Pastoreille valinnan mahdollisuus?
Eilen Aamulehdessä haastateltiin arkkipiispa Jukka Paarmaa. Aiheena oli homoparien siunaaminen. Arkkipiispan mielestä vähimmäisvaatimus tässä asiassa on, että pastoreille tulee jäädä valinnan mahdollisuus. Niitä, jotka eivät omantunnonsyistä voi toimittaa siunausta, ei tule pakottaa siihen.
Samaa sanottiin, kun aikanaan kirkkoomme tuotiin naispappeus. Kirkolliskokous, joka hyväksyi papinviran avaamisen naisille, hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä ponnen, jossa todetaan: "Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toimintavapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen." Vielä muutama vuosi sitten kirkkomme johtajat puhuivat siitä, että kirkossa on tilaa myös niille, jotka torjuvat naispappeuden. Nyt olemme siinä tilanteessa, jossa olemme. Tilaa ei ole, annetaan rangaistuksia, uhataan erottamisella ja asioita selvitetään oikeusistuimissa.
Uskon arkkipiispan olevan aidosti sitä mieltä, että pastoreilla, jotka pitävät homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena, tulee olla oikeus kieltäytyä siunaustoimituksesta. Uskon myös, että tällaiset puheet unohdetaan muutamassa vuodessa, mikäli kirkkomme päättää ryhtyä siunaamaan homosuhteita. Ehkä olisikin vaikeaa toimia toisin. Sanottaisiin, miksi homoparin siunaamisesta kieltäytyminen on sallitua, koska sallittua ei ole kieltäytyminen yhteistyöstä alttarilla naispastorin kanssa. Luultavasti syrjintää koskeva lainsäädäntö otetaan avuksi. Kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen ja siksi ne kirkon viranhaltijat, jotka kieltäytyvät siunaamasta homosuhdetta, syrjivät ihmisiä heidän sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tästä seuraa rangaistuksia.
Piispa Mikko Heikan työryhmä selontekoineen ja toimenpide-ehdotuksineen taisi avata ovet sellaiselle, mitä kovin moni ei toivo kirkkoon. Olisiko vielä mahdollista laittaa nämä ovet kiinni?
Samaa sanottiin, kun aikanaan kirkkoomme tuotiin naispappeus. Kirkolliskokous, joka hyväksyi papinviran avaamisen naisille, hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä ponnen, jossa todetaan: "Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toimintavapaus ja mahdollisuus tulla vihityksi ja nimitetyksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutoksen aiheuttamat vaikeudet pyritään voittamaan keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen." Vielä muutama vuosi sitten kirkkomme johtajat puhuivat siitä, että kirkossa on tilaa myös niille, jotka torjuvat naispappeuden. Nyt olemme siinä tilanteessa, jossa olemme. Tilaa ei ole, annetaan rangaistuksia, uhataan erottamisella ja asioita selvitetään oikeusistuimissa.
Uskon arkkipiispan olevan aidosti sitä mieltä, että pastoreilla, jotka pitävät homosuhdetta Jumalan tahdon vastaisena, tulee olla oikeus kieltäytyä siunaustoimituksesta. Uskon myös, että tällaiset puheet unohdetaan muutamassa vuodessa, mikäli kirkkomme päättää ryhtyä siunaamaan homosuhteita. Ehkä olisikin vaikeaa toimia toisin. Sanottaisiin, miksi homoparin siunaamisesta kieltäytyminen on sallitua, koska sallittua ei ole kieltäytyminen yhteistyöstä alttarilla naispastorin kanssa. Luultavasti syrjintää koskeva lainsäädäntö otetaan avuksi. Kirkko hyväksyy homosuhteen siunaamisen ja siksi ne kirkon viranhaltijat, jotka kieltäytyvät siunaamasta homosuhdetta, syrjivät ihmisiä heidän sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tästä seuraa rangaistuksia.
Piispa Mikko Heikan työryhmä selontekoineen ja toimenpide-ehdotuksineen taisi avata ovet sellaiselle, mitä kovin moni ei toivo kirkkoon. Olisiko vielä mahdollista laittaa nämä ovet kiinni?
posted by Jari Rankinen | 9:27 ap.
