Jumala antaa uskon
Tänään päättyi valtakunnallinen evankeliumijuhla Kristiinankaupugissa. Suuri kiitos juhlan järjestäjille, erityisesti suurelle talkoolaisten joukolle. Olitte tehneet paljon ja rakentaneet juhlalle hyvät puitteet. Ja suuri kiitos hyvälle Jumalalle. Saimme hienon juhlan. Sen kruunasi upea sää, josta saimme nauttia koko viikonvaihteen.
Erityisesti iloitsin suuresta nuorten joukosta, joka osallistui juhlaan. Samoin niistä monista lastenvainuista, joita työnnettiin juhlakentällä. Näyttää siltä, että evankelisella herätysliikkeellä on tulevaisuus.
Saarnasin tänään messussa Kristiinankaupungin urheilukentälle rakennetulla juhlakentällä. Tässä saarna, jonka pidin. Saarnatekstinä oli sunnuntain evankeliumi, kohta Matteuksen evankeliumista (Matt 9:9-13).
Sisaret ja veljet.
Syntyi usko Jeesukseen. Ehkä se tapahtui siinä tulliasemalla – kun Jeesus kulki ohi ja sanoi: ”Seuraa minua.” Tai usko syntyi vähitellen myöhemmin – kun sai olla Jeesuksen seurassa. Tarkoitan Matteusta, josta kerrottiin sunnuntain evankeliumissa.
Ehkä enemmän kuin mitään muuta toivomme, että näin tapahtuisi nytkin. Tapahtuisi monille. Tulisi herätyksiä – niin että kymmenissä, sadoissa, tuhansissa ihmisissä syntyisi usko hyvään Vapahtajaan. Tai sinulla on kipu sydämessäsi sinulle rakkaan ihmisen takia. Toivot, että hän saisi uskon. Olet rukoillut sitä pitkään. Tai toivot, että se tapahtui sinulle – saisit uskon.
Sitä tapahtuu. Uskoa Jeesukseen syntyy. Usko häneen vahvistuu. Näin voi tapahtua monille. Voi tulla suuria herätyksiä. Niin voi tapahtua sille, joka suhteen sinä olet jo melkein toivoton. Ja niin voi tapahtua sinulle, joka toivot, että saisit selvyyden näihin asioihin. Jeesus tuli Matteuksen luo ja usko syntyi. Sama Jeesus liikkuu keskellämme.
Miten usko syntyy? Raamatun kohdassa, joka myös luettiin tässä messussa, sanottiin: ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleet rikkomustenne ja syntienne tähden.” Paavali kirjoitti näin niille, jotka uskoivat Jeesukseen. Siis silloin kun he eivät vielä uskoneet, he olivat kuin kuolleita. Kuolleen pystyy herättämään eloon vain Jumala. Niin myös hengellisesti kuolleen – sen ihmisen jossa uskoa Jeesukseen ei ole. Usko Jeesukseen syntyy niin, että Jumala antaa uskon.
Pelastus on Jumalan teko. Hän teki, mitä vaaditaan, jotta pelastumme. Hän lähetti Poikansa tänne. Hänessä Jumala itse kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. Usko, jolla omistamme pelastuksen, joka tuo meille sen, mitä Jumala teki puolestamme – sekin on Jumalan teko. Usko Jeesukseen on paljon enemmän kuin maailmankatsomus tai aate, johon ihminen päättyy tai jonka käsityksiin toiset ihmiset saavat toisen. Usko Jeesuksen on suuren Jumalan, taivaan ja maan Herran teko.
