henkilökohtaisesti synninpäästön, hänen täytyy tuomiokapitulin ratkaisun mukaan kertoa, ettei hän voi julistaa syntien anteeksiantamusta. Minun on mahdoton ymmärtää tätä.
Arkkihiippakunnan tuomiokapituli pitää Markuksen rikosta niin raskaana, ettei se salli hänen toimia kolmeen kuukauteen pastorina eikä sielunhoitajana. Tärkeämpää kuitenkin on, ketä Jumalan kansa pitää pastorinaan. Olen varma, että monet Jumalan kansan jäsenet pitävät Markusta hyvänä pastorina tämän kolmen kuukauden aikanakin.
Markus Malmivaara on ensimmäinen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pastori, joka tuli erotetuksi pappeudesta siihen kuulivine oikeuksineen ja velvollisuuksineen sen takia, ettei hän toimittanut jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Malmivaaran pappissuvun ensimmäinen pastori - Nils Gustaf Malmberg - erotettiin vähän ennen 1800-luvun puoliväliä puoleksi vuodeksi pappisvirasta, koska hän piti hartaustilaisuuksia ja kokosi varoja lähetystyöhön vastoin silloisen kirkollisen ja maallisen esivallan määräyksiä.
Markus ei siis ole toimittamassa jumalanpalvelusta Karkun evankelisella opistolla sunnuntaina 21.12. Jumalanpalvelus toki pidetään. Olemme lähellä Herramme syntymäjuhlaa. Kuulemme sanomaa hyvästä Vapahtajasta. Laulamme joululauluja. Lämpimästi tervetuloa. Monien toive on, että Markus on usein jumalanpalveluksen toimittaja helmikuun jälkeen Karkussa opistolla ja muualla.
posted by Jari Rankinen | 8:18 ap.
25 Comments:
No johan nyt on, ruomiokapituli siis ottaa itselleen Jumalan aseman sanoessaan ettei Markus Malmivaara voi ottaa vastaan rippiä. Ripinhän voi ottaa vastaan kuka tahansa kristitty ihminen, ainakin näin olen asian ymmärtänyt. Yleinen pappeus, johon muuten naispappeuden kannattajat ovat niin kovasti vedonneet, antaa siihen kenelle tahansa mahdollisuuden.
Mutta tuomiokapituli on niin suuri ja niin mahtava että voi aivan hyvin tehdä mitättömiksi Jumalan säädökset.
En ymmärrä miten kukaan voi vakavissaan tehdä tuollaisia ratkaisuja. Tuomiokapitulin herroilla on tainnut valta kihahtaa päähän, kun kuvittelee jo olevansa Jumalaa suurempi ja pyhempi mahti.
Mutta niinhän on kirkossamme kuviteltu jo pitkään, kun on naispappeus hyväksytty vastoin Raamatun todistusta.
Kotimaassa oli muuten mielenkiintoinen juttu, pappeja oli haastateltu ja suurin osa heistä ei ollut koskaan lukenut edes Raamattua kokonaan läpi! Saati sitten tunnustuskirjoja. Ja sellaiset ihmiset opettavat toisia?
Kirkkomme olisi aika kääntyä ja tehdä parannus, ottaa taas Raamattu käteen ja lukea sitä yksinkertaisesti ja rukoillen.
Miika Norro,
Abiturientti,
Mäntsälä
Kiitos Miika hyvästä kommentista. Siunattua joulua sinulle ja perheellesi ja samoin Jarille perheineen - jonka tunnen, siis Jarin, en perhettä - ja Markukselle perheineen, vaikka heitä en tunnekaan. En tunne, Miika, sinuakaan mutta isäsi kanssa kerran juttelin.
Marko Laitila
Ikaalinen
En minäkään ole lukenut koko Raamattua läpi. Joitain mielikohtia silloin tällöin, mutta tuskin niitäkään oikein ymmärtäen. Partakin on usein ajamatta ja kainalot pesemättä. Ne muutamat kohdat ovat auttaneet pysymään tiellä yli neljäkymmentä vuotta. Sellaiset ihmiset opettavat toisia.
