perjantaina, toukokuuta 16, 2008

Afganistanista, messuista ja kirkkovaltuustosta

Tällä viikolla olen vieraillut Sylvään koulun - Vammalan peruskoulun yläluokkien - uskontotunneilla. Olen kertonut ja näyttänyt kuvia Afganistanista, siellä toteutettavasta kriisinhallintaoperaatiosta ja sotilaspastorin työstä tässä operaatiossa. Puoli vuotta Afganistanissa oli hyvä kokemus. Näin ja opin paljon. Elin tätä kokemus kuin uudestaan kertoessani ja näyttäessäni kuvia yhdeksäsluokkalaisille.

Julkisuudessa on keskusteltu jonkin verran messuista Karkun evankelisella opistolla. Niistä muutama ajatus - vaikka kirjoitin samasta asiasta jo edellisessä nettipäiväkirjani kirjoituksessa, myös sen kommenteissa. On siis voimassa oleva lupa viettää ehtoollista Karkun evankelisella opistolla. Päätöksessä, jolla lupa on myönnetty vuonna 1973, ei ole ehtoja, rajoituksia tai määräaikaa. Päätös kokonaisuudessa on hyvin lyhyt, vain yksi lause: "Tuomiokapituli ilmoittaa tänään päättäneensä myöntyä siihen, että Karkun Evankelisen Opiston juhlasalissa saadaan viettää Herran pyhää ehtoollista." Allekirjoittajina ovat arkkipiispa Martti Simojoki ja notaari Erkki Hilke. Anomuksissa, joilla aikanaan Karkun kirkkoherra ja Karkun evankelisen opiston rehtori ovat hakeneet lupaa, on enemmän tekstiä. Päätös on kuitenkin yksiselitteinen ja selvä.

Kunpa ehtoollisenvietoista Karkun evankelisella opistolla ei tulisi kiistaa. Eihän keneltään ole mitään pois, mikäli opistolla on silloin tällöin tai toisinaan usein mahdollisuus nauttia Herran pyhä ehtoollinen. Eikö se rauhoittaisi tilannetta Vammalan seurakunnassa, että ne, jotka haluavat, kokoontuvat jumalanpalvelukseen Karkun opiston saliin eikä tästä tehdä ongelmaa tai ryhdytä vastustamaan tätä? Minusta tämä voisi olla tie sopuisampaan elämään, jota niin moni kaipaa.

Ensi sunnuntaina opiston salissa on messu, siis jumalanpalvelus, jossa on ehtoollinen. Sunnuntaina 25.5. on sanajumalanpalveluksen vuoro. Olemme suunnitelleet, että messu on silloin, kun opistolla on kurssi, leiri tai tapahtuma. Messu on osa kurssin ohjelmaa. Sanajumalanpalvelus on silloin, kun opistolla ei ole kurssia, leiriä tai tapahtumaa. Kaikki ovat näihin jumalanpalveluksiin lämpimästi tervetulleita.

Kotimaa-lehden nettisivuilla on hyvä dosentti Mika Vähäkankaan haastattelu. Haastattelu löytyy osoitteesta www.kotimaa.fi/kotimaa, sen otsikko on "Tutkija: Kirkollinen pykäläusko menneestä maailmasta". Mika Vähäkangas ottaa kantaa kirkkomme johdon yritykseen johtaa kirkkoa säädöksin, määräyksin, rajoituksin ja kovalla kurilla. Sellainen ei hänen mielestään ole enää tätä päivää. Hän toteaa: - On aika ruveta harjoittelemaan valtiokirkkomentaliteetista luopumista. Muuten kyseessä on viivytystaistelu yhtenäiskulttuurin hajoamista vastaan.

Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli juttu Vammalan kirkkovaltuuston kokouksesta, joka oli eilen. Jutussa kerrottiin, ettei Jouni Perttulalle myönnetty eroa Vammalan kirkkovaltuustosta eikä eräälle lapsi- ja perhetyön johtokunnan jäsenelle johtokunnasta. Nämä olivat anoneet eroa siitä syystä, että Vammalan seurakuntaa johdetaan heidän mielestään tällä hetkellä niin huonosti. Jouni Perttula perusteli anomustaan kirkkovaltuustolle osoittamassaan kirjeessä mm. sillä, että seurakunnan johto on kohdellut epäasiallisesti Markus Malmivaaraa ja minua. Eroa ei kummallekaan myönnetty. Ymmärrän päätöksen logiikan. Silti tuntuu, että elämme kaukana menneisyydessä, mikäli luottamustehtävästä ei pääse eroon niin halutessaan. Että eroa ei myönnetä niille, joiden on kannettava vastuu tekemistään ratkaisuista, sitä pidän oikeana ratkaisuna. Tästä tässä tapauksessa ei ole kyse. Hyvä puoli kirkkovaltuuston päätöksessä oli, että nämä kaksi hyvää luottamushenkilöä jäivät tehtäviinsä. Onko heillä intoa hoitaa tehtäviään, siihen en osaa vastata.

Satakunnan Kansan jutun mukaan kirkkoherra Osmo Ojansivu oli kirkkovaltuuston kokouksessa kertonut minun - nimeltä mainiten - tehneen Vammalan seurakunnalle mittamattoman vahingon. Tällaisen työtodistuksen lukeminen lehdestä ei ylennä mieltä. Vammalan seurakunta ei voi tällä hetkellä hyvin. Minusta liian yksinkertaista on nimetä lähinnä yksi syyllinen. Se on toki helppo ratkaisu siinä tilanteessa, jossa seurakunta on.

Satakunnan Kansan jutussa kerrotaan myös, että kirkkoherran mielestä naispappeuden vastustamiseen liittyvissä asioissa on kyse raa'asta valtapelistä. Varmasti valtapeliä voivat pelata niin naispappeuden kannattajat kuin vastustajat. Synti on ja vaikuttaa kaikkialla siellä, missä on ihmisiä. En kuitenkaan pysty ajattelemaan, että naispappeuden torjuminen on vallantavoittelua. Jos haluaisin valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia, eikö minun pitäisi toimia juuri toisin kuin nyt toimin? Voisin ainakin hakea virkoja kirkossa, ehkä tulisin valituksi. Voisin saada tehtäviä, joissa voisin käyttää valtaa. Nyt minut on työnnetty kirkossa todella sivuun sieltä, missä on valta. En ymmärrä, että valtuustopaikan jättäminen olisi valtapeliä. Niinhän juuri luopuu vallasta.

Entä jos kyse onkin halusta seurata Jumalan sanan opetuksia? Entä jos kyse on siitä, että pelkää evankeliumin hämärtyvän? Tai pelkää että hukataan pelastava evankeliumi. Evankeliumi hämärtyy tai hukataan kokonaan, jos kadotetaan luottamus siihen, että Jumala puhuu Raamatussa ja ilmoittaa siinä totuutensa. Tielle, jolla luovutaan yhdestä ja toisesta Raamatun opetuksesta, ei kannata lähteä. Monien voi olla vaikea ymmärtää, että naispappeuden torjumisessa on kyse halusta luottaa Raamattuun. Siitä kuitenkin lopulta on kyse.

31 Comments:

Blogger jounipe said...

Jos joku jaksaa lukea, niin laitan alle tämänhetkisiä tuntoja tilanteesta näin omasta näkövinkkelistä katsottuna. Sama teksti luettiin kirkkovaltuuston kokouksessa asiaa käsiteltäessä.

