sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006

Upea juhla

Eilen juhlittiin Erkki Koskenniemen 50-vuotispäivää Karkun evankelisella opistolla. Eki on ollut parhaita ystäviäni - keskustelukumppani, tukija, taistelutoveri vailla vertaa. Oli hieno, rohkaiseva juhla. Joku sanoi, ettei ole pitkään aikaan tai koskaan ollut niin hauskoilla syntymäpäivillä. Muuan alta kymmenvuotias halusi mennä juhlan aikana hetkeksi juhlasalista eteiseen ja perusti tätä vanhemmilleen sillä, että juhlasalissa aikuiset nauravat niin kovaa. Oli hyviä puheenvuoroja. Muisteltiin menneitä, katsottiin eteenpäin. Kuultiin yksinkertaista evankeliumia, sitä mikä on pääasiamme: Kristuksen tähden taivas on auki, synnit on annettu anteeksi ja olemme Jumalan lapsia. Pelattiin jalkapalloa. Aleksi Kuokkanen - nuori teologi, Ekin teologikurssin käynyt - näytteli Ekiä. Loistava esitys. Mukana oli paljon nuoria ja nuoria aikuisia lapsineen. Jumala on siunannut työtä, jota Erkki on tehnyt. Olli - Ekin veli - kuvasi puheessaan päiväsankarin jokaista vuosikymmentä jollakin lauseella. Meneillään olevaa hän kuvasi lainauksella Apostolien teoista: "Mutta jollekin saarelle meidän täytyy viskautua" (Apt 27:26). Se on monien tunto. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Tahdomme elää kirkossa, johon meidät on kastettu ja joka on meille rakas, ja rakentaa sitä. Joutuu kysymään, tahtovatko tätä ne, jotka nyt johtavat kirkkoamme. Luotamme, että hyvä Herramme johdattaa meitä ja vie sinne ja sitä reittiä, jonka hän katsoo hyväksi. Uskomme, että löytyy Jumalan suunnitelman mukainen ratkaisu.

Juhlapäivä päättyi messuun. Tietysti messuun - Ekin näky on ollut ohjata nuoria ja vanhempia juuri sanan ja sakramentin ääreen. Niissä Jumala toimii ja tekee työtään.

Omassa puheenvuorossani muistelin teologipiiriä, jota Eki opiskeluaikani veti: "Olet Eki toiminut niin kuin piirissä opetit. Teologia on tärkeää, kiinnostavaa, kivaa. Olet hankkinut teologista tietämystä, pätevyyttä paljon. Ja koko ajan olet tehnyt käytännön työtä. Teologia on sitä varten, että moni pääsisi taivaaseen. Että kirkko uudistuisi. En tiedä toista, jolla on pätevyys kahden tieteenalan professoriksi ja joka jaksaa opettaa nuoria, valvoa nuorten kanssa, vastata nuorten kysymyksiin, vetää ripareita. En vähättele muita virkoja. Silti sanon: Arvostan valtavasti juuri sitä, mitä teet. Olen ollut huolestunut niistä hauista, joita olet viime aikoina tehnyt. Jatkan rukousta, että hyvä Herramme pitää sinut tässä työssä, joka on niin valtavan arvokasta."