Ajattele itsesi hyiseen mereen, joka raivoaa ympärilläsi. Laiva on uponnut ja kylmä alkaa kangistaa sinua. Sinun pitäisi jaksaa uida lähimmälle rannalle, jonne on matkaa kymmeniä kilometrejä. Tai ainakin lähimmälle pelastuslautalle, jota myrsky kuljettaa yhä kauemmaksi sinusta. Miten sinua pelottaa, miten epävarmaa tai miten mahdotonta pelastumisesi on. Sitten sinuun tarttuu joku lujalla otteella. Luoksesi laskeutuu pelastaja, hän ottaa sinusta pitävän otteen ja nostaa sinut turvaan. Enää pelastumisesi ei ole sinun varassasi. Sinä pelastut ja saatat tunteakin, että on turvallista olla – olet toisen vahvoissa käsissä.
Tätä merkitsee se, että pelastus on Jumalan teko. Ja että usko, jolla omistamme pelastuksen, sekin on Jumalan teko. Pelastumisemme ei ole ollenkaan meidän varassamme. Se on Jumalan varassa. Miten hienoa, että on näin. Miten epävarmaa pelastumisemme olisi, jos se olisi edes jossain määrin meidän varassamme. Tai se ei olisi epävarmaa, se olisi varmaa, ettemme pelastuisi. Erityisesti sinulle, joka olet ahdistunut ja mietit, pelastutko, jaksatko uskoa tämän elämän loppuun asti, saan sanoa: Pelastumisesi on Jumalan varassa. Usko sinussa on Jumalan teko. Jumalan teko kestää. Olet lujassa Jumalan otteessa ja pelastut.
Pitäisi ajatella, miten hienoa on se, että usko on Jumalan teko. Mutta emme ehkä ajattele niin. Ehkä ennemmin teemme asiasta ongelman. Mietimme: Jos Jumala synnyttää uskon ihmisessä, miksei hän tee sitä kaikissa? Miksi hän antaa uskon vain joillekin? Eikö hän halua kaikkien pelastuvan? Miksi minä olen saanut uskon, miksei joku toinen? Emme osaa vastata näihin kysymyksiin, ainakaan niin, että järkemmekin on tyytyväinen vastauksiin. Uskossa on myös niitä asioita, joita emme osaa selittää, emme ymmärrä, jotka voivat tuntua meistä epäoikeudenmukaisilta ja jotka loukkaavat meitä. Jumala on niin paljon enemmän kuin käsityskykymme.
Näinhän täytyykin olla. Ellei uskossamme olisi meille vaikeita tai käsittämättömiä asioita, uskomme olisi lähtöisin meistä ihmisistä. Koska se on Jumalasta, siinä on myös sitä, mikä menee yli meidän ymmärryksemme.
Toivomme, että tapahtuisi monille, mitä tapahtui Matteukselle. Se rakas ihminen lähtisi seuraamaan Jeesusta. Tai se tapahtuisi itselleni. Mutta usko ei ole meidän hallussamme. Emme voi antaa sitä toiselle tai ottaa itseemme. Se on Jumalan teko. Emmekö siis voi tehdä mitään, jotta uskoa syntyy? Miten Jumala synnyttää uskon? Hän tekee sen sanallaan ja sakramenteillaan. Sillä että luetaan Raamattua, julistetaan ja opetetaan sitä, kastetaan ja vietetään ehtoollista. Jumala synnyttää uskoa varsinkin sillä, että julistetaan yksinkertaista evankeliumia Jeesuksesta.
Näin valtavaa Jumalan sana ja sakramentit ovat: Jumala tulee niissä lähelle meitä, koskettaa meitä, puhuttelee, antaa uskoa. Jeesus tuli Matteuksen luo, Matteus sai olla Jeesuksen seurassa, ja hänessä syntyi usko. Jeesus tulee meidän luoksemme ja me saamme olla hänen seurassaan siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit.
Niin, emmekö voi tehdä mitään? Voimme: voimme kutsua toisia sinne, missä on Jumalan sana. Voimme viedä Jumalan sanan toisen luokse. Tämän voimme tehdä: tuoda itsemme itse sinne, missä julistetaan Jumalan sanaa. Ja nämä tulee tehdä, jos haluamme, että uskoa syntyy ja usko vahvistuu. Jumalan sanassa on hän, joka voi tehdä sen, mihin me emme pysty.
