Nokia päätti lopettaa kännyköiden tekemisen
Tänään uutissa on kerrottu, että Nokia lopettaa kännyköiden valmistamisen. Yhtiön osat, jotka ovat suunnitelleet, kehittäneet ja tehneet puhelimia, on myyty Microsoftille. Päätös koskettaa myös meidän perhettämme - puolisoni Minna on ja on ollut vuosia Nokian palveluksessa ja hänen työnsä liittyy puhelimiin. Aika näyttää, jatkuuko työ ja missä se mahdollisesti jatkuu.
Vein tänään Minnan Tampereelle. Linja-autolla, jolla hän oli suunnitellut menevänsä töihin, ei ehkä olisi ehtinyt työntekijöille tarkoitettuun tiedotustilaisuuteen. Juttelimme matkalla asiasta, josta olemme puhuneet ennenkin. Suomeen tarvitaan kipeästi työtä ja yrityksiä, jotka tuovat rahaa maahan. Tätä työtä on vähemmän kuin ennen. Nokia on ollut tällainen yritys, ja on toki vieläkin, vaikka pienemmässä määrin kuin ennen. Vain työ ja yritykset, jotka tuovat maahan rahaa, voivat ylläpitää yhteiskuntaa, jollainen Suomi on ollut. Palvelujen tuottaminen toinen toiselle ei voi rahoittaa vaurasta hyvinvoitia.
Voi olla, ettei tule mitään läheskään sellaista, mitä Nokia oli suurimmallaan. Mutta monet pienemmät yritykset, jotka tuovat rahaa ulkomailta, voivat täyttää aukkoa, joka jää yhdestä suuresta tai suuren huomattavasta pienenemisestä.
Kuuntelin vasta radiosta suomalaisen marja-alan yrittäjän haastattelua. Kuulin, että suomalaisille marjoille on kysyntää ulkomailla paljon enemmän kuin mitä on tarjota. Yrittäjä kertoi myös, että suomalaiset poimivat ja ovat halukkaita poimimaan niin vähän marjoja, että täytyy tuoda poimijoita Kaukoidästä. Euroja, joita tämä bisnes tuottaa, voisi siis jäädä paljon enemmän voitelemaan hyvinvointiyhteiskunnan rattaita mutta nyt ei jää. En tunne tätä alaa, silti minusta tuntuu, että suomalainen marjabisnes voisi olla paljon suurempaa kuin se on ja se voisi tuoda paljonkin euroja maahamme. Vain hyvin pieni osa metsän marjoista kootaan talteen ja marjoja taidetaan jalostaa Suomessa sittenkin aika vähän. Niitä, jotka maksavat hyvin puhtaista marjoista ja niistä tehdyistä tuotteista, on epäilemättä monissa maissa paljon. Kuulin toisen yrittäjän puhuvan suomalaisista ahvenista ja muistakin kaloista. Ahvenfileitä menisi tämän yrittäjän mukaan ulkomaille niin paljon kuin niitä olisi. Mutta niitä ei ole, koska ahvenia kalastetaan ja fileroidaan Suomessa niin vähän. Ystäväni kertoi Suomessa käyneiden japanilaisten todenneen, että jos heillä olisi tällainen määrä järviä ja niiden kaloja, he tekisivät niistä todella merkittävän bisneksen.
Suomen hyvinvoinnin kannalta ratkaiseva kysymys on, onko meillä työtä, joka tuottaa vaurautta - siis työtä joka tuo rahaa muualta. Ehkä vielä tärkeämpi kysymys on, onko meillä halua tehdä myös työtä, joka ei ole aina mielyttävää. Hyvinvointi vaatii myös sellaista työtä ja sen tekijöitä.
Voi olla, että suuri osa Nokian työntekijöistä tai vaikka kaikki, jotka siirtyvät Microsoftin palvelukseen, säilyttävät työpaikkansa ja tukevat edelleen osaltaan Suomen hyvinvointia. Onhan sekin mahdollista, että kaupan myötä Microsoftin puhelinbisnes kasvaa voimakkaasti ja Suomeen saadaan lisää työtä. Nämä eivät kuitenkaan taida olla kovin todennäköisiä mahdollisuuksia.
Tällaisenakin päivänä on hyvä saada luottaa Jumalaan, jolla on valta ja joka on luvannut pitää meistä huolta.