42 Comments:
Jari,
Paarman ehdotus on vain seuraava askel jo kauan sitten päätettyn tavoitteen saavuttamiseksi. Se on vain toteuttamis yksityiskohta. Liberalismi toimii juuri siksi kun otetaan vain pieniä askelieta kerrallaan, jotta päästää hulluihin tavoitteisiin vähimmällä mahdollisella vastustuksella. Aina jätetään pieni toivoa herättävä aisia tunnustus kristillisille, jolla yritetään huijata heitä hyväksymään uusimmat hulluudet.
Surullista on että tälläinen taktiikka toimii aina.
Joonas Anderson
Toronto
Jari,
Tämä kirjoituksesi olisi ollut omiaan Kotimaan blogiisi. Kotimaa ei tästä Paarman haastattelusta ole hiiskunut sanaakaan vaikka julkaisikin päivää aikaisemmin - niinikään Aamulehdessä - uutisoidun tutkimuksen suomalaisten kasvaneesta hyväksynnästä homoparien kirkollista siunaamista kohtaan.
Pidän arkkipiispan asennetta ja linjausta myönteisenä ja tervetulleena. Tosin olen Jari Rankisen kanssa samaa mieltä siitä, että mitkään "ponnet" eivät takaa mitään tässä asiassa; ennen pitkää taas "häkki heiluisi" siunaamisesta kieltäytyvien pappien kohdalla.
Olisikin saatava jotain sitovampaa ja pitävämpää sen tilanteen varalle , että Suomen kirkko joskus toteuttaisi homoparien kirkollisen siunaamisen. Mitä tämä sitovampi ja pitävämpi sitten olisi, kun kaikki näyttää olevan muutettavissa ja totuus vaihdettavissa toiseen...
En odota Heikan työryhmältä mitään erityisen mullistavaa. Tokkopa toteavat parisuhteen siunaamiskaavaa mahdottomaksi toteuttaa, Pikemminkin kai päinvastoin.
Jari Kuusi
pastori
Kyyjärvi
Mihin piispoja enää tarvitaan, kun kirkon oppi linjautuu gallupien mukaan? Toimistosihteerit voisivat tehdä tilata gallupit ja työstää esitykset niiden pohjalta.
Olli Lehto
Kangasala
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Merkittävin raiskaus Raamatussa lienee kerrottu 1. Moos. 34. luvussa. Siitä ei kannata ottaa käytännön mallia nykypäivän rikoslakiin.
Sukupuolielämän syntien kanssa luetellaan (1. Kor. 6:9,10) myös varkaat, ahneet, juomarit, pilkkaajat ja riistäjät. Näistä on varmaankin helpompi saavuttaa yksimielisyys kuin Jumalan tahdon vastaisesta parisuhteesta. Nykyisen liberalistisen kulttuurimme voi ymmärtää rakentuvan näiden syntien ympärille. Pastoreilla on vielä mahdollisuus saarnata näitä vastaan, käyttäkööt tilaisuuden hyväkseen!
Martti Pentti
Kotka
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
martti pyykönen sanoi:
"Miksi kirkko ei hyväksy raiskaamista (siitä ei taideta puhua raamatussa, siihen voisi jopa kannustaa)"
Mooseksen 1. kirjassa on kuvaus siitä. miten Sodoman miehet piirittivät Lootin talon ja vaativat homoseksuaalista kanssakäymistä tämän vieraiden kanssa.
4. Ennenkuin he olivat laskeutuneet levolle, piirittivät kaupungin miehet, sodomalaiset, sekä nuoret että vanhat, koko kansa kaikkialta, talon.
5. Ja he huusivat Lootia sanoen hänelle: "Missä ne miehet ovat, jotka tulivat luoksesi yöllä? Tuo heidät tänne meidän luoksemme, ryhtyäksemme heihin." 1.Moos.19:3-5
Tämän mukaan tuossa kaupungissa näyttäisi olleen maan tapa käyttää sukupuolisesti hyväkseen ketä tahansa vaikka väkisin joukolla. Ilmeisesti ei ollut kysymys mistään synnynnäisestä suuntautumisesta samaa sukupuolta kohtaan, vaan hillittömyys oli ryöstäytynyt mittoihin, joiden vallitessa kaupungissa oli jo turvatonta. Nykyaika näyttää, miten erilaiset perverssit ilmiöt ovat yleistyneet ja väkivaltaisuus on lisääntynyt siinä samalla.
