torstaina, kesäkuuta 12, 2008

Kirkkoa rakentamassa

Rakensimme tänään kirkon. Saimme sen melkein valmiiksi - huomenna on vielä jonkin verran työtä. Pystytimme teltan, kannoimme telttaan alttarikorokkeen ja alttaripöydän ja pinosimme nurmelle penkit. Huomenna rakennetaan alttari valmiiksi, laitetaan äänentoisto kuntoon, penkit paikoilleen ja somistetaan kirkkoa. Lauantaiaamuna kirkon pitäisi olla valmis. Ja todennäköisesti on. Talkooväkeä on ollut riittävästi. Suuri kiitos kaikille, jotka olivat rakentamassa kirkkoa. Ja erityisesti teille, jotka olette nähneet tässä hankkeessa paljon vaivaa.

Lauantaina ja sunnuntaina toimitetaan Karkun evankelisen opiston rippikoululeirien konfirmaatiomessut ja ne on tarkoitus toteuttaa tässä kirkossa. Aiemmin - yli 40 vuotta - konfirmaatiot pidettiin Karkun seurakunnan ja sittemmin Vammalan seurakunnan kirkoissa. Vielä viime kesänä voitiin kokoontua Karkun kirkkoon ja Sastamalan vanhaan kirkkoon. Tänä keväänä Vammalan seurakunta ilmoitti, ettei se anna kirkkojaan tähän tarkoitukseen. Tai antaa, mikäli seurakunnan tähän tehtävään määräämä pastori voi osallistua konfirmaatiomessun toimittamiseen. Ennen tällaista ehtoa ei ole esitetty. Varmaankin pastori olisi ollut naispuolinen. Tämä olisi merkinnyt, ettei kaikkia rippikoululaisia olisi konfirmoitu eivätkä kaikki nuorten vanhemmat tai sukulaiset olisi voineet osallistua konfirmaatioon. Se olisi merkinnyt myös, etteivät rippikouluja pitäneet pastorit olisi konfirmoineet nuoria, joita ovat opettaneet. Siksi päädyttiin ratkaisuun, että konfirmaatiomessut toimitetaan suuressa teltassa.

Puitteet eivät ole yhtä komeat kuin kirkossa. Pääasia on kuitenkin sama. Jumala hoitaa sanallaan ja ehtoollisella. Nuoret tunnustavat uskonsa, heidät siunataan ja heidän puolestaan rukoillaan.

Muuan vammalalainen poikkesi meillä muutama päivä sitten. Hänen on vaikea ymmärtää, ettei seurakunta anna kirkkoa siihen tarkoitukseen, että siellä konfirmoitaisiin kirkkoomme kuuluvia nuoria, myös Vammalan seurakunnan jäseniä. Toisaalta hän lohdutti: palveltiinhan Jumalaa myös Vanhan testamentin aikana - ennen temppelin rakentamista - teltassa. Uskon, että saamme hyvän, puhuttelevan juhlan. Meidän perheemme juhla on lauantaina. Tuolloin nuorempi pojistamme konfirmoidaan. Olemme olleet kiitollisia, että poika on viihtynyt rippikoululeirillä hyvin. Karkun evankelisella opistolla on ollut hyvä, onnistunut leiri.

Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita konfirmaatiomessuun niin lauantaina kuin sunnuntaina. Messut alkavat klo 11. Sunnuntaina - kuten muinakin sunnuntaina - on pyhäkoulu lapsille saarnan aikana ja kirkkokahvit.

20 Comments:

Blogger Hannu Kilpeläinen said...

Yhteyttä hajoittamassa?

Jari Rankinen antaa yllä olevassa kirjoituksessaan vääristeltyä ja harhaan johtavaa tietoa Karkun Evankelisen Opiston konfirmaatioista. Ilmeisestikään Rankinen ei vastaa opiston tiedotuksesta, mutta kun hän julkisesti kommentoi asiaa, on vastaus siihen välttämätön. Olin vs. kirkkoherrana kesällä 2007 ja siihen aikaan keväällä 2008, kun ilmoitukset Karkun konfirmaatioista annettiin.