Vein tänään Minnan Tampereelle. Linja-autolla, jolla hän oli suunnitellut menevänsä töihin, ei ehkä olisi ehtinyt työntekijöille tarkoitettuun tiedotustilaisuuteen. Juttelimme matkalla asiasta, josta olemme puhuneet ennenkin. Suomeen tarvitaan kipeästi työtä ja yrityksiä, jotka tuovat rahaa maahan. Tätä työtä on vähemmän kuin ennen. Nokia on ollut tällainen yritys, ja on toki vieläkin, vaikka pienemmässä määrin kuin ennen. Vain työ ja yritykset, jotka tuovat maahan rahaa, voivat ylläpitää yhteiskuntaa, jollainen Suomi on ollut. Palvelujen tuottaminen toinen toiselle ei voi rahoittaa vaurasta hyvinvoitia.
Voi olla, ettei tule mitään läheskään sellaista, mitä Nokia oli suurimmallaan. Mutta monet pienemmät yritykset, jotka tuovat rahaa ulkomailta, voivat täyttää aukkoa, joka jää yhdestä suuresta tai suuren huomattavasta pienenemisestä.
Kuuntelin vasta radiosta suomalaisen marja-alan yrittäjän haastattelua. Kuulin, että suomalaisille marjoille on kysyntää ulkomailla paljon enemmän kuin mitä on tarjota. Yrittäjä kertoi myös, että suomalaiset poimivat ja ovat halukkaita poimimaan niin vähän marjoja, että täytyy tuoda poimijoita Kaukoidästä. Euroja, joita tämä bisnes tuottaa, voisi siis jäädä paljon enemmän voitelemaan hyvinvointiyhteiskunnan rattaita mutta nyt ei jää. En tunne tätä alaa, silti minusta tuntuu, että suomalainen marjabisnes voisi olla paljon suurempaa kuin se on ja se voisi tuoda paljonkin euroja maahamme. Vain hyvin pieni osa metsän marjoista kootaan talteen ja marjoja taidetaan jalostaa Suomessa sittenkin aika vähän. Niitä, jotka maksavat hyvin puhtaista marjoista ja niistä tehdyistä tuotteista, on epäilemättä monissa maissa paljon. Kuulin toisen yrittäjän puhuvan suomalaisista ahvenista ja muistakin kaloista. Ahvenfileitä menisi tämän yrittäjän mukaan ulkomaille niin paljon kuin niitä olisi. Mutta niitä ei ole, koska ahvenia kalastetaan ja fileroidaan Suomessa niin vähän. Ystäväni kertoi Suomessa käyneiden japanilaisten todenneen, että jos heillä olisi tällainen määrä järviä ja niiden kaloja, he tekisivät niistä todella merkittävän bisneksen.
Suomen hyvinvoinnin kannalta ratkaiseva kysymys on, onko meillä työtä, joka tuottaa vaurautta - siis työtä joka tuo rahaa muualta. Ehkä vielä tärkeämpi kysymys on, onko meillä halua tehdä myös työtä, joka ei ole aina mielyttävää. Hyvinvointi vaatii myös sellaista työtä ja sen tekijöitä.
Voi olla, että suuri osa Nokian työntekijöistä tai vaikka kaikki, jotka siirtyvät Microsoftin palvelukseen, säilyttävät työpaikkansa ja tukevat edelleen osaltaan Suomen hyvinvointia. Onhan sekin mahdollista, että kaupan myötä Microsoftin puhelinbisnes kasvaa voimakkaasti ja Suomeen saadaan lisää työtä. Nämä eivät kuitenkaan taida olla kovin todennäköisiä mahdollisuuksia.
Tällaisenakin päivänä on hyvä saada luottaa Jumalaan, jolla on valta ja joka on luvannut pitää meistä huolta.
posted by Jari Rankinen | 1:34 ip.
3 Comments:
Kirjoitat varmasti Nokiasta yhtä paljon asiaa kuin taannoin Kemijärven kaivosteollisuuden lopettamisesta. Olen kanssasi samaa mieltä ja toivon sydämessäni nokialaisten osaamisen jatkamista, vaikka minulla ei ole muuta omaa lehmää ojassa kuin Nokian kännykkä.