Miksi olen pyytänyt eroa kirkkovaltuustosta? Vielä pari vuotta sitten ihmettelin ja ihmettelimme usein isommallakin porukalla sitä, miten hyvin Vammalan seurakunnan asiat ovat. Vammalan seurakunta oli malliseurakunta, jonka runsasta ja väkeä keräävää toimintaa monet muualla asuvat ystävämme ihmettelivät. Seurakunnassa oli tilaa kaikille huolimatta siitä, että meillä oli erilaisia näkemyksiä pappisvirasta. Seurakunta ja herätysliikeväki toimivat hedelmällisessä yhteistyössä erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Ei ollut seurakunnan tapahtumaa, eikä herätysliikkeiden järjestämää tapahtumaa. Kaikki oli Vammalan seurakunnan toimintaa. Puhalsimme evankeliumin eteenpäinviemiseksi yhteen hiileen. Ilolla aloitin toisen kauden kirkkovaltuustossa, koska koin että olin tärkeällä paikalla seurakunnan luottamushenkilönä. Kuten kaikki tiedämme, kaikki muuttui nopeassa tahdissa. Kaksi erittäin korkealle arvostamaani pappia olivat yhtäkkiä hylkiöitä, jotka piti saada ruotuun hinnalla millä hyvänsä. En voi luottamushenkilönä missään tapauksessa hyväksyä sitä, että heidät painostetaan pois paimenen viroista. Jos heille ei ole enää paikkaa tässä seurakunnassa koen ettei sitä ole minullekaan. On turha enää vatvoa naispappeuskysymystä, vaan tässä yhteydessä on kyse on vain ja ainoastaan siitä tavasta miten näitä Herran uskollisia palvelijoita on seurakunnan johdon taholta kohdeltu. Samaan kastiin on laitettu ”rankislaisiksi” nimetyt seurakuntalaiset, jotka ovat saaneet kuulla kunniansa useaan otteeseen vaikkapa seurakunnan nettisivujen blogikirjoituksissa.
Haluan korostaa etten halua pakoilla vastuuta kuten jossain kirjoituksessa jo ennätettiin mainita. Kuten tiedätte, olen yrittänyt ottaa näitä asioita puheeksi useasti valtuuston kokouksissa. Toistuvasti on annettu ymmärtää, ettei näihin liittyvät kysymykset ja asiat liity kirkkovaltuustolle. Ymmärrän toki ettei asiat ehkä suoranaisesti kuulukaan valtuustolle, mutta väittäisin että valtuustossa on vuosien varrella keskusteltu paljon turhemmistakin asioista jotka eivät sinänsä kuulu valtuustolle. Käsittääkseni valtuusto on kuitenkin seurakunnan ylin päättävä elin ja en voi kuin ihmetellä jos valtuusto ei voi ottaa kantaa kysymyksiin ja toimintatapoihin jotka jakavat tällä hetkellä koko seurakuntaa. Tai ei toki koko seurakuntaa, mutta rohkenen väittää että asia koskee kipeästi isoa osaa aktiiviseurakuntalaisia.
Jos seurakunnan johdon linja jatkuu samana ja yhtä tiukkana vielä virassa olevaa Malmivaaraa ja ”rankislaisia” kohtaan, pyydän että minulle myönnetään ero valtuustosta. Haluan edelleen jatkaa innolla Jumalan valtakunnan työtä, mutta mieluimmin jossain muualla kuin Vammalan seurakunnassa. Kyse ei ole ainakaan omalla kohdallani protestista vaan yksinomaan siitä, että haluan tehdä työtä siellä missä voin tehdä sitä hyvällä omallatunnolla ja iloisin mielin. Tällä hetkellä tilanne on valitettavasti se, ettei Vammalan seurakunta ole sellainen paikka. Olen siitä äärimmäisen surullinen että tähän on tultu.

Jouni Perttula

8:43 ip.  
Blogger Pena said...

Halu luottaa Raamattuun on arvokas ja hyvä asia. Sen rinnalle tarvitaan jatkuva itsetutkistelu: olenko ymmärtänyt Raamatun sanat oikein? Tähän liittyy tietysti laajempi, niitä kristillisiä piirejä koskeva, joihin kuuluu: olemmeko me oikeassa, kun tulkitsemme Raamattua juuri näin? Luterilaisen, evankelisen, paavalinsynodilaisen ja luthersäätiöläisen ei tule pitää oppi-isiään ja taustajoukkojaan erehtymättöminä. Yhteisö, joka luulee olevansa kaikessa aina oikeassa on todennäköisesti pahasti harhateillä.

Martti Pentti
Kotka

10:58 ap.  
Blogger Unknown said...

Martti Pentti, eiköhän pelkosi ole turha. Korostavathan mainitsemasi ryhmät nimenomaan sitä, että pitää totella enemmän Jumalaa kuin ihmistä. Eli jos esim. Luther-säätiön dekaani ilmoittaisi, ettei säätiö enää usko neitseestäsyntymiseen, seurakunta kyllä puuttuisi tilanteeseen asianmukaisella tavalla.

Totta kai täytyy aina tutkia itseänsä, mutta paljon enemmän täytyy tutkia Raamattua. Jos ei ole varma, opettaako Raamatun mukaan, vastausta ei voi löytää mistään muualta kuin Raamatusta itsestään.

Antti Vaahtoranta
Turku

2:51 ip.  
Blogger Pena said...