Seurakunnan kirkkojen käyttämisestä ja niihin seurakunnan ulkopuolisten jumalanpalvelusten toimittajista päättää Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherra. Keväällä 2007 tein päätöksen, että Vammalan seurakunnan kirkkoihin kutsutaan jumalanpalvelusten toimittajiksi vain sellaisia pappeja, jotka suostuvat toimittamaan palvelukset kenen tahansa seurakunnan pastorin kanssa.

Tämä on aivan luonnollinen lähtökohta seurakunnan ja mm. herätysliikkeiden väliselle yhteydelle. Tätä käytäntöä on johdonmukaisesti noudatettu ja tullaan noudattamaan. Ulkopuoliset eivät voi määritellä mitään ehtoja, jotka koskevat seurakunnan omien pappien osallistumista jumalanpalvelusten toimittamiseen.
Karkun opiston konfirmaatioille viime kesänä annoin perusteellisen harkinnan jälkeen luvan, vaikka se lyökin korville tervettä yhteyden rakentamista. Pääasiallisena kriteerinäni oli tuolloin se, että opiston konfirmaatiovaraukset oli tehty ennen em. päätöstä. Mielestäni ei myöskään ollut hyvä, että rippikoulunuorien juhla häiriintyy vetäjiensä kirkonvastaisista linjauksista.

Ilmoitin tämän opistolle ja samalla mainitsin kyllin selvästi, että vastaisuudessa ehtojen kanssa ei enää tulla seurakunnan kirkkoihin pitämään messuja tai konfirmaatioita. Ehdot ovat asettaneet opiston rippikoulun vetäjät, ei seurakunta, toisin kuin Jari Rankinen kirjoittaa. On luonnollista, että seurakunnan kirkossa voi olla mukana messuissa seurakunnan/kappelin oma pappi. Tämä ei opistolle kelpaa.

Huhtikuussa 2008 huomasin, että kirkkojemme varauskirjaan oli merkitetty ilmoitusasiana Karkun opiston konfirmaatiomessut. Poistin ne ja välittömästi ilmoitin opistolle, että messuja ei voida pitää ellei niissä noudateta seurakunnan määrittelemää käytäntöä.

Konfirmaatiovaraukset oli tehty arveluttavaa käytäntöä noudattaen. Leirejä vetävät papit kyllä tietävät, että seurakunnan ulkopuoliset jumalanpalvelukset anotaan kirkkoherralta, ei tuoda kiertotietä takakautta virastoon. Ja opistolla kyllä tiedettiin, että olin viime kesänä muistuttanut em. käytännöstä seuraavan kesän konfirmaatioita suunniteltaessa.

Karkun Evankelinen Opisto on tehnyt omat johtopäätöksensä kirkollisen yhteyden murtamisesta. Vammalan seurakunnan jumalanpalvelukset eivät enää kelpaa. On merkillistä, että omaksutun käytännön jälkeen vaaditaan "väärin jumalanpalveluksia toimittavan" yhteisön kirkkoja omaan käyttöön. Ja kielletään seurakunnan kutsumien pappien osallistuminen omien kirkkojensa jumalanpalveluksiin.

Näen Rankisen kirjoituksen provokaationa, joka vääristelyn lisäksi käyttää rippikoulunuoria röyhkeän kirkkopolitiikan pelinappuloina.

Vammalan seurakunnassa kirkkojen ovet ovat auki kaikille seurakunnan pappien ja kutsuttujen vierailevien julistajien yhdessä toimittamiin jumalanpalveluksiin.

Hannu Kilpeläinen
tiedotuspappi,Vammalan seurakunta

5:29 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Onneksi en asu Vammalassa.

Hannu Kilpeläisen vastaus on asiallinen, joten toivoisi sen säilyvän palstalla.

Ymmärrän ns. "herätysliikkeiden" ongelman ja valtiokirkon suhtautumiseen uusiin oppeihin.

Kuitenkin Rankinen edustaa perinteistä ev.lut oppia ja on ollut ev.lut kirkon pappi.

Sitä omituisemmalta tuntuukin, että valtiokirkko nyt käy voimalla pientä vastaan.

Hui ja hyi helvetti soikoon mikä on tuo valtiokirkko.


Matti Vehviläinen
Kerava

8:23 ip.  
Blogger Jari Rankinen said...

Hannu Kilpeläinen kommentoi kirjoitustani. Minä kommentoin muutamalla rivillä hänen kommenttiaan.

