lauantaina, syyskuuta 23, 2006

Ei ne mitään jyrää

Viime viikkoina olen saanut useammalta viestin, jossa on lainattu Tuntematon sotilasta: "Ne jyrää meitin." Se on ollut näiden ystävien tunto - nyt meidät on pantu niin ahtaalle että meidät jyrätään. Tuntemattoman sotilaan kohdassa, josta lainaus on, näytti silti, että vihollinen murskaa suomalaisten puolustuksen ja voittaa. Se sai jonkun hätääntyneenä huutamaan: "Ne jyrää meitin." Koskela - komppanian päällikkö - vastasi huutoon: "Ei ne mitään jyrää." Hetkeä myöhemmin hän kaatui - tuhottuaan ensiksi vihollisen panssarivaunun. Hän oli oikeassa. Suomea ei jyrätty hirmuisesta hyökkäyksestä huolimatta. Alueita menetettiin, sotakorvauksia maksettiin, mutta maan itsenäisyys säilyi.

Tuntomme ei niinkään pitäisi olla "ne jyrää meitin". Ennemmin "ei ne mitään jyrää". Paavali kirjoittaa: "Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan." (Room 8).

1 Comments:

Blogger Pälli said...

Vaino ja marttyyrien veri on kirkon siemen. Niinhän se meni jo vanhassa kirkossa. Tämä on tietysti tässä vaiheessa ylidramatisointia - vai onko?

Olen moneen otteeseen meinannut kirjoittaa omaan blogiini jutun otsikolla Suomen kansankirkko matkalla kohti totalitarismia. (On jäänyt tekemättä, kun olen epäillyt kykyäni kirjoittaa suuria tunteita herättävästä aiheesta rakentavasti... ja myös väsymyksen vuoksi.) Viime aikainen yhteiskunnallinen kehitys - mm. rikoksen suunnittelun yrittäminen uusimman kannabista koskevan lain yhteydessä - vaikuttaa menevän yleisestikin kohti totalitaarista järjestelmää.

Olen hiukan raapaissut Eestinkin historiaa pienen elämäni aikana, ja se kyllä teki varsin selväksi, millainen ihme Talvisodan ihme oli. Herra armahti Suomen kansaa, ja samaa saa pyytää nykyään. Voi meitä.

Olen taipuvainen pessimismiin ja kyynisyyteen tällaisissa asioissa. Siksi on hyvä todeta tämän vuodatuksen loppuun, että onneksi Herra on hyvä! Ja sitä hän todella on! :)

1:02 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home