Olli Lehto
Kangasala
Hävettääpä oma raamatuntuntemattomuus. Tai siis onhan kyseinen kohta varsin tuttu, mutta ei mieleen tullut.
Kiitokset valaisusta :)
Martti Pyykönen
TeolYo, Espoo
Martti Pyykönen kirjoitti:
"Naispappeus oli helposti hyväksyttävissä raamatunselityksellä, nyt jälleen professorit ja piispat silmät kirkkaina kertovat, ettei raamattu puhu itseasiassa homoseksuaalisuudesta mitään. Ja vaikka puhuisikin, samapa tuo."
Kun kirjoittaja argumentoi näin, teksti oikein kerjää kysymään. Voisiko kirjoittaja siis kertoa, miksi professorit ja piispat olisivat vähemmän päteviä tulkitsemaan raamattua asiassa?
Heikki Kuutti Uusitalo, teol.maist.
Buenos Aires
heikki kuutti uusitalo sanoi:
"Kun kirjoittaja argumentoi näin, teksti oikein kerjää kysymään. Voisiko kirjoittaja siis kertoa, miksi professorit ja piispat olisivat vähemmän päteviä tulkitsemaan raamattua asiassa? "
Omalta kohdaltani voin sanoa, että menossa on varsinainen opillinen takinkääntö kirkossamme. Koen, että saamaani opetusta vastaavat tulkinnat löytyvät paremmin esim. ortodoksisesta ja katolisesta kirkosta, ainakin käytännön elämään liittyen. Kristikunnan piispoista valtaosa kuuluu näihin kirkkoihin. Olen lukenut että Ruotsin kirkon arkkipiispa ei olisi saanut edes audienssia Paavin luona.
Olli Lehto
Kangasala
Hyvä Heikki Kuutti Uusitalo:
Room. 1:24-27: "Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan."
Niin kauan, kun voin lukea tämän ja monet muut kohdat Raamatusta, en koe tarvetta, anteeksi nyt vain, kuunnella auktoriteettina minkäänlaista piispaa,professoria tai maisteria, joka väittää silmät kirkkaina taikka sumeina jotain muuta.
Miksi eivät voi sanoa, että Raamattu sanoo näin, mutta se ei meitä kiinnosta? Olisivat rehellisiä.
Martti Pyykönen
Teol.Yo, Espoo
Ja lisäksi "Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan täyttykää Hengellä..."
Toisaalta, mitä muuta kansankirkolta voi odottaa? Tähän tämä vähitellen helposti menee, joten kirkko tarvitsee esirukousta hyvin paljon. Ja itse kukin meistä, että taivaaseen pääsisimme Jeesuksen sovitustyön ansiosta emmekä jäisi synteihimme.
Tuomo Viherjuuri
Helsinki
Martti Pyykönen kirjoitti:
"Niin kauan, kun voin lukea tämän ja monet muut kohdat Raamatusta, en koe tarvetta, anteeksi nyt vain, kuunnella auktoriteettina minkäänlaista piispaa,professoria tai maisteria, joka väittää silmät kirkkaina taikka sumeina jotain muuta."
Pois se minusta, että ainakaan allekirjoittanut maisteri yrittäisi olla minkäänlainen auktoriteetti. Siihen ei minulla ole halua, oppia eikä uskallusta! Haluaisin vain huomauttaa, että lukemalla "tämän ja monet muut kohdat Raamatusta" ei pääse kovin hedelmällisiä tulkintoja tekemään. Sanoihan jo Agricola, että papin työ on, että "studeeraa, saarnaa ja rukoilee" -- huomaa studeeraus --, eikä Lutherinkaan ajatuksissa ollut, että kirkon linjauksia tehdään lukemalla satunnaisia jakeita sieltä sun täältä. Päinvastoin -- tohtori Luther varsin rämäkästi nosti kristinuskon keskeiseksi sisällöksi Kristuksen ja arvioi myös raamatun tekstit tämän kriteerin avulla.