- Hannu Kilpeläinen kirjoittaa, että seurakunnan ulkopuoliset jumalanpalvelukset anotaan kirkkoherralta, ei tuoda kiertotietä takakautta virastoon. Juuri näin toimittiin Karkun evankelisen opiston rippikoulujen konfirmaatiomessujen suhteen. Opiston rehtori sopi niistä seurakunnan vakinaisen kirkkoherran kanssa hyvissä ajoin talvella. Sen jälkeen kirkkoherra jäi virkavapaalla ja Hannu Kilpeläisestä tuli kirkkoherran sijainen. Hän ilmoitti, ettei kyseisiä konfirmaatiomessuja saa pitää Vammalan seurakunnan kirkoissa. Tai saa jos messuihin toimittajana voi osallistua kuka tahansa Vammalan seurakunnan pastori. Voi olla, ettei kirkkoherran sijainen tiennyt, mitä oli sovittu vakinaisen kirkkoherran kanssa.

- On uusi käytäntö, että Vammalan seurakunnan pastorin täytyy osallistua Karkun evankelisen opiston rippikoulujen konfirmaatioiden toimittamiseen. Niin ei ole ollut niiden vuosikymmenten aikana, joina rippikouluja on pidetty Karkun evankelisella opistolla. On luotettu siihen, että rippikoulujen vetäjät - kirkkomme pastorit - toimittavat jumalanpalvelukset hyvin ja oikein ja pyytävät niihin tarvittavat avustajat.

- Opistolla rippikouluja pitävät pastorit eivät määrittele ehtoja seurakunnalle. He toivoivat, että konfirmaatiomessut voitaisiin toimittaa samalla tavalla kuin ennen. Se ei ollut mahdollista. Kirkkoherran sijainen vastasi heidän pyyntöönsä näin. Koska toivomuksen mukaan ei voitu toimia, rakensimme kirkon, jossa on huomenna ja ylihuomenna konfirmaatiomessu.

- En minä eivätkä tuntemani pastorit, jotka vetävät rippikouluja Karkun evankelisella opistolla, halua käyttää nuoria kirkkopoliittiseen peliin. Luulen, että ajatus nuorista kirkkopoliittisen pelin pelinappuloina on hyvin vastenmielinen ajatus niille pastoreille, jotka nyt ovat olleet ja eläneet kaksi viikoa huomenna ja ylihuomenna konfirmoitavien nuorten kanssa. Toivomme, että voisimme toimia sen mukaan, minkä ymmärrämme Raamatun äärellä oikeaksi. Toivomme, että konfirmaatio voitaisiin toteuttaa siten, että kaikki nuoret, heidän vanhempansa ja sukulaisensa voisivat osallistua suureen juhlaan. Haluamme keskittyä rippikoulussa uskomme perusasioiden opettamiseen. Pyydämme, että kirkossamme olisi tilaa myös meille, jotka ajattelemme papin sukupuolesta kirkon perinteen mukaisella tavalla. Hannu Kilpeläisen kommentti kertoo, että joidenkin mielestä tilaa ei tarvitse olla.

Jari Rankinen, Vammala

11:45 ip.  
Blogger okl said...

hannu kilpeläinen sanoi:
"Näen Rankisen kirjoituksen provokaationa, joka vääristelyn lisäksi käyttää rippikoulunuoria röyhkeän kirkkopolitiikan pelinappuloina."

Nähdäkseni röyhkeätä kirkkopolotiikkaa on se, että naispappeuspäätös aikanaan juonittiin läpi petollisella lupauksella, että vastakkaisen virkakäsityksen omaavilla olisi kirkossa tilaa jatkossa. Nyt tuo armollinen jatkoaika on sitten ilmeisesti ohi ja liperit ovat takinkäännön mukana lipsahtaneet niskaan. Että junttalipoo!

Olli Lehto
Kangasala

6:53 ip.  
Blogger TR said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

7:19 ip.  
Blogger Unknown said...

Kotipaikkakunnallani Jämsässä toimii vanhoillislestadiolainen kansanopisto, jossa järjestetään joka kesä rippikoululeirejä. Näiden rippikoulujen konfirmaatiot on aina järjestetty kotipaikkakuntani kirkossa - ei pääjumalanpalveluksen yhteydessä, vaan omana messunaan liikkeen omien pappien toimittamana.

