Hallinto-oikeus käsitteli asiaani
Aamulehdessä (http://www.aamulehti.fi/) kerrottiin eilen ja tänään Turun hallinto-oikeuden suullisesta käsittelystä, jonka aiheena oli valitukseni arkkihiippakunnan tuomiokapitulin päätöksestä. Valitin siis siitä, että arkkihiippakunnan tuomiokapituli päätti erottaa minut Vammalan kappalaisen virasta ja pappisvirasta kolmeksi kuukaudeksi. Suullinen käsittely oli toissapäivänä ja eilen.
Se, että hallinto-oikeus käsittelee tämäntyyppistä asiaa suullisesti, ei ole aivan tavallista. Suullinen käsittely toteutettiin siksi, että hallinto-oikeus halusi kirjallisen aineiston lisäksi myös kuulla asianosaisia ja todistajia. Minulle henkilökohtaisesti hallinto-oikeuden päätöksellä toisaalta on merkitystä, toisaalta ei ole. Olen joutunut jättämään eroanomukseni Vammalan kappalaisen virasta. Oli hallinto-oikeuden päätös mikä tahansa paluuta tähän virkaan minulla ei ole. Toisaalta hallinto-oikeuden päätös vaikuttaa siihen, voinko toimia pappina nykyisessä tehtävässäni. Jos tuomiokapitulin päätös pysyy voimassa, minulta otetaan pois pappisoikeudet kolmeksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu vaikuttaa tietysti moniin muihin. On huomattava joukko niitä pastoreita, jotka joutuvat lähivuosina samaa tilanteeseen kuin minä. Onko heillä oikeus toimia vakaumuksensa mukaan vai voidaanko heidät erottaa viroistaan?
Aamulehden eilisen jutun mukaan kirkkoherra Osmo Ojansivu kieltää luvanneensa minulle, että työvuorot voidaan järjestää siten, etten joudu toimimaan vastoin omaatuntoani. Kirkkoherraa kuultiin myös oikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana.
Kirkkoherran väite ei tunnu uskottavalta. Jos emme olisi sopineet työvuorojen järjestelystä, miksi niitä alettiin järjestellä myös minun osaltani heti, kun aloitin työn Vammalan seurakunnassa? Ja miksi työvuorot järjestetiin yli kahdeksan vuoden ajan siten, ettei yhteentörmäystä tule? Jätin vakinaisen työni Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Satakunnan piirijohtajana. Olisinko jättänyt, ellemme olisi kirkkoherran kanssa sopineet, että pystyn hoitamaan virkaani Vammalan seurakunnassa ilman tällaisia ongelmia, joissa menneiden kahden vuoden aikana olen ollut? Muistan hyvin, että puhuimme asiasta kirkkoherran kanssa silloin, kun hän pyysi minua seurakuntapastoriksi Vammalaan, ja sovimme työvuorojärjestelyistä. Tietysti halusin selvittää, voinko toimia tehtävässä, johon minua on pyydetty. Sama asia oli esillä silloin, kun minut valittiin kappalaiseksi.
Eilen hallinto-oikeudessa kuultiin kolmea Vammalan seurakunnan nykyistä tai entistä luottamushenkilöä. Yksi heistä todisti, että vuonna 1998 - silloin kun seurakuntaneuvosto esitti minulle kutsun määräaikaiseen seurakuntapastorin virkaan - kirkkoherra seurakuntaneuvoston kokouksessa kertoi kantani naispappeuteen, toimintatapani ja sen, ettei se aiheuta ongelmia, koska työvuorot voidaan järjestää ilman ongelmia. Kokouksessa oli tullut selväksi, mitä toimintatapani tarkoittaa: en toiminta jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Kirkkoherra tässä kokouksessa esitti minun kutsumistani seurakuntapastoriksi. Saman kertoivat kaksi kirkkovaltuutettua, jotka toimivat tässä luottamuselimessä silloin, kun minut valittiin kappalaiseksi. Kirkkoherra oli yksiselitteisesti kertonut torjuvan kantani naispappeuteen, toimintatapani ja sen, ettei siitä koidu ongelmia, koska työvuorot voidaan järjestää ilman vaikeuksia - siis siten, ettei minua laiteta samaan jumalanpalvelukseen naispastorin kanssa. Tätä asiaa oli nimenomaan kysytty kirkkovaltuuston kokoontumisessa. Myös näiden todistajalausuntojen valossa ei tunnu uskottavalta, ettei minulle luvattu mitään.