Teemu Kakkuri
Kerava
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
En tarkoittanutkaan että Raamattua pitäisi kokonaan ymmärtää, mutta kyllä sen voisi edes yrittää lukea kokonaan. Jos luetaan vain niitä "lempikohtia" helposti jätetään lukematta ne kohdat joissa puhutaan omasta syntisyydestä ja niistä virheistä, joita ei tule huomanneeksi.
Tärkeätä on tietysti lukea evankeliumin kohtia Raamatusta, mutta yhtä tärkeää on myös lukea lakia, niin on Kirkko opettanut aina ja niin Lutherkin hyvin vahvasti opettaa.
Ei tietysti Raamatun läpi lukeminen ole mikään teko jolla voisi ansaita taivaan, mutta kyllä se ehkä voisi vähän avata joitain uusia ulottuvuuksia uskon elämään. Ja kun on olemassa ateisteja, jotka lukevat Raamatun kerran vuodessa läpi, niin olisikohan meillä kristityillä jotain oppimista?
Nykyään Raamattua luetaan aivan liian vähän uskovien keskuudessa, se on kuitenkin Jumalan Sanaa, ainut ase, joka meille on annettu. Ja kun ajattelee, että Jumalan SANALLA on luotu tämä maailma, niin eikö silloin se myös vaikuttaisi meidän elämässämme?
Itselleni on ollut tärkeää havaita kuinka Saatana yrittää sumuttaa Raamatun lukemista. Joko ei vain aika tunnu riittävän siihen tai sitten sitä lukee hirveässä kiireessä niin että tuskin muistaa mitä lukee.
Se on todellinen ja suuri vaara jokaiselle, sitä Kiusaaja ei nimittäin tahdo että me Raamattua lukisimme. Mutta onneksi vajavaisina ja syntisinäkin saamme luottaa Jumalan armoon ja siihen ihmeeseen, että Jeesus, Jumalan Poika on kuollut meidän syntiemme puolesta.
Siunattua joulun aikaa kaikille, valaiskoon Jumala sydämiämme rauhan evankeliumillaan ja avatkoon meidän silmämme näkemään kuinka ääretön ihme joulu todella oli.
Miika Norro,
Abiturientti,
Mäntsälä
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Raamatussa on myös niin yksitoikkoisia luetteloita (esimerkiksi 4. Moos.), ettei niitä jaksa kahlata keskittyneesti läpi. En ymmärrä, miksi pitäisikään.
Siinä, että joku on ihastunut evankeliumiin, ei ole mitään vikaa. Evankeliumi on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi. Evankeliumi on itsensä Jumalan keksimä ja siitä on Kristus maksanut kalliin hinnan ristinkuolemallaan. Sillä on vielä sekin ainutlaatuinen ominaisuus, että vain se pelastaa. Jumalan rakkaus toteutuu eikä Kristuksen työ mene hukkaan.
Jos joku on evankeliumin mielikohdakseen löytänyt, kertoo se siitä, että omavanhurskaus on saanut kelpo tällin ja syntinen on löytänyt pelastuksen ja Pelastajan.
Silloin ihastelee mieluummin Kristusta ja hänen armoaan kuin pitää lukua raamatunlukemisensa paljoudesta ja sättii toisia. Toisten sättiminen heidän lempikohdistaan ja kirkon pappien ylimalkainen kauhistelu on moralismia, joka ei johda taivaaseen ja antaa jo täällä maan päälläkin vastenmielisen vaikutelman. Köyhä syntinen, joka on saanut tuntea erinpohjaisen pahuutensa ja armon ylitsevuotavan ihanuuden, ei muuta halua tunteakaan, kuin Kristuksen ja hänen evankeliuminsa. Mooseksen opetuslapsila on sitten muita mielihaluja ja korvasyyhyjä.
Pyhä Raamattu ei ole mikään kuntosalilaite, jota ahkerasti surraamalla saisi isot hengelliset lihakset. Ihmiselämä ei riitä sen syvällisyyden luotaamiseen. Parempi lukea sitä hiljakseen ja oppien edes jotain kuin määrämitalla vihoviimeistä jaetta myöten, mutta oppimatta mitään muuta kuin halpaa moralismia, joka ottaa mallinsa lihallissta mielestä ja tästä maailmasta.
Teemu Kakkuri
Kerava
Teemu Kakkuri kirjoitti: "Pyhä Raamattu ei ole mikään kuntosalilaite, jota ahkerasti surraamalla saisi isot hengelliset lihakset."