Valitsemastasi roomalaiskirjeen katkelmasta olisi syytä kysyä, miksi aloitat siteeraamisen kesken ajatusta. Tässä olisi tarpeen lukea tekstiä vähän enemmän ja yrittää unohtaa oma ennalta syntynyt käsitys tekstin tarkoituksesta (ns. esiymmärrys).
Jos olisit valinnut tekstisi esim. Room. 1:18-2:6 (teologina varmaan tiedät, että luku- ja jaenumerot on lisätty paljon myöhemmin ja ovat kelvoton osviitta tulkinnoille), huomaisit esimerkiksi, että Paavali syyttää sinua samasta synnistä kuin "mielihalujensa valtaan" jääneitä (2:3).
Minun on aina ollut hyvin vaikea ymmärtää, miksi tätä Roomalaiskirjeen tekstiä käytetään näissä homo-yhteyksissä, sillä siinä tekstissähän on vallan muu tähtäyspiste kuin tuo. "Häpeällisten himojen valtaan" jätetyt ihmiset mainitaan täysin ohimennen, eivätkä ne ole oikein muuta kuin yksi (huonosti valittu, voimme nykyään luvalla sanoa!) esimerkki monien kielteisten asioiden luettelossa. Tämän tekstin ydinajatus näyttää olevan moite siitä, että palvellaan luotua Luojan asemesta.
Joka tapauksessa, itsehän tässä ajoin käärmettä pyssyyn kyselemällä, miksi "professorien ja piispojen" tulkinnat ovat huonoja. Vastaushan on selvä: tulkinnat ovat vääriä, kun ne eivät miellytä kirjoittajaa. Se, että väitetään, että ketä tahansa eri mieltä olevaa "ei vain kiinnosta", on minusta ajattelematonta ja loukkaavaa.
Heikki Kuutti Uusitalo, teol.maist.
Buenos Aires
Heikki Kuutti Uusitalo,
on asiallista kritisoida Marttia esimerkiksi ajatuksen katkaisemisesta. Silti olisi kyllä (kaikille meille) suotavaa yrittää ymmärtää, mitä toinen itse asiassa tarkoittaa eikä tarttua teknisiin yksityiskohtiin. On aivan totta mitä sanoit kyseisen kohdan tähtäyspisteestä. Se ei kuitenkaan tee tyhjäksi sitä, että siinä mainitaan selvästi nimenomaan homoseksuaalisuus yhtenä esimerkkinä siitä, mitä tapahtuu kun palvellaan luotua Luojan sijasta.
En ole mikään Luther-tuntija, mutta Luther piti kyllä jokaista Raamatun sanaa Jumalan sanana, ja hänen kantaansa homoseksuaalisuuteen ei tarvitse arvailla. Se, että Kristus on hänen teologiansa keskiössä nimenomaan korostaa Raamatun ja sen jokaikisen sanan asemaa - onhan Kristus itse Sana.
Ja todella, ei tule lukea vain satunnaisia jakeita sieltä täältä, mutta toisaalta ei pidä selittää pois sitä, mikä Raamatussa selvästi lukee, vaikka se lukisi vain yhdessä kohdassa. Homoseksuaalisuuden suhteen ei ole kyse edes vain tästä kohdasta, vaan useista muistakin kohdista ja lisäksi Jumalan luonteesta ja koko Raamatun hengestä aivan luomiskertomuksesta alkaen.
Mitä taas piispoihin tulee, muistaakseni yksi piispoistamme on sanonut, että Raamattu kyllä pitää homoseksuaalisuutta syntinä, mutta että siitä ei tarvitse välittää. Nimeä en tähän laita siksi, että saatan muistaa väärinkin.
Tulkinnoista sen verran, että suosittelisin jokaiselle Tapio Puolimatkan kirjaa Usko, tiede ja Raamattu. Vaikka ei kaikkiin Puolimatkan ajatuksiin yhtyisikään, kirja avaa oivasti näkemään, miten erilaisista lähtökohdista ponnistavat Raamatun tulkinnat syntyvät ja kehittyvät.