Jumalan totteleminen ei onnistu keneltäkään. Siinä olemme kaikki kelvottomia. Jumalan armoon luottaminen on ainoa mahdollisuutemme.

Martti Pentti
Kotka

3:52 ip.  
Blogger okl said...

pena sanoi:
"Jumalan totteleminen ei onnistu keneltäkään. Siinä olemme kaikki kelvottomia. Jumalan armoon luottaminen on ainoa mahdollisuutemme."

Propaganda on mennyt perille.

Olli Lehto
Kangasala

9:12 ip.  
Blogger Pena said...

Sitä propagandaa on tapana nimittää evankeliumiksi:"Kristus on lunastanut meidät vapaiksi lain kirouksesta tulemalla itse kirotuksi meidän sijastamme, niin kuin on kirjoitettu: 'kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.'"

Martti Pentti
Kotka

10:02 ip.  
Blogger Unknown said...

Taidamme kaikki nyt puhua vähän toistemme ohi. Toivottavasti ajattelemme kuitenkin kaikki, ettei ihminen voi täyttää Jumalan tahtoa eli lakia ja käskyjä. Emmehän me silloin tarvitsisi Kristusta ollenkaan!

En kuitenkaan itse tarkoittanut tätä, vaan niitä tilanteita, joissa on selvä päätöksentekopaikka, jossa on kaksi tai enemmän vaihtoehtoja, joista kumminkin ehkä vain yksi on Jumalan tahdon mukainen. Tällaisia tulee itse kullekin eteen, mutta varsinkin niille, jotka on kutsuttu kaitsemaan ja opettamaan seurakuntaa. On paljon asioita, joissa me tiedämme Jumalan tahdon ja voimme myös toimia sen mukaan.

On myös tehtävä ero yksilön ja Kristuksen ruumiin, seurakunnan, välillä. Yksittäisenä syntisenä ihmisenä rikomme Jumalan lakia vastaan jatkuvasti, toistuvasti ja kaiken lisäksi vielä hyvillä mielin.

Seurakunta on kuitenkin enemmän kuin joukko ihmisiä. Raamattu antaa paljon käskyjä, ohjeita ja neuvoja seurakunnan elämään. Keskipisteenä on Herramme itsensä säätämä pyhä ehtoollinen. Seurakunnan toimintaa koskevissa asioissa löydämme pelkästään Raamattua tutkimalla vastauksia moniin kysymyksiin. Joten seurakunnan päättäessä erinäisistä asioista on tarpeellista ja mahdollista löytää Jumalan tahto Raamatusta ja tietenkin myös pyytää rukouksessa Jumalaa johdattamaan epäselvät asiat tahtonsa mukaan. Jeesus antoi meille Getsemanessa rukoillessaan esimerkin.

1:51 ip.  
Blogger Unknown said...

Ja taas unohtui...

Antti Vaahtoranta
Turku

1:51 ip.  
Blogger okl said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

6:23 ip.  
Blogger Pena said...

Usko ilman tekoja on kuollut. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että teot syntyvät uskosta ja kertovat näin sen elävyydestä. Usko taas on uskaltautumista Jumalan äärettömän armon varaan siitä huolimatta, että tekojen tasolla olemme Jumalan edessä täysin kelvottomia. Emme toteuta Jumalan tahtoa tottelemalla lakia, vaan rakkaudesta ja kiitollisuudesta. Rakkauskaan ei ole omaamme, vaan meissä vaikuttavaa Jumalan rakkautta. Ehkä on hyvä, että kauttamme syntynyt hyvä jää usein meiltä huomaamatta ja erehdyksemme ilkkuvat meille päin naamaa. Pysymme nöyrinä.

Martti Pentti
Kotka

6:35 ip.  
Blogger okl said...