Äitini kertoi, mitä joskus tapahtui. Hänen ystävänsä sairasti. Syöpä oli pitkällä, elinaikaa oli ehkä muutama päivä. Äitini meni tapaamaan ystäväänsä. Kun oli puhuttu niitä näitä, äitini otti puheeksi uskonasiat: - Oletko ajatellut, mitä sinulle tapahtuu, kun tämä elämä päättyy? Hän sai tylyn vastauksen: Minä en mieti sellaista. Äitini yritti jatkaa: - Jeesus on avannut tien taivaaseen sinullekin. Muistatko, oma äitisikin opetti näin. Sairas ystävä hymähti ja sanoi vanhan äidin puhuneen kaikenlaista. Äitini lähti sairaalasta pettyneenä ja murheellisena. Kului muutama päivä ja ystävä kuoli. Hautajaisten jälkeen äitini kertoi papille käynnistään sairaalassa. Pappi katsoi äitiäni ja sanoi: - En yleensä kerro tällaisia asioita mutta nyt kerron. Seuraavana päivänä siitä, kun olit käynyt tapaamassa ystävääsi, hän soitti minulle ja pyysi, että tulisin jakamaan hänelle ehtoollisen. Hän oli tarvinnut sitä.
Voisitko tehdä jotakin samantapaista? Voitko viedä toiselle kahden kesken Jumalan sanan? Ja voi syntyä uskoa.
Ei tarvitse eikä saa yrittää painostaa toista. Ei tarvitse yrittää esiintyä niin vakuuttavasti, ei tarvitse yrittää virittyä sellaiselle tasolle, että usko voi syntyä. Jumalan sana riittää – että sitä julistetaan ja kuullaan. Sakramentit riittävät. Siitä vain täytyy huolehtia, että julistetaan ja kuullaan todellista Jumalan sanaa. Sitä sanaa johon Jumala sitoutuu. Oikea Jumalan sana on sitä, mitä Raamattu opettaa. Ja se riittää, että rukoillaan – pyydetään Jumalaa tekemään työtään.
Ehkä useimmiten usko Jeesukseen syntyy vähitellen. Tarvitaan usein Jumalan sanan lähellä olemista. Tarvitaan monta kertaa sanan kylvämistä. Tarvitaan aikaan. Ja se voi olla tuskallista meille kärsimättömille ihmisille.
Olen puhunut uskosta, jonka Jumala synnyttää. Mistä tiedät, onko sinulla tämä usko? Ajatteletko: Olen syntinen ihminen, olen rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, siksi olen ansainnut kadotuksen. Mutta Jumala Pojassaan sovitti syntini. Siksi olen saanut syntini anteeksi ja pääsen taivaaseen. Jos ajattelet näin, et ole itse tullut näihin ajatuksiin. Jumala on synnyttänyt sinussa uskon – sen uskon jolla omistat pelastuksen. Ole usein siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit, että tämä usko säilyy sinussa.
Jumalan Poika sovitti synnit. Siksi saa anteeksi ja pääsee taivaaseen. Se on se evankeliumi, jolla varsinkin Jumala synnyttää uskoa. Kuuntele sitä usein, ja juuri sinä, joka toivot saavasi selvyyden uskonasioihin.
Vielä kysyn, miksi toivomme, että syntyy uskoa. Siksi että on taivas ja kadotus, ikuinen elämä ja ikuinen kuolema. Taivaaseen pääsee vain Jeesukseen uskomalla.
Erityisesti iloitsin suuresta nuorten joukosta, joka osallistui juhlaan. Samoin niistä monista lastenvainuista, joita työnnettiin juhlakentällä. Näyttää siltä, että evankelisella herätysliikkeellä on tulevaisuus.
Saarnasin tänään messussa Kristiinankaupungin urheilukentälle rakennetulla juhlakentällä. Tässä saarna, jonka pidin. Saarnatekstinä oli sunnuntain evankeliumi, kohta Matteuksen evankeliumista (Matt 9:9-13).