Aika jännä... Jumalan Sana ei tyhjänä palaa eikä pala. Omasta mielestäni nimenomaan Pyhä Raamattu Jumalan Sanan ominaisuudessa on se kuntosalilaitteiden äiti, jonka kanssa vääntämällä, painimalla, pumppaamalla, roikkumalla - yhtä kaikki, sen seurassa aikaa viettämällä - se hengellinen haba kasvaa, ja sillä haballa voipi sitten Saatanan maailmaa vastaan ottaa matsia...
ja jälleen se unohtui...
Martti Pyykönen
Teol.Yo
Espoo
Hengellinen haba? Mitähän tuohon sanoisi Paavali, joka kirjoitti:
"Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä."
Onhan se reipashenkistä, että nuoret miehet pullistelevat, mutta kyllä meidän taistelumme on taisteltu Golgatalla.
Teemu Kakkuri
Kerava
Kiitos vain että haukuit minua moralistiksi, sellainen varmaan aivan liikaa olenkin. En kuitenkaan tahtoisi sellainen olla ja kyllä se evankeliumi minullekin se tärkein asia tässä elämässä on, usko pois. Enkä halua leveillä Raamatunlukemisellani, minulla se kun sattuu usein jäämään aivan liian vähäiseksi. Syntinen ja kurja ihminen olen, sen olen saanut tarpeeksi tuntea tässä elämässä, vaikka olenkin nuori.
Enkä halunnut ketään sättiä, pointtini piti olla siinä, että yleinen kehitys nykyään on se, että Raamattua luetaan yhä vähemmän ja vähemmän - mikä myös näkyy. Yhdyn Martti Pyykösen kommenttiin siitä, että "hengellinen haba" kasvaa. En usko että hän sillä tarkoitti että meistä tulisi parempia ihmisiä, vaan se opettaa meitä näkemään yhä paremmin syntisyyttämme ja turvautumaan ristiin.
Se nyt kuitenkin vain on varmaa että muualta kuin Raamatusta ei pelastusta löydy, ei ristiä ei Jeesusta. Ja Jeesuskin sanoi: Te olette eksyksissä, ja minkä takia? Koska ette tunne Pyhiä kirjoituksia.
Sen allekirjoitan että ei Raamattua kuitenkaan voi koskaan täydellisesti ymmärtää, ei edes pientä osaa siitä. Mutta se ei estä sitä ettemmekö me voisi yrittää ymmärtää ja lukea niitäkin kohtia joista emme välitä.
Ja meidän taistelumme on käyty ja voitettu Golgatalla, mutta meitä kehotetaan myös tekemään parannusta. Ei omassa voimassamme, vaan Jumalan voimassa. Ja miten muuten kuin Raamatun kautta tuo voima voi meissä vaikuttaa? En kyllä itse ole vieläkään tullut yhtään "paremmaksi" mutta uskon että Jumalan Sana, itse Jeesus Kristus kuitenkin minussa salatulla tavalla vaikuttaa.
Lopullisesti me tulemme täydellisiksi vasta kuolemassa, mutta jo nyt Raamatun lukeminen kannattaa ja voi meitä rohkaista eteenpäin uskon tiellä. Yllättävästi jokin kohta, joka ei ole ikinä ennen puhutellut, voi puhutella jonain päivänä. Sen takia haluan myös lukea nekin kohdat, joita en ymmärrä.
Anteeksi muuten Teemu Kakkuri, kun olen ehkä hieman kärkevästi joitain mielipiteitäni tuonut esille, kai se on juuri sitä nuoruuden kiihkoa. Saman armon alla me kuitenkin elämme, Jeesuksen sovitustyössä kiinni riippuen. Tai en minä siinä itse riipu, vaan Jeesus minua pitää kiinni, en olisi uskossa jossei Jeesus olisi minua pitänyt armossaan kiinni.
Miika Norro, syntinen, mutta Jeesuksessa Pyhä
Abiturientti,
Mäntsälä
Herännäissaarnaaja Aku Räty oli sairaalassa ja luki siellä lempikirjaansa. Hänellä oli niitä kuulemma kaksi, Pyhä Raamattu ja kallis hunajanpisara. Räty oli ehtinyt Raamatun luvussaan johonkin Vanhan testamentin sukuluetteloista ja ajatteli hyppäävänsä nimet yli. Silloin hän kertoo kokeneensa sisimmässään erikoisen puhuttelun: "Lue vaan kaikki. En minäkään hyppää yhdenkään yli."