Lopuksi vielä: en usko, että yksikään, joka pitää homoseksuaalisuutta syntinä, pitäisi itseään synnittömänä. Jos olen joskus itse varastanut ja myönnän sen vääräksi, merkitseekö se, että en saa pitää jonkun toisen valhetta vääränä asiana?
Päivi Luukkainen
Jyväskylä
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hyvä Heikki Kuutti Uusitalo.
Punnitsin kirjoittaessani tätä ajatuksen katkaisua, mutta tietäessäni mihin olen tekstiä kirjoittamassa, soin itselleni oikeuden olettaa, että useat teologiasta loppututkinnon suorittaneet henkilöt osaavat tuon raamatunkohdan ympäristön, vaikken sitä erikseen tähän laittanutkaan. Muutoin lainauksesta olisi tullut turhan pitkä...
"
Joka tapauksessa, itsehän tässä ajoin käärmettä pyssyyn kyselemällä, miksi "professorien ja piispojen" tulkinnat ovat huonoja. Vastaushan on selvä: tulkinnat ovat vääriä, kun ne eivät miellytä kirjoittajaa. Se, että väitetään, että ketä tahansa eri mieltä olevaa "ei vain kiinnosta", on minusta ajattelematonta ja loukkaavaa."
Eivät ne ole huonoja tai hyviä siksi, että ne eivät sattuisi jostain syystä minua mielyttämään. Sillä mittapuulla tässä maailmassa varsin moni asia olisi huonosti.
Tietääkseni kristillinen kirkko on opetuksessaan nojannut ja kysymyksiinsä vastauksia etsinyt raamatusta. Jos raamatun lehdillä otetaan näin vahvasti homoseksuaalisuuteen kantaa, miksi en saisi kritisoida henkilöitä, jotka väittävät muuta?
Kerroit, että väitteeni siitä, että "eri mieltä olevia ei vaan kiinnosta" on loukkaava.
Näkökantojahan on monia, mutta mielestäni tässävaiheessa täytyy silmät jo sulkea, jos tuon kohdan tahtoo lukea jotenkin toisin?
Kerro miten itse asian näet!
Noh... olenhan vain pahainen opiskelija. Ehkä loppututkinnon suorittaneilla on jotain salaista tietoa, jota meille alemmille ei vielä ole jaettu... Niin moni maisterismies kun tuntuu näkevän raamatusta aivan erilaisen viestin kun minä näen. Jospa Hengellä ja Helsingillä on sittenkin jotain perää.
Pyydän anteeksi turhaa provokatiivisuutta.
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta itse asiassa Roomalaiskirjeen tekstissä ei mainita homoseksuaalisuutta esimerkkinä. Siinä mainitaan esimerkkinä naiset, jotka "ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen" ja miehet, jotka "ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan". Jos nyt kerran ollaan sanoista tarkkoja, niin ollaan sitten.
Ensinnäkin, koko käsitettä homoseksuaalisuus ei tunneta ennen 1800-lukua. Ei pidä lukea tekstiin mukaan semmoista, mitä ei sen kirjoittamisen aikaan edes ollut. Raamatussa ei myöskään oteta kantaa tupakointiin, kahvinjuontiin, höyryveturiin eikä internetiin. Homoseksuaali on erään määritelmän mukaan henkilö, joka tuntee seksuaalista kiinnostusta ja romanttisia tunteita omaa sukupuoltaan kohtaan. Se, että tällaisia henkilöitä ylipäänsä on olemassa, on havaittu vasta psykologian synnyn myötä. Tätä edeltävä käsitys asiasta on ollut suurin piirtein se, että "jotkut vaan ovat irstailulle persoja"!