Sisaret ja veljet.
Syntyi usko Jeesukseen. Ehkä se tapahtui siinä tulliasemalla – kun Jeesus kulki ohi ja sanoi: ”Seuraa minua.” Tai usko syntyi vähitellen myöhemmin – kun sai olla Jeesuksen seurassa. Tarkoitan Matteusta, josta kerrottiin sunnuntain evankeliumissa.
Ehkä enemmän kuin mitään muuta toivomme, että näin tapahtuisi nytkin. Tapahtuisi monille. Tulisi herätyksiä – niin että kymmenissä, sadoissa, tuhansissa ihmisissä syntyisi usko hyvään Vapahtajaan. Tai sinulla on kipu sydämessäsi sinulle rakkaan ihmisen takia. Toivot, että hän saisi uskon. Olet rukoillut sitä pitkään. Tai toivot, että se tapahtui sinulle – saisit uskon.
Sitä tapahtuu. Uskoa Jeesukseen syntyy. Usko häneen vahvistuu. Näin voi tapahtua monille. Voi tulla suuria herätyksiä. Niin voi tapahtua sille, joka suhteen sinä olet jo melkein toivoton. Ja niin voi tapahtua sinulle, joka toivot, että saisit selvyyden näihin asioihin. Jeesus tuli Matteuksen luo ja usko syntyi. Sama Jeesus liikkuu keskellämme.
Miten usko syntyy? Raamatun kohdassa, joka myös luettiin tässä messussa, sanottiin: ”Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleet rikkomustenne ja syntienne tähden.” Paavali kirjoitti näin niille, jotka uskoivat Jeesukseen. Siis silloin kun he eivät vielä uskoneet, he olivat kuin kuolleita. Kuolleen pystyy herättämään eloon vain Jumala. Niin myös hengellisesti kuolleen – sen ihmisen jossa uskoa Jeesukseen ei ole. Usko Jeesukseen syntyy niin, että Jumala antaa uskon.
Pelastus on Jumalan teko. Hän teki, mitä vaaditaan, jotta pelastumme. Hän lähetti Poikansa tänne. Hänessä Jumala itse kuoli puolestamme ja sovitti syntimme. Usko, jolla omistamme pelastuksen, joka tuo meille sen, mitä Jumala teki puolestamme – sekin on Jumalan teko. Usko Jeesukseen on paljon enemmän kuin maailmankatsomus tai aate, johon ihminen päättyy tai jonka käsityksiin toiset ihmiset saavat toisen. Usko Jeesuksen on suuren Jumalan, taivaan ja maan Herran teko.
Ajattele itsesi hyiseen mereen, joka raivoaa ympärilläsi. Laiva on uponnut ja kylmä alkaa kangistaa sinua. Sinun pitäisi jaksaa uida lähimmälle rannalle, jonne on matkaa kymmeniä kilometrejä. Tai ainakin lähimmälle pelastuslautalle, jota myrsky kuljettaa yhä kauemmaksi sinusta. Miten sinua pelottaa, miten epävarmaa tai miten mahdotonta pelastumisesi on. Sitten sinuun tarttuu joku lujalla otteella. Luoksesi laskeutuu pelastaja, hän ottaa sinusta pitävän otteen ja nostaa sinut turvaan. Enää pelastumisesi ei ole sinun varassasi. Sinä pelastut ja saatat tunteakin, että on turvallista olla – olet toisen vahvoissa käsissä.
Tätä merkitsee se, että pelastus on Jumalan teko. Ja että usko, jolla omistamme pelastuksen, sekin on Jumalan teko. Pelastumisemme ei ole ollenkaan meidän varassamme. Se on Jumalan varassa. Miten hienoa, että on näin. Miten epävarmaa pelastumisemme olisi, jos se olisi edes jossain määrin meidän varassamme. Tai se ei olisi epävarmaa, se olisi varmaa, ettemme pelastuisi. Erityisesti sinulle, joka olet ahdistunut ja mietit, pelastutko, jaksatko uskoa tämän elämän loppuun asti, saan sanoa: Pelastumisesi on Jumalan varassa. Usko sinussa on Jumalan teko. Jumalan teko kestää. Olet lujassa Jumalan otteessa ja pelastut.