Hyvää joulujuhlaa ja siunattua uutta vuotta jokaiselle. SK 16:4.
Pasi Palmu
Kälviä
Kun minä olin nuori ja vuosi oli 1975, sain pyynnöstä lahjaksi taskukokoisen Raamatun. Luin sen läpi varmaan pariin kolmeenkin kertaan ja väritin lähes jokaisen sivun lukuisilla systemaattisilla alleviivauksilla. Kyllä sitä riemunkirjavaa pipliaa kelpasi näyttää nuortenpäivillä toisillekin. Oli habaa vaikka muille jakaa. Ja mielellään sitä jaettiinkin. Toisille nuorille ja varsinkin muiden seurakuntien työntekijöille, jotka olivat niin maallistuneita ja luopuneet ensi rakkaudestaan.
Aluksi siinä Raamatun massalukemisessa oli varmaan jotain aitoakin innostusta ja rakkautta Jumalan Sanaa kohtaan, mutta sitten vain samaa lakihenkistä itsekeskeistä uskonnollisten lihasten kasvattamista kuin muillakin sen ajan herätysnuorilla. Raamattua ei vain luettu läpi pitkin ja poikin, vaan myös opeteltiin ulkoa, jotta osattiin heittää teräviä piikkejä tarvittaessa. Ja usein tarvittiinkin. Syntisiä ja liberaaleja oli niin paljon.
Sitten erällä pitkällä pyöräretkellä laukussa auennut mehupullo kasteli kyseisen Raamatun ja sen sivut takertuivat ja käpristyivät ja tussivärit levisivät.
Silloin tajusin, että armonvällineestä oli tullut kuntoiluväline. Samanlainen kuin siitä pyörästä, jolla keräsin satoja poljettuja kilometrejä. Sana ei liikkunut kirjasta sydämeen, vaan minun silmistäni virtasi lukemista kirjan sivuille.
Siksipä kyselen mielessäni joskus edelleenkin, mitä se ihmistä hyödyttää, vaikka luetuttaisi itsellään ja muilla kaikki apokryfitkin, mutta ymmärtäisi evankeliumista yhtä vähän kuin sika pottuhalmeesta.
Toinen opetus tuli myös erällä pyöräretkellä. Poikkesin matkallani mummolaan, jossa jouduin mummoni kanssa väittelyyn Raamatun totuuksista. Mummoni oli siihen aikaan jehovantodistaja. Terävän raamatuntuntemukseni avulla tietysti voitin väittelyn, ja mummoni oli pakko lopettaa se, kun alkoi ahistaa. Ykskaks hätkähdin, mitä teen voitollani. Mummu on nurin 6-0, mutten osaa osaa rakastaa häntä Kristuksen rakkaudella enkä välittää oikeasti evankeliumia, vain ladella teiniviikset väpättäen jakeita ja lukuja.
Mummo kuunteli onneksi myöhemmin vanhainkodissa Sakari Korpisen sydämellistä opetusta lunastuksesta ja pääsi vuosikymenten hyödyttömien tutkimistensa jälkeen selvyyteen myös armosta ja autuudesta. Minun haba-showni ei sitä kyllä edistänyt, vaikka olinkin kaikkine jakeineni niin hillittömän oikeassa.
En täysin ymmärrä, miksi näissä keskusteluissa otetaan aina sukuluettelot esimerkiksi. Nehän ovat mielenkiintoisia, jokainen jae on erilainen kuin edellinen ja lähes kaikissa synnytään ja kuollaan. Parempiakin esimerkkejä olisi, muttei vähätellä mitään osaa Sanasta. Mutta jos halveksii evankeliumia, on ihan sama vaikka lukisi Petroskoin puhelinluetteloa ja hankkisi habansa sieltä.