Harva homoseksuaali on luopunut hänellä ennen olleesta "luonnollisesta yhteydestä naisiin" koska hänellä on "syttynyt himo" omaa sukupuoltaan kohtaan. Tämähän menisi jotakuinkin näin: Matti on Maijan kanssa ja heillä on sukupuolinen suhde. Eräänä päivänä Matti huomaa, että häntä on alkanut äkkiä kiinnostaa ajatus seksistä toisen miehen kanssa, jolloin hän alkaa etsiä itselleen miehistä seksikumppania (joko ensin hyläten Maijan etsiäkseen toisen seksikumppanin tai salassa pettäen Maijaa). Tällainen toiminta ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillistä homoseksuaalisuutta, päinvastoin. Tätä seikkaa on mahdoton kiistää tekemättä väkivaltaa esimerkiksi meillä Suomessa havainnoitavissa olevalle todellisuudelle.
Kolmanneksi, se mitä Paavali tarkoittaa naisten "luonnonvastaisella" sukupuoliyhteydellä jää täysin selittämättä. Tämän tyhjiön täyttäminen on pelkästään lukijan mielikuvituksen varassa. Osviittana voi toimia ehkä se, että hellenistisessä yhteiskunnassa naisen rooli oli alistua, erityisesti seksissä, jolloin kaikenlaista aloitteellisuutta pidettiin luonnonvastaisena.
Näistä ja muistakin syistä kutsuin aiemmin esimerkkiä huonosti valituksi. Roomalaiskirjeen esimerkki on huono, koska se on epäselvä ja koska se on altis tulla väärinymmärretyksi. Minusta on aivan kohtuullista todeta, että tekstillä on vain vähän tekemistä sen kanssa, mitä nykyään kutsumme homoseksuaalisuudeksi.
Päivi Luukkainen kirjoitti:
"[E]i pidä selittää pois sitä, mikä Raamatussa selvästi lukee, vaikka se lukisi vain yhdessä kohdassa. Homoseksuaalisuuden suhteen ei ole kyse edes vain tästä kohdasta, vaan useista muistakin kohdista ja lisäksi Jumalan luonteesta ja koko Raamatun hengestä aivan luomiskertomuksesta alkaen."
Minusta kyseessä ei ole pois selittäminen, vaan sen selvittäminen, mitä raamatun tekstit merkitsevät minulle, sinulle ja meille. Olen sitä mieltä, että raamatussa ei "selvästi lue" tästä asiasta. Ja siitä vähästä ja epäselvästä tehdyt tulkinnat ovat nimenomaan ristiriidassa "koko Raamatun hengen" kanssa -- aivan luomiskertomuksesta alkaen. Tästä olemme selvästikin eri mieltä. Selitän omaa kantaani vähän tarkemmin.
Kommentin kirjoittajan mielipide näyttää lähtevän siitä omasta opitusta käsityksestä (eli esiymmärryksestä), että rakkaus ja seksi kuuluvat ainoastaan miesten ja naisten välisiin suhteisiin. Jos tällaista ennakkokäsitystä ei ole tai käsitys on päinvastainen, raamatun tekstit voivat kertoa vallan muita asioita: esimerkiksi Jesajan kirjaa voisi lukea homojen vapautusliikkeen julistuksena. Tekee mieli kysyä, mikä kieltäisikään näin tekemästä, jos kerran päinvastainen esiymmärryskin on ollut sallittu.
Ongelmana pidän kuitenkin sitä, että erilaisten ennakkokäsitysten kanssa on luettu raamattua ja tultu esimerkiksi tällaisiin tuloksiin:
- Toisten ihmisten alistaminen elinikäiseen orjuuteen on raamatussa selvästi hyväksyttävää ja sen hengen mukaista aivan luomiskertomuksesta alkaen.
- Köyhien pitäminen köyhyydessä ja taloudellisessa pakkoriippuvuudessa (esimerkiksi maattomina vuokraviljelijöinä) on raamatussa selvästi hyväksyttävää ja sen hengen mukaista aivan luomiskertomuksesta alkaen.
- Mustien ja/tai ihonväriltään muuten poikkeavien kohteleminen alempiarvoisina on raamatussa selvästi hyväksyttävää ja sen hengen mukaista aivan luomiskertomuksesta alkaen.
- Juutalaisten syrjiminen yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti on raamatussa selvästi hyväksyttävää ja sen hengen mukaista aivan luomiskertomuksesta alkaen.