Yritin korjata aikaisemman kommenttini lkirjoitusvirheet:

Tarkoitukseni ei ollut toki kyseenalaistaa ydinevankeliumia ja vanhurskautumisen perustaa. Pisti vaan silmään nimim. penan ensimmäinen lause "Jumalan totteleminen ei onnistu keneltäkään", mikä on totta, jos sillä tarkoitetaan sitä, että kaikki jossain kohden lankeavat syntiin, eivätkä näin ollen ole kelvollisia Jumalalle lakiansioillaan. Mutta näen itse lain enemmänkin siunauksena ja hyvänä opetuksena, josta on kyllä hyvä pitää kiinni. Ihan terveen järjen mukainen asia kuten yhteiskunnankin laki, esim. liikennesäännöt. Lain noudattaminen on aina hyvä, kun taas sen rikkomisella on usein kohtalokkaat seuraukset. Armon evankeliumi on tietysti sitä Sanan väärentämätöntä maitoa, mutta kristityn kasvuun kuuluu siirtyminen tukevampaan ravintoon, jolloin myös ymmärretään lain nerkitys. Ei kai yhteiskunnassakaan kukaan heittäydy tieten tahtoen luopiorikolliseksi luottaen siihen, että hänet kuitenkin loppujen lopuksi armahdetaan kaikessa. Kyllä terveessä kristillisyydessä joutuu jatkuvasti harkitsemaan tekemisiään Jumalan lain valossa ja kuritukseenkin on viisasta varautua. "Ketä Jumala rakastaa, sitä hän myös kurittaa" (sanamuoto ei ehkä oikea, mutta ajatus on tämä). Ei pyrkimys olla laille kuuliainen tee ihmisestä, päinvastoin. Itseäni on joskus yritetty vietellä syntiin vetoamalla Jumalan armollisuuteen. Kun ei tässä onnistuttu, toivotettiin "Tervemenoa Helvettiin!" Olen nähnyt armon evankeliumin julistuksen nurjat kasvot.

Olli Lehto
KANGASALA
Kangasala

6:46 ip.  
Blogger okl said...

Minä en tunnu pääsevän noista kirjoitusvirheistä:

Piti olla tietysti lain merkitys eikä nerkitys ja että pyrkimys lainkuuliaisuuteen ei tee ihmisestä ylpeätä. Jumalan antamasta laista voisi juutalaisten esimerkin mukaan kyllä olla ylpeäkin yhtälailla kuin vapahtajamme sovitustyöstä, joka oli lain täyttymys ja päämäärä (ei suinkaan loppu siinä mielessä, että lakia ei enää olisi).

Olli Lehto
Kangasala

6:55 ip.  
Blogger Pena said...

Olen Olli Lehdon kanssa eri mieltä. Minusta pyrkimys lainkuuliaisuuteen on jo sinänsä ylpeyttä. Kristityn tulisi toteuttaa Jumalan tahto rakkaudesta Häneen ja lähimmäiseen eikä ollakseen itse jotain.

Martti Pentti
Kotka

9:54 ip.  
Blogger okl said...

Mie ja sheriffi MacLoud ammumme tarvittaessa kovilla. Olemme kovia mutta oikeudenmukaisia!

D
Olli Lehto
Kangasala

10:15 ip.  
Blogger Pena said...

On ehkä aiheellista tähdentää seriffi McLoudille*, että tarkoitan koko ajan Jumalan lakia, enkä maallista esim. Suomen lakia.

Martti Pentti
Kotka

PS Televisiossa seikkaili aikoinaan seriffi McCloud, suomeksi 'Pilvinen' eikä McLoud 'Melunen'.

1:09 ip.  
Blogger Pena said...

Lehron Olli, sää mistään Kankasalta oo.

Martti Pentti
Kotka

1:12 ip.  
Blogger okl said...

Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

5:19 ip.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Martti Pentti, tottakai kristityn tulee toteuttaa Jumalan tahtoa rakkaudesta Häneen ja lähimmäiseen, ja minusta "pyrkimys lainkuuliaisuuteen" Jumalan lain suhteen ei mielestäni välttämättä ollenkaan heikennä sen mahdollisuuksia. Tottakai meillä myös on suuri vaara ylpistyä, myös jos itse alamme korostaa sitä, miten nöyriä me itse olemme. Tämä vaara on suuri myös minulla...

Jeesus sanoo: Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannuksen tekoon mielestäni kuuluu, että pyrkii kasvamaan uskossa ja pääsemään eroon helmasynneistään. Ja tämä taas mielestäni liittyy lainkuuliaisuuteen pyrkimiseen.

Ei sitä tietysti tule pyrkiä tekemään ollakseen itse jotain. Ei tietenkään.

Tuomo Viherjuuri, Hki

5:30 ip.  
Blogger Pena said...