Marja- ja kalabisneksestä haluan kuitenkin jotain kommentoida. Voi olla, että japanilaisella turistilla ja bisnesmiehellä on vähän väärät käsitykset Suomen järvien kalakannoista - ainakin tehokalastukseen. On hyvinkin mahdollista, että saamme lastenlapsiemme kanssa neljään pekkaan lähes 100 ahventa mato-ongella kesäasuntomme lähijärvestä, jos lähdemme liikkeelle aamuseitsemältä. Mutta jos sinne tulee Japan Fishing Corporation tehopyydyksineen, emme seuraavana aamuna saa sintinsinttiä. Sama koskenee koko Suomen järvi- ja kalakantaa. Suomessa on melkein 180 000 järveä, mutta niiden vedet ovat vain neljäsosa esim. Laatokan vesimäärästä. Laatokan Valamon munkit toivat 1930-luvulla n. 300 hengen päivittäisen kalantarpeen tyydyttämiseksi pääosan Norjasta Jäämeren turskasta. Evakoituessaan Heinäveden Papinniemeen munkit tyhjensivät Juojärven kaloista 2 kilometrisillä laatokanverkoillaan yhdessä kesässä.
Kyllä Suomen järvistä ahventa ja muuta kalaa riittää päivittäiseen käyttöön ja vientiinkin. Mutta ongelmana on se, että tämänpäiväntallaaja ei viitsi tai ehdi valmistamaan ahventa järvestä lautaselleen, vaan odottavat että se saadaan marketista fileenä ilmaiseksi tai rehulla kasvatetun Norjan kirjolohen hintaan. Harva kalastaja jaksaa vuodesta toiseen puskea kalatiskeille ahventa ja kuhaa, joka maksaa kauppojen hinnoittelemana kaksinkertaisesti kasvatusaltaiden lohiin. Ja Luoja meitä varjelkoon, että järviemme ahvenia, särkiä ym. tuotetaan japsien kissanruokateollisuuden raaka-aineiksi. Kissoille riittää Amerikassa hiiriä ja lintuja omasta takaa.
Jos olisin tasavallan presidentti, velvoittaisin, että jokainen suomalainen poimii vuosittain 50-200 litraa (asuinpaikasta riippuen) mustikoita, puolukoita, hilloja, karpaloita... ja myy ne omaan laskuunsa tukkuun kaikenmaailman marjateollisuuden raaka-aineeksi.
P.S. sillä edellytyksellä: Tänä vuonna poimimme viikonloppuna vaimon kaa Vakka-Suomen kesäasuntomme mailta 1,5 tunnissa saman määrän puolukoita (10 l), minkä viime kesänä olisimme saaneet kolminkertaisesti. Täällä ei ennen tätä päivää ole satanut kuukauteen.
Hannu Kilpeläinen
Tampere/Laitila
Hyviä huomioita Hannu Kilpeläisellä. Tehokas bisnes kuulostaa mulle niiin vieraalta. Ei sillä, etteikö näitä ulkomaillekin voisi viedä, mutta asiassa on muutama ongelma:
Kala on helpoimmin pilaantuva ruoka-aine ja Norjan lohi on kaukana tuoreesta tullessaan kaupan tiskille, mikä ei suinkaan ole kyseisen ruuan ainut ongelma. Kylmäketjut eivät pelasta hukattua aikaa kuin osittain.
Ja sen myös allekirjoitan myös omakohtaisesti, että suomalaiset ovat aivan liian laiskoja marjanpoimijoita. Itse poimin kyllä mustikkaa joka vuosi hiukan, mutta siihen se usein sitten jääkin. Lähdevettä haen toki luonnosta ympäri vuoden. Sitä ei saisi ulkomaille myydä ainakaan pilkkahintaan. Pidetään omista luonnonvaroista kohtuudella kiinni, että voimme niistä itsekin nauttia. Minusta on kammottavaa, jos jossain maassa spesiaali ruoka-aine viedään liki tyystin ulkomaille ja paikallisille ei jää mitään, osittain siksi että paikallisetkaan eivät tuotteesta välitä ja osittain siksi, että paikalliset todennäköisesti itse hyötyisivät omasta ruuastaan eniten: heillä on paras geneettinen koodisto siihen ja siellä se on tuoreinta.
Ahvenista vielä: kyllä sen maussa huomaa, onko kala kalastettu edellisyönä vai 2-3 vuorokautta aiemmin. Mitenhän nopeasti sen ahvenen sinne ulkomaiden ruokapöytiin saisi...
Lähetä kommentti
<< Home