Teemu Kakkuri
Äänislinna
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Minä en halua halveksia evankeliumia, ja sen takia luen Raamattua kokonaan läpi. Kun evankeliumi ei rajoitu vain uuteen testamenttiin, vaan sitä löytyy joskus aika kummista paikoista, ehkä juuri sukuluetteloista. Kun Jumalan Sana on siitä ihmeellinen että se puhuu jokaiselle juuri oikealla tavalla ja monesti myös salatusti, niin etten itsekään asiaa oikein kunnolla käsitä, vaan Pyhä Henki puhuu jollekin muulle osalle minua kuin ymmärrykselleni.
Ja kun kerta Jumalan Sana on niin runsas ja monipuolinen, miksi jättää sieltä lukematta jotain vain siksi ettei se satu juuri nyt kiinnostamaan? Ainakin itse luen Raamattua systemaattisesti läpi, se tuo säännöllisyyttä lukemiseeni, sitä on vaikeampi unohtaa kuin jos lukisin vain "fiiliksen" mukaan.
Mutta yritän myös lukea joka päivä Raamattua niin että sieltä löytäisin lain ja evankeliumin: näkisin että olen syntinen, mutta että Jeesus on minut vapauttanut.
Ymmärrän hyvin että haluat puolustaa evankeliumia, se on hyvä asia. Vanhurkautus kysymyksessä ei sovi kuunnella mitään muuta kuin evankeliumia. Mutta syntiselle lihalle on todella hyvä lukea myös lakia, vaikkei se siitä paremmaksi muutu, mutta se nyt vain on ainut keino kuolettaa sitä syntistä lihaa.
Muuta keinoa meillä ei ole löytää Jeesusta kuin lukea Raamatusta, vaikka Sana tulisikin meidän luoksemme jonkun rakastavan kristityn kautta, se on silti Jumala joka vaikuttaa meissä Sanallaan. Hän vaikuttaa meissä juuri Sanansa kautta, siksi tahdon sitä lukea, myös niitä kohtia jotka eivät juuri nyt ehkä puhuttele.
Miika Norro, syntinen mutta Pyhä Jeesuksessa Kristuksessa
Abiturientti,
Mäntsälä
Niin no... voihan sen hengellisen haban tulkita noinkin.
Usein vaan Raamattua verrataan rakkauskirjeeseen. Kun olet sellaisen saanut, luet herkeämättä sitä, tutkit mitättömimmätkin sanankäänteet ja vivahteet, joihin uskot kätketyn jotain. Miksi emme saisi pumpata uskoamme Jumalaan hänen sanastaan?
Sitäpaitsi, kun Jeesus ei enää keskuudessamme dallaile, emme voi häneltä kysyä mitään tai häntä oppia henk.koht. tuntemaan. Ainut mitä tänne on Jumalasta jäänyt, on hänen osa kolminaisuudestaan, sekä sen inspiroimana syntynyt, hänen sanastaan koostuva Raamattu.
Eikö tällöin jo ihan uskossa pysymisen, elämän jaksamisen ja sen suurimman - Jumalan tuntemisen - vuoksi olisi äärimmäisen tärkeää syynätä sitä Biibeliä kannesta kanteen vuodesta toiseen, uudestaan ja uudestaan. Vain se meille on Jumalan ilmoituksesta jätetty ja jos aiomme häntä oppia tuntemaan, ei meille riitä ainoastaan ne kohdat, joita iskulauseen omaisesti tungemme joka läpeen (Joh 3:16 yms.) vaan haluamme ymmärtää kokonaisuuden ja lukea viimeisenkin sanan, mitä meille on jätetty?
Jos tämä viittaa ateismiin tai lakihenkisyyteen, niin huhhuijaa...
Edelleen olen vaan sitä mieltä, että sen henkisen haban pumppaaminen Bibliasta on varsin tärkeää. Jeesuskin taisteli Saatanan houkutuksia vastaan Jumalan Sanalla.
Eikö meitäkin ole Efesolaiskirjeessä kehotettu: "...ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana." Jos Raamattu ei Jumalan Sanaa habaksi vertaa, niin ainakin sen haban heiluttamaksi miekaksi.
Jos sotilas ei tunne aseensa toimintaa, niin nopiasti voi pyssy kääntyä käyttäjäänsä vastaan. Samoin jos emme tunne Jumalan Sanaa, voi Saatana melko helposti houkutella meidät käyttämään jopa sitä Sanaa itseämme tai toisia Kristittyjä vastaan.