Sanonnat ja niiden merkitykset eri ihmisille ovat hankalia asioita. Myönnän kirjoittaneeni kärjistäen ja yksinkertaistaen. Olen iloinen, että ajatukseni näyttävät kuitenkin välittyneen jokseenkin oikein. Synti on sana, jonka merkitys saa erilaisen sävyn eri ihmisillä. Minua puhuttelee Isä meidän -rukouksen Matteuksen evankeliumissa oleva muoto: "Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa." Se korostaa mielestäni sitä, että on ehkä pahojen tekemistä vakavampaa jättää hyvät teot tekemättä. Se velka olisi ainakin kohdallani suunnaton ilman anteeksiantoa.

Martti Pentti
Kotka

Olli Lehto, käytitpä vain itsestäsi pronominia 'mie', joka ei istu kovin hyvin Pirkanmaalle. Oot sie alkujaa karjalaissii?

6:26 ip.  
Blogger okl said...

pena sanoi:
Olli Lehto, käytitpä vain itsestäsi pronominia 'mie', joka ei istu kovin hyvin Pirkanmaalle. Oot sie alkujaa karjalaissii?

Ei ole tietääkseni lainkaan karjalaisia sukujuuria, eikä 'mie' kuulu sanavarastooni. Mielessäni oli jonkun piisin nimi, jonka muistin hämärästi. Nyt kun netistä oli helppo tarkistaa, ko. piisi on Eeron & Jussin "Mie ja Bobby McGee" vuodelta 1972. Martti Pentti varmaan ajatteli, että olen sieltä Kymenlaakson kulmilta, ehkä ihan naapuri tai vanha tuttu? Siellä kai sanotaan "mie", vaikka juuret eivät olisikaan Karjalasta. Muistan lukeneeni, että kymenlaaksolaisten juuret olisivat suurelta osin täältä Hämeestä päin. Lienenkö oikeassa, Kotkan poika siivillä tai ilman?

Olli Lehto
Kangasala

6:46 ip.  
Blogger okl said...

Netistä puheenollen, sieltä löytyi myös Martti Pentti, Esra Elovainion luoja, syntyisin Ambomaalta. Melkoisella todennäköisyydellä googletus sattui nappiin?

Olli Lehto
Kangasala

7:05 ip.  
Blogger Pena said...

Osui. Kotkassa sanotaan oikeastaan 'miä'. Murre on Suomen itäisintä länsimurretta, vaikutteita on eestistäkin: "lähtääkö iskän kaa jonnee?"

Martti Pentti
Kotka

8:40 ip.  
Blogger marika a-s said...

Mukavaa tutustumista.

Esra Elovainio on minkin miälest kiva.

Marika Auranen-Seppälä
Kuusankoski

9:30 ip.  
Blogger okl said...

Nokia Mission yhteyteen perustettavassa kirkossa kaikki jäsenet olisivat pappeja eli pappisvirka ja yleinen pappeus menisivät yksiin. Tuntuu vähän radikaalilta näin suomalaisen luterilaisen näkökulmasta kun tuntee kirkon historiaa, miten pappeja ja heidän opetuksiaan on valvottu piispojen toimesta. Sukupuolellahan tällaisessa ratkaisussa ei ole merkitystä. Eri asia miten seurakuntavirkojen haltijoille asetetut vaatimukset täyttyvät tällöin. En tunne asiaa lähemmin, mutta paikallisesta lehdestä huomasin jutun. Varmasti jonkinlainen auktoriteettihierarkia tullee vallitsemaan sielläkin ja papit yritetään pitää ruodussa jollain lailla.

Olli Lehto
Kangasala

10:01 ip.  
Blogger okl said...

Korjaan: Kyseessä oli Aamulehden artikkeli. Aamulehteä on tottunut pitämään
näillä kulmilla paikallislehtenä, vaikka kyseessä onkin valtakunnan isoimpia sanomalehtiä.

Olli Lehto
Kangasala

10:09 ip.  
Blogger Pena said...