Aamulehden jutussa Osmo Ojansivu kertoo, etten koskaan yksiselitteisesti kieltänyt mahdollisesti tulevaisuudessa toimivani yhteistyössä naispastoreiden kanssa jumalanpalveluksessa. Keskustelin kirkkoherran kanssa ennen kuin sain kutsun seurakuntapastoriksi ja toin selvästi esille kantani naispappeuteen ja toimintatapani. Hän lupasi, että voin toimia näillä edellytyksillä Vammalan seurakunnassa. Enhän muuten olisi voinut siirtyä seurakunnan palvelukseen. Ennen kappalaisen vaalia tein kantani ja toimintatapani selväksi niin hakijoiden testauksen suorittaneen yrityksen psykologille kuin valintatyöryhmällä, kun nämä kysyivät minulta toimintatapaani ja kantaani. Muistan, että näiden vastausten jälkeen valintaa valmistelevassa työryhmässä erään kysyneen, onko mahdollista, että joskus tulevaisuudessa ajattelen tai toimin toisin. Siihen vastasin jotenkin siihen tapaan, että mietin tätäkin kysymystä enkä voi sanoa, että varmasti 60-vuotiaanakin toimin juuri samalla tavalla kuin nyt. Näin ajattelen edelleen.
Eilen oikeudessa kuultiin kolmea todistajaa, joilta kysyttiin, tuliko kantani naispappeuteen ja toimintatapani selväksi ennen kuin minut valittiin kappalaiseksi. Kirkkoneuvoston jäsen kertoi, ettei kirkkoneuvoston kokouksessa, jossa valmisteltiin kappalaisen vaalia, kirkkoherra tai kukaan muu sanonut, ettei Jari Rankisen kanta ole selvä, että hän ei ole yksiselitteisesti kieltänyt mahdollisuutta toimia yhdessä naispastoreiden kanssa tai hän tulee mahdollisesti tulevaisuudessa toimimaan toisin kuin tällä hetkellä. Kaksi kirkkovaltuutettua, jotka olivat valitsemassa kappalaista seurakuntaan vuonna 2004, todisti, ettei kirkkoherra tai kukaan muu kirkkovaltuuston kokoontumisessa kertonut, etten ole yksiselitteisesti kertonut kantaani ja toimintatapaani tai että tulevaisuudessa voin toimia toisin. Jos tämä olisi ollut oleellinen osa vastaustani vaalia valmistelevalla työryhmälle, se olisi varmasti kerrottu näissä kokouksissa.
Aamulehden jutun mukaan piispa Kari Mäkisen mielestä olen ollut hyvin jyrkkä. Hän kertoi olleensa minuun moneen otteeseen yhteydessä ja yrittäneensä välttää ristiriitoja keskustelujen avulla.
Hallinto-oikeuden julkisessa suullisessa käsittelyssä Kari Mäkiseltä kysyttiin, mitä vaihtoehtoja hän tarjosi minulle. Oliko hänellä keskusteluissa kanssani tarjota minulle muita vaihtoehtoja kuin se, että toimitan jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa, tai että jätän virkani. Kari Mäkinen ei kertonut, että olisi ollut muita vaihtoehtoja. Eikä sellaisia piispa ole koskaan tarjonnut minulle. Itse ja jotkut muut Vammalasta yrittivät kyllä aikanaan esittää muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi sitä että minut siirrettäisiin Sammaljoen kyläkirkon pastoriksi ja toimittaisin jumalanpalveluksen siellä yksin, kuten siinä kirkossa on tapana. Tai sitä että minut siirrettäisiin työalalle, jossa vain harvoin on jumalanpalvelusvuoro Tyrvään kirkossa. Ja nämä vuorot järjestettäisiin niin, ettei yhteentörmäystä tulisi. Nämä ehdotukset tai muut eivät sopineet piispalle. Nämä olisivat hänen mielestään olleet syrjintää. Piispan mielestä minä oli jyrkkä. Minun mielestäni piispa oli jyrkkä ja ehdoton.
Turun hallinto-oikeus kertoi tekevänsä päätöksensä asiasta syyskuun lopulla tai lokakuun alkupuolella.