Esimerkiksi Martti Luther olisi ehkä allekirjoittanut kaikki neljä ylläolevaa teesiä. Mutta nykypäivän kristittyinä pidämme näitä tulkintoja aikansa virheinä. Kuitenkin jokainen niistä on aikanaan edustanut kristikunnan järkähtämätöntä perinnettä.
En jaksaisi lähteä käymään läpi näitä kirjoittajan mainitsemia muitakin kohtia, joissa esimerkiksi Paavalin "malakoi kai arsenokoitai" on muitta mutkitta käännetty "miesten kanssa makaaviksi miehiksi", vaikka alkuperäisten sanojen merkitys on tuntematon ja Paavali nimenomaan ei käyttänyt miesten kanssa makaavaa miestä tarkoittavaa pederastos-sanaa. Näistä asioista on ansiokkaasti kirjoittanut esimerkiksi dosentti Kari Kuula tekstissään "Raamattu ja homoseksuaalisuus", jonka voi lukea esimerkiksi hänen kotisivuillaan.
Ja lopuksi vielä yksi asia. En osoita sormella ketään kirjoittajaa vaan esitän mielipiteeni täysin yleisellä tasolla:
Kristityt saisivat varoa liiaksi yhdistämästä Kristusta ja raamattua. Se Sana eli Logos, joka esiintyy Johanneksen evankeliumin alussa, tuskin tarkoittaa raamattuun kirjoitettuja sanoja. (Se, mikä on Logos eli maailmanjärki, olkoon jonkin muun selvityksen aihe.) Minusta joissakin nykypäivänä kuultavissa kristillisiksi itseään väittävissä äänissä on kuultavissa epäjumalanpalveluksen muotoja (jotka eivät muuten ole kaukana siitä, että palvottaisiin luotua eikä Luojaa). Tällöin raamatusta tehdään Jumalan neljäs persoona, joka -- hieman irvaillen -- sikisi Pyhästä Hengestä ja syntyi Jumalan ihmisten kirjoittamana. Pitäisi muistaa, että Jumalan todellinen työ tapahtuu sydämissämme.
Ja toinen seikka. "Raamatun jokainen sana" on ristiriitainen ja mahdoton ilmaisu. Emme tunne yhtä ja yhtenäistä raamatun alkutekstiä, vaan joukon toisistaan eroavia käsikirjoituksia. Ne sanat, jotka ovat suomalaiseen kirkkoraamattuun painettu, ovat valikoituneet erittäin monimutkaisen palapelimäisen prosessin kautta. Lukemattomissa kohdissa oltaisiin voitu valita toinen lukutapa, jossa on jätetty pois, lisätty tai vaihdettu jokin ilmaisu tai sana. Tämän jälkeen näin syntynyt palapeliteksti on käännetty, ja monissa tapauksissa jonkin kreikan-, heprean- tai arameankielisen sanan tai ilmaisun merkitys on käännöskomitean arvailun tulosta, kun samaa sanaa ei muualla ole käytetty. Sen vuoksi ensinnäkään mitään raamatun käännöstä ei voi ottaa sana sanalta ja toiseksi, yhtenäistä alkutekstiä, jonka sanat voisi pyhittää, ei ole säilynyt.
Teologisessa tiedekunnassa ei opeteta sen kummempia salaisuuksia. Aina on olemassa se vaara, että kun johonkin asiaan perehtyy, omat ennakkokäsitykset osoittautuvat virheellisiksi. Tästä huolimatta minusta jokaisella on velvollisuus tutkia ennen hutkimista; näin on erityisesti silloin kun puheena on muiden ihmisten syntisyys. Kun esimerkiksi Kotimaa-lehteä seurailee, minusta näyttää siltä, tämän homoseksuaalisuus-teeman tiimoilta eniten ovat huutamassa ne, jotka vähiten ovat asiaa jaksaneet tutkia.
Heikki Kuutti Uusitalo, teol.maist.