Samainen opisto järjestää vuosittain n. 4000 hengen opistoseurat. Entinen kotiseurakuntani on aina lahjoittanut ehtoollisaineet seuroihin, vaikka messun siellä toimittaakin vain ja ainoastaan vanhoillislestadiolaiset papit.

Kysyn Hannu Kilpeläiseltä: näin meillä - miksei teillä?

Kimmo Jaatila
Savonlinna

5:04 ip.  
Blogger Joonas said...

Kimmo Jaatila sanoi:

Kysyn Hannu Kilpeläiseltä: näin meillä - miksei teillä?


En ole Hannu, mutta jos olisin, ja kaiken lisäksi jos olisin rehellinen, niin vataisin:

Vammalan seurakunta on meidän sisäinen koe tapaus.

Jukka lähetti minut tänne, tehtävänäni on olla "koulu kiusaajana" seurakunnassa. Sitten kun tämä tapaus on kokonaisuudessaan läpikäyty (siihen menee muutama vuosi, kun toi Rankinen on niin jääräpäinen), niin tehdään samalla lailla jokaisessa seurakunnassa.

.......

Tuo yllä oleva on monien ajattelukykyisten tekemä johtopäätös.

Rahanhimo on kaiken pahan alkujuuri.

Kirkko himoitsee rahaa, eihän silloin voi Jumalan Sanan julistamisesta mitään tulla.

Joonas
Toronto, Kanada

1:15 ap.  
Blogger Pena said...

Jätän kiljuvat jalopeurat rauhaan, mutta kommentoin kohtaa: 'naispappeuspäätös juonittiin läpi petollisella lupauksella, että vastakkaisen virkakäsityksen omaavilla olisi jatkossakin tilaa kirkossa'. Tällä tarkoitettaneen kirkolliskokouksen päätökseen liitettyä pontta, joka määrittelee selkeästi, mihin asti naisten pappeuden torjujien mielipiteenvapaus ulottuu. Heillä on edelleenkin mahdollisuus astua kirkon virkaan ja toimia siinä. Enempää ei ole koskaan luvattukaan. Kenelläkään ei ole erioikeutta valita niitä, jotka vihitään samassa tilaisuudessa papeiksi eikä edes työtoveriaan messua toimittamassa. Näissä asioissa on luonnollisesti toimittava kuuliaisena esimiehelleen, kirkkoherralle tai piispalle.

Martti Pentti
Kotka

10:49 ap.  
Blogger okl said...

Ennen kirkko kehotti ihmisiä mukautumaan Herran tahtoon. Nykyaikana taas kirkko pyrkii mukauttamaan Herran tahtoa ihmisten tahtoon. Siinä on vielä tehtävää, mutta tehtävä kevenee kevenemistään.

Olli Lehto
Kangasala

2:06 ip.  
Blogger Pena said...

Voisitko, Olli Lehto, vähän täsmentää? Virkakysymysasiassa on toki kysymys kahden erilaisen inhimillisen tulkinnan välisestä vastakkaisuudesta eikä Jumalan tahdon ja sen vastustamisen välisestä. Ns perinteisellä kannalla olevat muistuttavat usein, että heitä ei ole leimattu harhaoppisiksi. En ole huomannut heidänkään suoraan leimanneen kirkolliskokouksen päätöksen kannalla olevia sellaisiksi. Vihjailut jätän omaan arvoonsa.

Martti Pentti
Kotka

4:18 ip.  
Blogger okl said...

pena sanoi:

"Voisitko, Olli Lehto, vähän täsmentää?

Vihjailut jätän omaan arvoonsa".

Olen viime aikoina tutustunut katolisen kirkon katekismukseen ja todennut, että siellä kristillinen kanta elämän moniin peruskysymyksiin esitetään suurin piirtein siihen malliin, kun itsekin olen omassa kirkossamme oppinut. Valitettavaa, että luopumus on jo vasta parin vuosikymmenen aikana edennyt siihen pisteeseen, missä se nyt on. Armogurut sössöttävät ihmisten tulkinnoista ja tulkintojen tulkinnoista asioista, jotka ainakin minä näen selvinä ja yksinkertaisina:"Punaisilla liikennevaloilla ei yksinkertaisesti mennä!". Otin tämän yksinkertaisen liikennevalovertauksen, koska kuka tahansa voi todeta, miten holtittomasti siihenkin asiaan suhtaudutaan. Kun kyseessä on elämän oma laki, eivät asiat ole sen paremmalla tolalla. Raamatun laki on oikeastaan opetusta (heprean sana toora merkitsee lähinnä opetusta), Jumalan omaa opastusta oikeaan elämään.
Ei yhtään auta armo- ja rakkausgurujen "rakkaus"- ja "armo"-sanojen toistelu. Jeesus itse opetti , että "Te rakastatte minua, kun pidätte minun käskyni". Evankeliumeista selviää selvästi, että Jeesus ei millään lailla pyrkinyt mitätöimään tooraa eli Jumalan sanan opetusta oikeasta, Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Olli Lehto
Kangasala