Se, että hallinto-oikeus käsittelee tämäntyyppistä asiaa suullisesti, ei ole aivan tavallista. Suullinen käsittely toteutettiin siksi, että hallinto-oikeus halusi kirjallisen aineiston lisäksi myös kuulla asianosaisia ja todistajia. Minulle henkilökohtaisesti hallinto-oikeuden päätöksellä toisaalta on merkitystä, toisaalta ei ole. Olen joutunut jättämään eroanomukseni Vammalan kappalaisen virasta. Oli hallinto-oikeuden päätös mikä tahansa paluuta tähän virkaan minulla ei ole. Toisaalta hallinto-oikeuden päätös vaikuttaa siihen, voinko toimia pappina nykyisessä tehtävässäni. Jos tuomiokapitulin päätös pysyy voimassa, minulta otetaan pois pappisoikeudet kolmeksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu vaikuttaa tietysti moniin muihin. On huomattava joukko niitä pastoreita, jotka joutuvat lähivuosina samaa tilanteeseen kuin minä. Onko heillä oikeus toimia vakaumuksensa mukaan vai voidaanko heidät erottaa viroistaan?
Aamulehden eilisen jutun mukaan kirkkoherra Osmo Ojansivu kieltää luvanneensa minulle, että työvuorot voidaan järjestää siten, etten joudu toimimaan vastoin omaatuntoani. Kirkkoherraa kuultiin myös oikeuden suullisessa käsittelyssä todistajana.
Kirkkoherran väite ei tunnu uskottavalta. Jos emme olisi sopineet työvuorojen järjestelystä, miksi niitä alettiin järjestellä myös minun osaltani heti, kun aloitin työn Vammalan seurakunnassa? Ja miksi työvuorot järjestetiin yli kahdeksan vuoden ajan siten, ettei yhteentörmäystä tule? Jätin vakinaisen työni Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Satakunnan piirijohtajana. Olisinko jättänyt, ellemme olisi kirkkoherran kanssa sopineet, että pystyn hoitamaan virkaani Vammalan seurakunnassa ilman tällaisia ongelmia, joissa menneiden kahden vuoden aikana olen ollut? Muistan hyvin, että puhuimme asiasta kirkkoherran kanssa silloin, kun hän pyysi minua seurakuntapastoriksi Vammalaan, ja sovimme työvuorojärjestelyistä. Tietysti halusin selvittää, voinko toimia tehtävässä, johon minua on pyydetty. Sama asia oli esillä silloin, kun minut valittiin kappalaiseksi.
Eilen hallinto-oikeudessa kuultiin kolmea Vammalan seurakunnan nykyistä tai entistä luottamushenkilöä. Yksi heistä todisti, että vuonna 1998 - silloin kun seurakuntaneuvosto esitti minulle kutsun määräaikaiseen seurakuntapastorin virkaan - kirkkoherra seurakuntaneuvoston kokouksessa kertoi kantani naispappeuteen, toimintatapani ja sen, ettei se aiheuta ongelmia, koska työvuorot voidaan järjestää ilman ongelmia. Kokouksessa oli tullut selväksi, mitä toimintatapani tarkoittaa: en toiminta jumalanpalvelusta yhdessä naispastorin kanssa. Kirkkoherra tässä kokouksessa esitti minun kutsumistani seurakuntapastoriksi. Saman kertoivat kaksi kirkkovaltuutettua, jotka toimivat tässä luottamuselimessä silloin, kun minut valittiin kappalaiseksi. Kirkkoherra oli yksiselitteisesti kertonut torjuvan kantani naispappeuteen, toimintatapani ja sen, ettei siitä koidu ongelmia, koska työvuorot voidaan järjestää ilman vaikeuksia - siis siten, ettei minua laiteta samaan jumalanpalvelukseen naispastorin kanssa. Tätä asiaa oli nimenomaan kysytty kirkkovaltuuston kokoontumisessa. Myös näiden todistajalausuntojen valossa ei tunnu uskottavalta, ettei minulle luvattu mitään.
Aamulehden jutussa Osmo Ojansivu kertoo, etten koskaan yksiselitteisesti kieltänyt mahdollisesti tulevaisuudessa toimivani yhteistyössä naispastoreiden kanssa jumalanpalveluksessa. Keskustelin kirkkoherran kanssa ennen kuin sain kutsun seurakuntapastoriksi ja toin selvästi esille kantani naispappeuteen ja toimintatapani. Hän lupasi, että voin toimia näillä edellytyksillä Vammalan seurakunnassa. Enhän muuten olisi voinut siirtyä seurakunnan palvelukseen. Ennen kappalaisen vaalia tein kantani ja toimintatapani selväksi niin hakijoiden testauksen suorittaneen yrityksen psykologille kuin valintatyöryhmällä, kun nämä kysyivät minulta toimintatapaani ja kantaani. Muistan, että näiden vastausten jälkeen valintaa valmistelevassa työryhmässä erään kysyneen, onko mahdollista, että joskus tulevaisuudessa ajattelen tai toimin toisin. Siihen vastasin jotenkin siihen tapaan, että mietin tätäkin kysymystä enkä voi sanoa, että varmasti 60-vuotiaanakin toimin juuri samalla tavalla kuin nyt. Näin ajattelen edelleen.