"Väärää jumalanpalvelusta ja törkeintä epäjumalanpalvelusta on vielä sekin, mitä me tähän saakka olemme harjoittaneet, mikä yhä on maailmassa vallalla, ja mihin myöskin kaikki munkistot perustuvat, Se koskee ainoastaan omaatuntoa, joka etsii apua, lohdutusta ja autuutta omista teoista, julkeaa Jumalalta väkisin vaatia taivasta, laskee, kuinka monta lahjoitusta on tehty, kuinka paljon paastottu, montako messua pidetty jne. Tuollaisiin omatunto luottaa ja pöyhkeilee niistä, aivan kuin ei tahtoisi ottaa Jumalalta mitään lahjaksi, vaan joko omien tahi toisten tekojen turvin ansaita, juuri kuin Jumalan pitäisi palvella meitä ja olla meidän velallisenamme ja meidän hänen lääninherrojaan. Tämähän on suorastaan Jumalan epäjumalaksi, jopa valejumalaksi tekemistä ja itsensä jumalana pitämistä ja jumalaksi korottamista."

Lutherin Isosta katekismuksesta löytyvä varoitus on mielestäni juuri kaikenlaiselle 'oikeaoppisuudelle', 'perinteiselle käsitykselle' ja 'klassiselle kristinuskolle' suunnattu. Huolella rakennetuilla määritelmillä ja ajatuskuvioilla on taipumus vääntyä keinoiksi hallita niin ihmisiä kuin itse Jumalaakin. Omatuntokin voi olla näin sidottu Jumalan kuulemisen sijasta häntä määrittelemään ja jopa määräämään pyrkivään tulkintaan.

Martti Pentti
Kotka

7:16 ap.  
Blogger Viher-Tuomo said...

"...on ehkä pahojen tekemistä vakavampaa jättää hyvät teot tekemättä. Se velka olisi ainakin kohdallani suunnaton ilman anteeksiantoa."

Näin koen myös omalla kohdallani. "Kaiken, minkä olette tehneet / jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä veljistäni, te olette tehneet / jättäneet tekemättä minulle." Jeesuksen tällaiset opetukset tuovat hyvin esiin sen, miten vakavasti meidänkin tulisi ottaa (armosta huolimatta) kehoitus tehdä hyviä tekoja niillä itseään korottamatta. "Herra, milloin me...?" No, tähän teemaan palataan yleisesti taas tuomiosunnuntain paikkeilla varmaan...

Viimeiseen Martin kommenttiin totean, että se vaara tosiaan on meidän kaikkien omalla kohdallamme hyvä tiedostaa ja sitä Herran avulla pyrkiä välttämään. Jumalan tahdon kuunteleminen saisi saada meidän kaikkien elämässä enemmän tilaa. Mitä taas tulee tämän ongelman soveltamiseen Vammalan ex-kappalaisen ja srk-pastorin osalta, en heitä jonkin verran tuntevana olisi erityisen huolissani.

9:29 ap.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Siunattua alkavaa kesää taas teille kaikille :)

Tuomo Viherjuuri
Helsinki

9:29 ap.  
Anonymous Anonyymi said...

Näemmä Rankinen oli poistanut kirjoitukseni tästä ketjusta.

Totuus tekee kipeää. Ei minulle, sillä minähän olen huutavan ääni, mutta ei Rankisesta mitään marttyyriä saa tekemälläkään.

Hautasin eilen pienen kissan, Kasperi nimeltään. Otin sen eläinsuojelusta viisitoista vuotta sitten.

Se kissa oli minulle rakas ja itkin kun jouduin sen lopettamaan.

Ja kun luulin olevani asian kanssa sujut niin itkin lisää.

Jos minun pitäisi arvottaa kissani ja Rankinen niin kyllä minun kissani on ennen taivaassa kuin Jari Rankinen.

Nimittäin kissalla ei ole kuin yhdet karvat eikä se kirjoittele toisilla nimillä omille hiekoilleen.

Matti Vehviläinen
Kerava

10:24 ip.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Matti, katsopa myös edellinen ketju tai muita ketjuja. Olisiko "kadonnut" kommenttisi siellä?

En tiedä, onko blogin asetukset muuttuneet joiltakin osin, mutta ainakin ennen täällä selvästi näkyi, jos blogin järjestelmänvalvoja itse on poistanut blogitekstin. Nyt tässä ketjussa näyttää olevan vain kaksi kirjoitusta, jotka kirjoittaja itse on poistanut.

Onneksi me ihmiset emme päätä, kuka pääsee taivaaseen vaan se on Jumalan käsissä.

9:52 ap.  
Blogger Viher-Tuomo said...

Tuomo Viherjuuri
Helsinki

9:52 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home