Tämä tuntuu olevan melko yleistä tämänkin päivän evlutissa, siitä lienee tämäkin blogi todisteena... Jumalan Sanaa tulkitaan ja heilutellaan kyllä - usein vain Saatanan haluamaan suuntaan. Miekan käyttöohjeet on unohdettu lukea ja tulos on melko veristä...
eikä vieläkään muista...
Martti Pyykönen
Teol.Yo
Espoo
Olisi varmaan pitänyt kirjoittaa alkuun sarkasmivaroitus. Miika on abiturientti, ja siinä elämänvaiheessa pitää päntätä asiaa päähänsä, jotta pärjäisi ylioppilaskirjoituksissa. Silloin jää helposti huomaamatta toisen viesteistä vihjeet ja nyanssit.
Kukaan ei ole tarkoittanut, että Raamatusta pitäisi jättää jotain lukematta tai että Raamattua pitäisi lukea fiilisten mukaan. Raamattu on elävä ja väkevä, ja se puhuu ja puhuttelee meitä usein yllättävällä tavalla. Siksi sitä kaikin mokomin saa lukea hartaasti ja paljon.
Mutta Miika hyvä, usko silti vanhaa miestä, kysy vaikka isältäsi. Sen jälkeen kun on hankkinut raamatuntuntemuksen hyvän pohjan, voi varttuneempana kristittynä laittaa painoa myös keskittyvälle ja valikoivalle lukemiselle. Se ei tarkoita muiden kirjojen väheksymistä, vaan keskittymistä opiskelemaan jotain tiettyä Raamatun alaa.
Se ei myöskään tarkoita lain väheksymistä tai välttelemistä. Voihan se mielikirja olla kovinkin ankara ja kohtikäyvä.
Raamattua saa siis minunkin puolestani lukea joko kahlaten tai sukeltaen, mutta toisten kristittyjen (edes pappien) laittaminen paremmuusjärjestykseen sen perusteella, ovatko lukeneet Raamatun nimenomaan läpi, ei ole erityisen hienoa.
Laista ja evankeliumista
Laki ja evankeliumi toimivat yhdessä. Sekottamatta ja erottamatta. Laki on hyvä renki, Jumalan vasemman käden työtä, joka pitää oikealla reitillä. Mutta ei siitä ole lihan kuolettamiseen. Ruokkimiseen pikemminkin. Laki ei anna voimaa kilvoitukseen, vaan nostaa lopulta esiin vain vihaa. Sana rististä, evankeliumi on se Jumalan voima, joka auttaa myös kilvoituksessa ja elämään maailmassa ja Herran pelossa.
Lain varassa kilvoitteleminen on vaarallista leikkiä tulella. Turhaan ei Paavali kehota Timoteusta vahvistumaan armossa. Lain alle lipsuminen on lihallemme niin luontaista, ettei sitä tarvitse vartavasten kokeilla. Armon varassa eläminen on taas omavanhurskauteen taipuvaiselle minällemme niin vierasta ja vastenmielistä, että Pyhällä Hengellä on koko elämämme kestävä haaste harjaannuttaa meitä luottamaan Kristukseen eikä omaan itseemme. Tämä koskee myös kilvoittelua kristittynä ja pyhitystä, ei vain vanhurskauttamista. Siirräpä kilvoitustasi piirunkin verran Kristuksen varasta omien ponnistelujesi varaan, niin olet heikoilla. Sen takia kristitty ei tiellä pysyäkseen tarvitse säännösteltyjä annoksia evankeliumia, vaan paljon runsaammin kuin ehdimme ottaa vastaan.
Laki näyttää suuntaa ja pitää eettisissä asioissa reittiä selvänä, muuta armo antaa voimaa.
Hengellinen haba?
Lieneekö sanalla haba jokin eri merkitys, kuin mitä ymmärrän. On suotavaa, että kristitty hankkii hyvän raamatuntuntemuksen ja harrastaa muutenkin opillisia kysymyksiä. On hyvä, että maailman tuulissa ja opillissen sekamelskan keskellä juurtuu Sanaan eikä ole harhaoppien höynäytettävissä. Mutta ajatus uskonnollisesta kehonrakentamisesta ja omien lihasten pullistelusta on tuhoon tuomittu ja vastenmielinen. Siinä voi käydä vain huonosti.