Eilen oikeudessa kuultiin kolmea todistajaa, joilta kysyttiin, tuliko kantani naispappeuteen ja toimintatapani selväksi ennen kuin minut valittiin kappalaiseksi. Kirkkoneuvoston jäsen kertoi, ettei kirkkoneuvoston kokouksessa, jossa valmisteltiin kappalaisen vaalia, kirkkoherra tai kukaan muu sanonut, ettei Jari Rankisen kanta ole selvä, että hän ei ole yksiselitteisesti kieltänyt mahdollisuutta toimia yhdessä naispastoreiden kanssa tai hän tulee mahdollisesti tulevaisuudessa toimimaan toisin kuin tällä hetkellä. Kaksi kirkkovaltuutettua, jotka olivat valitsemassa kappalaista seurakuntaan vuonna 2004, todisti, ettei kirkkoherra tai kukaan muu kirkkovaltuuston kokoontumisessa kertonut, etten ole yksiselitteisesti kertonut kantaani ja toimintatapaani tai että tulevaisuudessa voin toimia toisin. Jos tämä olisi ollut oleellinen osa vastaustani vaalia valmistelevalla työryhmälle, se olisi varmasti kerrottu näissä kokouksissa.
Aamulehden jutun mukaan piispa Kari Mäkisen mielestä olen ollut hyvin jyrkkä. Hän kertoi olleensa minuun moneen otteeseen yhteydessä ja yrittäneensä välttää ristiriitoja keskustelujen avulla.
Hallinto-oikeuden julkisessa suullisessa käsittelyssä Kari Mäkiseltä kysyttiin, mitä vaihtoehtoja hän tarjosi minulle. Oliko hänellä keskusteluissa kanssani tarjota minulle muita vaihtoehtoja kuin se, että toimitan jumalanpalveluksen yhdessä naispastorin kanssa, tai että jätän virkani. Kari Mäkinen ei kertonut, että olisi ollut muita vaihtoehtoja. Eikä sellaisia piispa ole koskaan tarjonnut minulle. Itse ja jotkut muut Vammalasta yrittivät kyllä aikanaan esittää muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi sitä että minut siirrettäisiin Sammaljoen kyläkirkon pastoriksi ja toimittaisin jumalanpalveluksen siellä yksin, kuten siinä kirkossa on tapana. Tai sitä että minut siirrettäisiin työalalle, jossa vain harvoin on jumalanpalvelusvuoro Tyrvään kirkossa. Ja nämä vuorot järjestettäisiin niin, ettei yhteentörmäystä tulisi. Nämä ehdotukset tai muut eivät sopineet piispalle. Nämä olisivat hänen mielestään olleet syrjintää. Piispan mielestä minä oli jyrkkä. Minun mielestäni piispa oli jyrkkä ja ehdoton.
Turun hallinto-oikeus kertoi tekevänsä päätöksensä asiasta syyskuun lopulla tai lokakuun alkupuolella.
posted by Jari Rankinen | 8:54 ap.
3 Comments:
Ilmeisesti historia tulee jälleen toistamaan itseänsä: Homoparien vihkiminen menee läpi samaan tapaan kuin naispappeus aikanaan. Nyt lupaillaan papeille oikeutta kieltäytyä, mutta muutaman vuoden kuluttua odottaa kieltäytyjiä oikeuskanne ja viraltapano pappisoikeuksien menetyksineen.
SPR:n Veripalvelua ei tietääkseni vielä ole haastettu oikeuteen homoseksuaalien syrjinnästä, vaikka äläkkää onkin syntynyt. Samaan aikaan olemme lukeneet, millaisia ongelmia veripalvelulla on Yhdysvalloissa.
Olli Lehto
Kangasala
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Kiitos Jari Rankinen, että julkaisit Hannu Kilpeläisen viestit sinulle. Ne osuvat naulan kantaan joka ikinen! Omahyväinen tekopyhä toimintasi on todellakin ja peruuttamattomasti tuottanut surua ja murhetta myös täysin viattomille. Toivottavasti vielä nöyrryt katumaan syntejäsi.
Yst, terv. Mikko Lahtinen
Lähetä kommentti
<< Home