5:29 ip.  
Blogger Pena said...

Mikä sitten on se käsky, jonka pitäminen on Jeesuksen rakastamista, Olli Lehto? "Jeesus vastasi: 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä surin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.' (Matt. 22:37-40)"

Martti Pentti
Kotka

8:43 ip.  
Blogger Unknown said...

Martti Pentille:
Esimerkiksi niinkin yksinkertaine käsky kuin "Älä tee huorin". Tässä ei pitäisi olla mitään epäselvää, mutta silti eronneita vihitään ihan surutta ilman mitään ongelmia. Tämä on yksi pieni esimerkki, muitakin voisi varmaan luetella.

Antti Vaahtoranta
Turku/Pyhäranta

9:48 ip.  
Blogger Pena said...

Onko eronneiden vihkiminen huorintekoa? Vai onko heidän vihkimisestään kieltäytyminen lähimmäisen tuomitsemista, jota ei saisi tehdä?

Martti Pentti
Kotka

11:51 ip.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Tässä mielestäni suhteellisen hyvä näkökulma - jonka hiljattain kuulin - avioeroon ja uudelleen avioitumiseen.

Jos on tullut ero, ja jos eron on halunnut toinen osapuoli tai itsellä on ollut suhteellisen hyvä syy erota (eli esimerkiksi alkoholismi tai jatkuva väkivalta), ja eroon ei liity kolmatta osapuolta, niin miksipä ei voisi mennä naimisiin uudestaan, mikäli uusi kumppani on löytynyt (tai ihastus toiseen havaittu) vasta eron jälkeen?

Sen sijaan eroaminen ja mahdollinen uudelleen avioituminen kolmannen osapuolen vuoksi / kanssa on mielestäni ehdottomasti väärin. Ja pelkkä eroaminenkin periaatteessa on selkeästi väärin. Jeesushan opetti, että ihmisten sydämen kovuuden tähden Mooses salli tehdä erokirjan ja hylätä vaimon.

Ponnessa luvattiin aikoinaan toimintavapaus torjuvasti naispappeuteen suhtautuville - mitä tämä pitää sisällään, on kai sitten tulkinnanvaraista, mutta minun mielestäni toimintavapautta kyseisillä henkilöillä ei enää ole ja näin ollen ponsi on käsittääkseni menettänyt merkityksensä sekä tältä että seuraavalta osin: "-- tulee edelleen olla -- mahdollisuus tulla vihityiksi ja nimitetyiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin." On ollut jo hyvän aikaa selvää, että naispappeuden vastustajat, jotka myös toimivat vakaumuksensa mukaan, eivät ole kelpoisia vaaliehdolle kirkkoherraksi. Martti Pentti, miten tulkitset tämän asian? Jäi kiinnostamaan.

Röyhkeää kirkkopolitiikkaa ilmeisesti harrastavat valitettavan monet tahot, mikäli sellaiseksi lasketaan se, mistä Jari Rankista tässä syytettiin. Tuntuu olevan yleinen vitsaus kirkossamme.

Tuomo Viherjuuri
Helsinki

4:55 ip.  
Blogger Unknown said...

Martti Pentille:

4. Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5. ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7. He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8. Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."

Tämä katkelma Matteuksen evankeliumin 19. luvusta mielestäni selittää asian harvinaisen selvästi, Tuomollakin varmaan oli muun muassa tämä kohta mielessään.

Tässä Jeesus sanoo aivan selvästi, että on syntiä erota "molemminpuolisessa yhteisymmärryksessä ja ystävinä" ja mennä sitten uudelleen naimisiin omilla tahoillaan. Eli papin ei tulisi vihkiä tällaisia pareja.