Teemu Kakkuri
Palaan vielä Aku Rätyyn ja hänen sotasairaalakokemukseensa. Minua ihastutti, niin kuin huomaatte, tuo erään kunnioittamani körttiukon kertoma. Huomasittehan, mikä Aku Rätyn raamatunlukukokemuksessa oli keskeistä: Sairaalan vuoteessa Jumala rohkaisi heikkoa sanansa kautta siitä, että yksikään - edes Aku - ei jää Jumalalta huomaamatta.
Mikä estää tällaisen sanan kautta tapahtuvan yllätyksellisen puhuttelun, tällaisen evankeliumin täsmäosuman, ikään kuin kohdalle sattuvan profetian? Haba? Dogmatismi? Itse määrittelemämme ennakkoehdot? Samaa olen taas joulun aikaan kysellyt saarnoja väsätessäni. Miksi joskus tuntuu menevän läpi ja toisinaan ei? Vai onko se vain tunne, kun todellisuus voi olla kokonaan toisenlainen? Jos joku tietää jakaa neuvon sanoja, toivon joulupukilta niin paljon nöyryyttä että voin ottaa kalliin hunajanpisaran vastaan. - Huomenna pitäisi taas olla jotakin jaettavaa.
Pasi Palmu
Kälviä
Pitääpä pysäyttää juna huomenna Kälviän kohdalla ja tulla Tanelin kanssa Pasia kuuntelemaan.
Pitäis pestä susta pois tuo körttihapatus. Johan se nyt ratkaistiin 150 vuotta sitten, kummat ovat oikeassa ja kummat väärässä. Minä en ainakaan hyväksy muita Rätyjä kuin Einarin, ja ehkä tietyin varauksin Lassen.
Körttiläisyys on hyvä esimerkki Pieperin opettamasta onnellisesta epäjohdonmukaisuudesta. Vaikka he ovat olleet koko historiansa ajan uskonopillisesti metsässä, on heidän julistuksensa vaikutus ollut yleensä hyvä. Ovat juurruttaneet suomalaisia Kristukseen. Mutta myy nyt kuitenkin Rätysi Hannu Halosen divariin ja osta Galatalaiskirjeen laajempi selitys, niin knuppisi klaaraantuu.
Teemu Kakkuri
Kerava
Ei oo evväitä, ei oo evväitä! Turhaan pysäytätte junan. Ajakaa vaan parempia saarnoja kuuntelemaan sinne, missä limunaatiuskovaiset saarnaa.
Haloselta täytyy kysyä, olisko sillä Rätyä myynnissä. En näet omista yhtään kappaletta tuota profeettakirjallisuutta. Kaikki arvokkaat tietoni olen saanut heiltä, jotka ovat Akua omin korvin kuunnelleet ja hänen seuroissaan itkeneet. Heidän puheitaan olen istunut kuuntelemassa ja siellä armoa lainaamassa. Ja joskus on jotakin tännekin saakka löytynyt. Mutta kun näiltä kovien aivouskoisten sivustoilta yrittää jotakin kysellä, niin maa vain halkeilee kuivuuttaan ja taivas on kuin vaskea.
Mutta kuule! Mennään vuorelle ja kokeillaan kymmenen vuotta, kummanko uhriin tulella vastataan! Sinun uhriisi on toistaiseksi vasta marjamehulla vastattu. Minun uhrini on sentään saanut Itäisen Suomenlahden suolaisen suudelman. Sen jälkeen en ole alleviivaillut, mitä nyt kirjoittanut jonkun muistiinpanon Thurénin kommentaarista. Se vain on niin epäilyttävä suku se. Ne on anttinoomeja kaikin.
Pasi Palmu
Kälviä
PPP:lle voisin suositella Aku Rädyn lisäksi muitakin körttiukkoja, joiden teologia on hänen laillaan 'virheellistä, mutta oikeaa'. Minun kirjahyllyssäni ovat Wilh. Malmivaara: Salattu Woima 1930, J. Malkamäki: Elämä Kristuksessa 1931 ja K. R. Kares: Jumalan salaisuus 1940.
Martti Pentti
Kotka
Lähetä kommentti
<< Home