keskiviikkona, marraskuuta 16, 2011

Mitä tapahtuu?

Olen kotoisin Kemijärveltä. Kävin siellä peruskoulun ja lukion. Kemijärven seurakunta oli minulle hyvin tärkeä kasvupaikka rippikoulun jälkeen. Aloitin Kemijärvellä myös pappisurani. Vanhempani asuvat siellä yhä.

Muutama viikko sitten kerrottiin, että Kemijärven kirkkoherra Lasse Marjokorpi jää eläkkeelle, jos muistan oikein, ensi vuonna 1.6. Työnsä Lasse jättää varmaan maaliskuussa - kertyneet lomat pidetään yleensä ennen eläkkeelle siirtymistä.

Äitini on muutaman kerran kysynyt, mitä Kemijärven seurakunnassa tapahtuu, kun Lasse jää eläkkeelle. Ymmärrän hyvin, että hän on huolestunut.

Aki Lautamo on toiminut Kemijärvellä pitkään kappalaisena. Hän on pidetty ja hyvä pastori. Mutta hänestä ei voi tulla uutta kirkkoherraa, koska - mikäli hän hakee virkaa - Oulun tuomiokapituli toteaa hänen olevan kykenemätön kirkkoherraksi. Syy on, että hän pitää kiinni siitä, mikä on kirkon perinteen mukainen käsitys papinvirasta. Hän ei osaa pitää naispappeutta Jumalan tahdon mukaisena ratkaisuna.

Kemijärven seurakunnassa voi tapahtua seuraavaa. On jopa hyvin todennäköistä, että tapahtuu.

Lassen jälkeen kirkkoherraksi valitaan pastori, jonka mielestä naispappeus ei ole Raamatun vastaista. Uusi kirkkoherra pitää hyvänä tai taipuu sen vaatimuksen edessä, että seurakuntaan saadaan naispastori. Mitä mieltä kirkkoherra on tällaisissa asioissa, sillä on hyvin suuri merkitys, vaikka hän ei päätäkään asiaa. Kemijärvellä taitaa olla nyt toinen kappalaisen viroista vailla pastoria. En tiedä, täytetäänkö se ennen kirkkoherran vaalia.

Kun seurakuntaan on saatu naispastori, Aki määrätään toimittamaan jumalanpalvelus hänen kanssaan. Hän kieltäytyy ja häntä uhataan oikeustoimilla. Piispa käy Kemijärvellä ja kertoo kappalaiselle, että vaihtoehtoja - mikäli hän ei taivu tekemään mitä käsketään - on kaksi: hän joko jättää virkansa tai hänet erotetaan virasta. Ensiksi tuomiokapituli erottaa määräajaksi ja jos kieltäytyy jumalanpalveluksista naispastorin kanssa tämän jälkeen, erotetaan pysyvästi. Voi olla, että joku tai muutama muukin seurakunnan työntekijä joudutaan erottamaan. Tai he taipuvat toimimaan vastoin sitä, mitä pitävät oikeana, kun heitä uhataan erottamisella. Tämä tietysti vaikuttaa melkoisesti ilmapiiriin seurakunnassa, näihin ihmisiin ja heidän intoonsa tehdä työtä kirkon ja seurakunnan palveluksessa.

Tässä vaiheessa varmaankin kura lentää melkoisesti. Kappalaisesta, joka ei suostu toimittamaan messua naispastorin kanssa, levitetään ikäviä puheita. Täytyy luoda syitä kappalaisen erottamiselle. Varmaan myös toiselta puolelta lyödään sanoilla. Lehdessä, seurakunnan kokouksissa, kaupoissa ja kodeissa keskustellaan joskus asiallisesti, aika usein asiattomasti. Ystävyyssuhteita katkeaa, seurakunnassa riidellään, toiset asettuvat toiselle puolelle, toiset toiselle, kaivetaan esille asioita, jotka eivät liity mitenkään tähän asiaan, monia ahdistaa ja väsyttää, aika monet väsyvät siinä määrin, että ottavat eteisyyttä seurakuntaan ja sen toimintaan.

Kappalainen joutuu lähtemään. Mikäli uudeksi kirkkoherraksi valitaan naispastori, kappalaisen lähtö tapahtuu varmaan nopealla aikataululla. Ehkä jo ennen kappalaisen eroa tai erottamista käynnistyvät jumalanpalvelukset, joita pidetään koululla tai muussa sopivassa paikassa. Näissä jumalanpalveluksissa pastoreina toimivat nykyinen kirkkoherra ja kappalainen. Kirkossa tavallisessa jumalanpalveluksessa osallistujia on 30 tai 40, jumalanpalveluksissa koululla tai muussa sopivassa paikassa toistasataa.

Kemijärven seurakunnan toiminta monilta osin halvaantuu tai hiipuu. Kauneimmat joululaulut lauletaan kuten ennenkin, lapsia kastetaan, päiväkerhoja pidetään ja hautaan siunataan. Mutta lähetysmyyjäisten järjestäminen on hankalaa, kun monet niistä, jotka ennen toimivat myyjäisten hyväksi, on työnnetty paikallisseurakunnasta etäälle. Raamattupäiviä tai seuroja ei juuri pidetä, koska niihin on niin vähän osallistujia. Ennen vireä nuorten toiminta hiipuu, koska monet nuoret siirtyvät sinne, minne nykyinen kirkkoherra ja kappalainen on työnnetty. Ilmapiiri seurakunnassa on pitkään raskas. Syytellään puolin ja toisin, moni miettii, eikö tilanne olisi pitänyt ratkaista toisin ja mitä minä olisin voinut tehdä toisenlaisen ratkaisun hyväksi.

Syntyy ja muotoutuu jumalanpalvelusyhteisö, jonka elämä on varsin vireää. Kovin suuri tämä yhteisö ei ole - sen piirissä on parikolme sataa ihmistä. Se kokoontuu jumalanpalveluksiin, järjestää muuta toimintaa, varsinkin sellaista, mikä paikallisseurakunnassa on loppunut tai mitä siellä ei pidetä tarpeellisena, ja sen pastorit kastavat ja siunaavat hautaan siihen kuuluvia ja muitakin.

Jotkut eroavat kirkosta, koska eivät voi hyväksyä, miten kappalaista kohdellaan. Jotkut eroavat siitä syystä, ettei seurakunta enää anna heille, mitä he tarvitsevat - he saavat sen muualta ja haluavat tukea taloudellisesti sitä muuta. Jotkut eroavat siksi, että heistä on vastenmielistä seurata riitelyä seurakunnassa. Jotkut siksi, että heistä on käsittämätöntä, että kirkossa kiistellään vielä 2000-luvulla tällaisista asioista.

* * *

Toki voi tapahtua yllättävää. Jumala voi puuttua asioihin tavalla, jota emme osaa aavistaa tai pitää mitenkään todennäköisenä. Kunpa Kemijärvellä tapahtuisi niin.