Rajatapaukset ovat sitten tietysti hankalia. En ole teologi enkä parisuhde-/perheterapeutti, joten en uskalla ottaa kantaa siihen, missä kulkee raja siinä, mikä on "huoruuden tähden" ja mikä ei.

Mutta periaate on harvinaisen selvä. Jos kirkko ei näin opeta, toimii se Jumalan tahdon vastaisesti.

Antti Vaahtoranta
Turku/Pyhäranta

6:15 ip.  
Blogger Pena said...

Kirkkoherra, joka ei vakaumuksensa vuoksi hyväksy papiksi vihityn alaisensa oikeutta virkaansa, on nähdäkseni mahdottomuus. Sen sijaan mielipide, että kirkolliskokouksen päätös vihkiä papeiksi myös naisia oli erehdys, jonka kanssa nyt vain on elettävä, ei kohdistu kehenkään henkilöön ja hänen virkansa oikeutukseen eikä mielestäni ole este seurakunnan johtamiselle. Jännitteitähän toki siitäkin helposti syntyy.
Aviorikos on tietenkin synti, seuraa siitä sitten liiton hajoaminen tai ei. Miksi sitä täytyisi pitää seurauksiltaan niin peruuttamattomana, että synnin tehneeltä kiellettäisiin uusi mahdollisuus perustaa uusi Jumalan edessä siunausta pyytävä liitto? Minusta on väärin pakottaa pysymään sisältönsä kadottaneessa avioliitossa tai lopuksi elämää määrätyssä yksinäisyydessä.

Martti Pentti
Kotka

6:34 ip.  
Blogger TR said...

Voiko omaan tekstiin koskaan olla tyytyväinen?


Monien hengellisten laulujen ja virsien sanoihin voi aina olla tyytyväinen. Tässä on yksi sellainen.

Siionin Kannel v.1967

laulu 254.

On Isän tahto, näin lausuu Jeesus, Ett' Pojan tuntisi jokainen Ja synnin, kuoleman, kadotuksen Näin välttäis Poikaan vain uskoen.

Ken uskoo Poikaan, hän elää aina, Se hyvä viesti on ainiaan. Ei hän elä, ken ei usko Poikaan, Se myös on lausuttu sanassaan.

Suo, Jeesus, että jo täyttyis meissä Sun Isäs tahto, mi myös on sun. Sä kaikki syntiset Herra, käännä, Vie vihdoin kanssasi riemuhun.

Sävel Joel Blomgvist (1840-1930)
Sanat Lina Sandell


Tiina Ruohola, Tampere

7:57 ip.  
Blogger Pentti Rantanen said...

En ole varsinainen blokikirjoittaja enkä edes seuraa blokeja aktiivisesti.
Siksi kommenttini tähänkin tulee vähän jälkijättöisesti.
En kuitenkaan malta olla parilla rivillä vastaamatta Hannu Kilpeläisen kommenttiin, vaikka Jari Rankinen asiaa jo vastausmuodossa myös kommentoi.

Tietämättä tarkalleen, mitä Hannu Kilpeläinen tarkoittaa "vääristellyllä ja harhaanjohtavalla tiedolla", totean omalta osaltani Jari Rankisen kirjoituksessaan ja vastauksessaan esittämät tiedot oikeiksi, yhtä yksityiskohtaa lukuun ottamatta:

Hannu Kilpeläisen 22.4.2008 tekemässä päätöksessä kieltää Vammalan seurakuntien kirkkojen käyttö Karkun evankelisen opiston konfirmaatiomessuihin EI OLE EHTOLUSETTA seurakunnan papin osallistumisesta konfirmaatiomessun toimittamiseen.

PÄÄTÖS ON YKSISELITTEISEN KIELTÄVÄ ILMAN EHTOLAUSETTA.
Missään yhteydessä keskusteluissa Vammalan seurakunnan kirkkoherran kanssa (varsinainen tai vs) Karkun evankelisen opiston konfirmaatioista, kirkkoherra ei ole muutoinkaan nostanut esille ehtoa Vammalan seurakunnan papin osallistumisesta konfirmaation toimittamiseen.
Tämän yksiselitteisen kielteisen päätöksen perusteella päädyimme hankkimaan teltan konfirmaation pitopaikaksi.

