Surullinen ja raskas päivä
Eilen maanantaina kodissamme oli surullinen ja raskas päivä. Sunnuntai-iltana koiramme Saku juoksi metsätieltä, jolla se sai kulkea vapaasti, radalle ja törmäsi siellä junaan. Koira oli elossa, kun hain sen radan vierestä. Ensiksi eläinlääkäri ja itsekin arvelimme, että se on saanut iskun ehkä vain jalkaan, josta oli lähtenyt yksi varvas. Maanantain aikana selvisi, että myös pää on kolahtanut johonkin, vamma on luultavasti vakava ja Saku tuskin pystyy elämään sellaista elämää, jota se on elänyt. Teimme lääkärin kanssa päätöksen ja eilen Saku haudattiin evankelisen opiston tontille Karkussa.
Meillä on tietysti kova ikävä Sakua. Koiraan kiintyy todella. Tämä elämä on luopumista. Sitten kerran perillä Jumalan luona ei ole kyyneleitä, ei niitäkään, joita luopuminen tuottaa.
Meillä on tietysti kova ikävä Sakua. Koiraan kiintyy todella. Tämä elämä on luopumista. Sitten kerran perillä Jumalan luona ei ole kyyneleitä, ei niitäkään, joita luopuminen tuottaa.
posted by Jari Rankinen | 7:36 ap.
1 Comments:
Se energia, se uskon palavuus, se armon ikävä ja sen kaikkeen maailmaan kuuluttaminen - se - olisi käytettävissä oman seurakunnan jumalanpalveluselämän rikastuttamiseksi. Miksi näin ei ole?
Siksi, että noilla past. Jari Rankisen mainitsemilla juhlilla ei arvosteta omaa kirkkoa, ei omia seurakuntia, piispoja kehotetaan boikotoimaan, kirkolliskokouksen päätöksiä avoimesti rikkomaan. Onko kesäjuhlakansan karkeloissa kyse kansankirkon julistuksesta, so Kristuksen evankeliumista, vai jostakin aivan muusta?
Kyllä kesäjuhlasaarnajien puheissa esiintyy armo, sovitus, syntisen kääntyminen, Jumalan rakkaus jne... Mutta ne näyttävät koskettavan vain tietyllä tavalla uskovia, ei kansan kirkon kansaa, tavallisia syntisiä.
Ovatko kesäjuhlat ja niille osallistumisen nyt armon edellytys? Eikö naispuolisen papin tai homoseksuaalisuuden hyväksyvän kirkonmiehen tarjoama evankeliumi pelasta?
Olen kai niin vanhanaikainen, että mielestäni kaikki maatanäkyvissä rockifestivaalit ja niiden edeltäjininä tunnetut eriseuralaisuuskesäjuhlat olisi syytä lopettaa ja kansa ohjata oman seurakuntansa messuun, joissa mies- ja naispuoliset papit jakavat sanaa ja sakramentteja.
Näin säästyy paljon hynaa, rahaa nääs, ja vielä enemmän energiaa. Ja Jumalan lapset voisivat olla oikeasti yhtä.
Miksi tämä ei kelpaa?
Hannu Kilpeläinen
Tampere
Lähetä kommentti
<< Home