Pitäisi ajatella, miten hienoa on se, että usko on Jumalan teko. Mutta emme ehkä ajattele niin. Ehkä ennemmin teemme asiasta ongelman. Mietimme: Jos Jumala synnyttää uskon ihmisessä, miksei hän tee sitä kaikissa? Miksi hän antaa uskon vain joillekin? Eikö hän halua kaikkien pelastuvan? Miksi minä olen saanut uskon, miksei joku toinen? Emme osaa vastata näihin kysymyksiin, ainakaan niin, että järkemmekin on tyytyväinen vastauksiin. Uskossa on myös niitä asioita, joita emme osaa selittää, emme ymmärrä, jotka voivat tuntua meistä epäoikeudenmukaisilta ja jotka loukkaavat meitä. Jumala on niin paljon enemmän kuin käsityskykymme.
Näinhän täytyykin olla. Ellei uskossamme olisi meille vaikeita tai käsittämättömiä asioita, uskomme olisi lähtöisin meistä ihmisistä. Koska se on Jumalasta, siinä on myös sitä, mikä menee yli meidän ymmärryksemme.
Toivomme, että tapahtuisi monille, mitä tapahtui Matteukselle. Se rakas ihminen lähtisi seuraamaan Jeesusta. Tai se tapahtuisi itselleni. Mutta usko ei ole meidän hallussamme. Emme voi antaa sitä toiselle tai ottaa itseemme. Se on Jumalan teko. Emmekö siis voi tehdä mitään, jotta uskoa syntyy? Miten Jumala synnyttää uskon? Hän tekee sen sanallaan ja sakramenteillaan. Sillä että luetaan Raamattua, julistetaan ja opetetaan sitä, kastetaan ja vietetään ehtoollista. Jumala synnyttää uskoa varsinkin sillä, että julistetaan yksinkertaista evankeliumia Jeesuksesta.
Näin valtavaa Jumalan sana ja sakramentit ovat: Jumala tulee niissä lähelle meitä, koskettaa meitä, puhuttelee, antaa uskoa. Jeesus tuli Matteuksen luo, Matteus sai olla Jeesuksen seurassa, ja hänessä syntyi usko. Jeesus tulee meidän luoksemme ja me saamme olla hänen seurassaan siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit.
Niin, emmekö voi tehdä mitään? Voimme: voimme kutsua toisia sinne, missä on Jumalan sana. Voimme viedä Jumalan sanan toisen luokse. Tämän voimme tehdä: tuoda itsemme itse sinne, missä julistetaan Jumalan sanaa. Ja nämä tulee tehdä, jos haluamme, että uskoa syntyy ja usko vahvistuu. Jumalan sanassa on hän, joka voi tehdä sen, mihin me emme pysty.
Äitini kertoi, mitä joskus tapahtui. Hänen ystävänsä sairasti. Syöpä oli pitkällä, elinaikaa oli ehkä muutama päivä. Äitini meni tapaamaan ystäväänsä. Kun oli puhuttu niitä näitä, äitini otti puheeksi uskonasiat: - Oletko ajatellut, mitä sinulle tapahtuu, kun tämä elämä päättyy? Hän sai tylyn vastauksen: Minä en mieti sellaista. Äitini yritti jatkaa: - Jeesus on avannut tien taivaaseen sinullekin. Muistatko, oma äitisikin opetti näin. Sairas ystävä hymähti ja sanoi vanhan äidin puhuneen kaikenlaista. Äitini lähti sairaalasta pettyneenä ja murheellisena. Kului muutama päivä ja ystävä kuoli. Hautajaisten jälkeen äitini kertoi papille käynnistään sairaalassa. Pappi katsoi äitiäni ja sanoi: - En yleensä kerro tällaisia asioita mutta nyt kerron. Seuraavana päivänä siitä, kun olit käynyt tapaamassa ystävääsi, hän soitti minulle ja pyysi, että tulisin jakamaan hänelle ehtoollisen. Hän oli tarvinnut sitä.