Näin ollen Karkun evankelinen opisto ei ole "kieltänyt seurakunnan kutsumien pappien osallistumista omien kirkkojensa jumalanpalveluksiin". -Miten voisikaan kieltää?

Emme ole anoneet konfirmaatiomme pitämistä Vammalan seurakunnan jumalanpalveluksen yhteydessä, vaan olemme anoneet kirkkoherralta kirkkoa käyttöömme konfirmaatiomme pitämiseksi klo 13.
- Olemme anoneet, emme "vaatineet kirkkoja omaan käyttöömme".

Anomuksen tein jo viime syksynä kirkkoherralle käymiemme keskustelujen yhteydessä.
Keskustelussa tämän aikataulujärjestelyn todettiin sopivan seurakunnalle.

En voi tietää, tiesikö vs kirkkoherra anomuksesta ja keskustelusta 22.4.2008 päätöstä tehdessään.
Kirkkoherranviraston toimistovirkailija arvattavasti tiesi, koska hän soitti ja kysyi alkuvuodesta hänellä tiedossa olevien konfirmaatioiden ajankohtien paikkansa pitävyyttä.
Sanoin, että niin pitkälle kuin uskallan ymmärtää, kirkkoherran kanssa asia on näin sovittu.
Toimistovirkailija kertoi laittavansa ajankohdat varauskirjaan.
Näin ollen en tunnusta tai tunne syyllisyyttä "arveluttavaa käytäntöä noudattaen" tapahtuneesta kirkon varauksestakaan.

Tosiasia tietenkin on, että olisin kovasti ihmetellyt, mikäli seurakunnan toimesta olisi ehto seurakunnan palveluksessa olevan papin mukaantulosta konfirmaation toimittamiseen esitetty.
Ettei rippikoulun pitoluvan saaneet ja rippikoulun pitäneet evankelisluterilaisen kirkon papit olisi saaneet oman ryhmänsä konfirmaatiota toimittaa ilman seurakunnan pappia.
Vielä enemmän kuitenkin ihmettelen saamaamme totaalikieltoa.
Kirkkotilaa ei saa konfirmaatiokäyttöön.

Pentti Rantanen
Karkun evankelisen opiston rehtori

8:08 ip.  
Blogger okl said...

pena sanoi:
Mikä sitten on se käsky, jonka pitäminen on Jeesuksen rakastamista, Olli Lehto? "Jeesus vastasi: 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä surin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.' (Matt. 22:37-40)"

Helposti joudutaan näköjään kehään tässä asiassa. Jeesus yritti itsekin selittää, mitä rakkaus häntä kohtaan on. Se ei ole pelkkiä sanoja ja rakkauden vakuutuksia vaan yksinkertaisesti hänen käskyjensä noudattamista. Olen evankeliumeista ymmärtänyt että on kysymys Jumalan käskyistä (Jeesus tenttasi näitä juuri eräältä nuorelta mieheltä). Koko laki ja profeetat voidaan tiivistää tuohon rakkauden kaksoiskäskyyn, mutta se ei mielestäni poista lain tuntemisen merkitystä. Olen aikaisemmin kertonut tapauksesta, jossa rakkauteen ja armoon vedoten yritettiin vietellä syntiin omien himojen tyydyttämiseksi. Jumalan laki ( tai opetus) on annettu elämänohjeeksi, jonka avulla voi todeta rakkaudettomuudeksi sen joka vilpillisesti esiintyy rakkautena. Jeesus kehoitti itse tähän kriittisyyteen. Rakkaus ei syrjäytä Jumalan lakia ja opetusta, vaan saa sisältönsä niiden noudattamisesta. Rakkauden huuhaaliikkeitä hengellisine namusetineen on ollut, mutta usko ankkuroituu Jumalan sanaan kokonaisuutena. On olemassa laki ja on olemassa tuomio. Evankeliumi pitää kynnyksen matalana ja tarjoaa armollisesti uskon salaisuutta kaikille. Kuitenkaan usko ei ole joka miehen. Tämän kanssa täytyy elää. Minua puhuttelee jatkuvasti "mahtaako Hän löytää uskoa maan päältä". Kaikenlaista uskonnollisuutta on, mutta kyllä herramme varmasti tunnistaa uskon, jos sellaisen löytää.

Olli Lehto
Kangasala

12:45 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home