Voisitko tehdä jotakin samantapaista? Voitko viedä toiselle kahden kesken Jumalan sanan? Ja voi syntyä uskoa.
Ei tarvitse eikä saa yrittää painostaa toista. Ei tarvitse yrittää esiintyä niin vakuuttavasti, ei tarvitse yrittää virittyä sellaiselle tasolle, että usko voi syntyä. Jumalan sana riittää – että sitä julistetaan ja kuullaan. Sakramentit riittävät. Siitä vain täytyy huolehtia, että julistetaan ja kuullaan todellista Jumalan sanaa. Sitä sanaa johon Jumala sitoutuu. Oikea Jumalan sana on sitä, mitä Raamattu opettaa. Ja se riittää, että rukoillaan – pyydetään Jumalaa tekemään työtään.
Ehkä useimmiten usko Jeesukseen syntyy vähitellen. Tarvitaan usein Jumalan sanan lähellä olemista. Tarvitaan monta kertaa sanan kylvämistä. Tarvitaan aikaan. Ja se voi olla tuskallista meille kärsimättömille ihmisille.
Olen puhunut uskosta, jonka Jumala synnyttää. Mistä tiedät, onko sinulla tämä usko? Ajatteletko: Olen syntinen ihminen, olen rikkonut Jumalan tahtoa vastaan, siksi olen ansainnut kadotuksen. Mutta Jumala Pojassaan sovitti syntini. Siksi olen saanut syntini anteeksi ja pääsen taivaaseen. Jos ajattelet näin, et ole itse tullut näihin ajatuksiin. Jumala on synnyttänyt sinussa uskon – sen uskon jolla omistat pelastuksen. Ole usein siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit, että tämä usko säilyy sinussa.
Jumalan Poika sovitti synnit. Siksi saa anteeksi ja pääsee taivaaseen. Se on se evankeliumi, jolla varsinkin Jumala synnyttää uskoa. Kuuntele sitä usein, ja juuri sinä, joka toivot saavasi selvyyden uskonasioihin.
Vielä kysyn, miksi toivomme, että syntyy uskoa. Siksi että on taivas ja kadotus, ikuinen elämä ja ikuinen kuolema. Taivaaseen pääsee vain Jeesukseen uskomalla.
posted by Jari Rankinen | 9:40 ip.
4 Comments:
Kiitos Taivaan Isälle ja teille, jotka juhlaa rakensitte, antoisasta viikonvaihteesta!
Kimmo Jaatila
Savonlinna
Oli ihana taas olla juhlilla ja kuulla sanaa Jeesuksesta, joka meitäkin on niin rakastanut, että on kantanut syntimme ristillä meidän puolestamme... Sää kyllä helli meitä juhlavieraita... kiitos vielä kerran kristiinankaupunkilaisille ja kaikille juhlavieraille, teitte juhlasta juhlan...
Marko Laitila
Ikaalinen
Ja Jarille vielä, minä ainakin pidin saarnastasi... oli hyvä ku sanoit lopussa sen, että on olemassa taivas ja kadotus ja haastoit kuulijoita taivastielle... se ei ole nykyään saarnoissa kauhean tavallista... ja se oli hieno se kun kerroit sen äitisi tapauksen saarnassasi...
Marko Laitila
Löysin sattumalta Jarin saarnan nettiä selatessani ja ilahduin sen vahvasti raamattuun pitäytymisestä. Sain omalle uskolleni taas vahvistusta ja varsinkin niiden uskomattomien ystävien evankelioimisen suhteen. siunausta teille kaikille. Taivaassa tavataan.
Lähetä kommentti
<< Home