Buenos Aires
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
""Harva homoseksuaali on luopunut hänellä ennen olleesta "luonnollisesta yhteydestä naisiin" koska hänellä on "syttynyt himo" omaa sukupuoltaan kohtaan. Tämähän menisi jotakuinkin näin: Matti on Maijan kanssa ja heillä on sukupuolinen suhde. Eräänä päivänä Matti huomaa, että häntä on alkanut äkkiä kiinnostaa ajatus seksistä toisen miehen kanssa, jolloin hän alkaa etsiä itselleen miehistä seksikumppania (joko ensin hyläten Maijan etsiäkseen toisen seksikumppanin tai salassa pettäen Maijaa). Tällainen toiminta ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillistä homoseksuaalisuutta, päinvastoin. Tätä seikkaa on mahdoton kiistää tekemättä väkivaltaa esimerkiksi meillä Suomessa havainnoitavissa olevalle todellisuudelle."
Noh. Ehkäpä olen vain kapeakatseinen, mitään ymmärtämätön juntti, mutta kysyn: mitä eroa on sillä, hankkiiko Matti ensin Maijan ja sitten alkaa harrastaa sukupuolisuhdetta Jannen kanssa, vai törmääkö Matti Janneen heti alkuun? (jolloin ei tapahdu tätä mainitsemaasi vaihtamista)
Mielestäni raamatunkohdalla oletetaan, että jokaisella ihmisellä on perusoletuksena uros-naaras -seksuaalivietti, joka Jumalan luomana asiana vetää miehen ja naisen yhteen. Tämä seksuaalivietti kieroutuu jossainvaiheessa ja Matti rakastuu Janneen.
Tiedän, että homoseksualisuus poistettiin sairausluettelosta, eikä sillä ole enää sairausluokitusta, mutta raamattu ei sitä ainakaan normaalina asiana opeta! Tällöin raamatun valossa asia on nähtävä siten, että jossain on mennyt jotain pieleen, jos Matti tuntee seksuaalista vetovoimaa Janneen, eikä Jumalan järjestyksen mukaan Maijaan?
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Heikki K. Uusitalo kirjoitti:
”Saattaa kuulostaa hiusten halkomiselta, mutta itse asiassa Roomalaiskirjeen tekstissä ei mainita homoseksuaalisuutta esimerkkinä. Siinä mainitaan esimerkkinä naiset, jotka "ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen" ja miehet, jotka "ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan". Jos nyt kerran ollaan sanoista tarkkoja, niin ollaan sitten.”
Kommenttia:
Paavalin käyttämä ilmaus ”meteellaksan teen fusikeen khreesin eis teen para fysin” viittaa kyllä ilmeisen yksiselitteisesti homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. Erityisesti ilmausta ”para fysin” (luonnonvastainen) käytetään laajalti kreikkalaisessa kirjallisuudessa nimenomaan homoseksuaalisuudesta. Hellenistijuutalainen Filon käyttää tuomitessaan joitakin samoja termejä kuin Paavali (fysis, khreesis ja pathos) ja myös Josefus käyttää (kuten Filonkin) ilmausta ”para fysin” homoseksuaalisuudesta puhuessaan.
Heikki K. Uusitalo kirjoittaa:
Kolmanneksi, se mitä Paavali tarkoittaa naisten "luonnonvastaisella" sukupuoliyhteydellä jää täysin selittämättä. Tämän tyhjiön täyttäminen on pelkästään lukijan mielikuvituksen varassa. Osviittana voi toimia ehkä se, että hellenistisessä yhteiskunnassa naisen rooli oli alistua, erityisesti seksissä, jolloin kaikenlaista aloitteellisuutta pidettiin luonnonvastaisena.
Kommenttia:
Nähdäkseni (aiempaan kommenttiini viitaten) tämä ei jää lainkaan selittämättä vaan jäsentyy mielekkääksi homoseksin harjoittamiseksi. Vaikka hellenistisessä yhteiskunnassa naisen rooli oli seksuaalisessa mielessä alistua, Paavali ei ilmeisestikään vaalinut tätä näkökantaa. 1Kor 7:2-4:ssä Paavali katsoo sekä miehen että naisen omistavan puolisonsa ruumiin. Paavali siis (Laulujen laulun sisältämän eroottisen fantasian ”tasa-arvoisuutta” mukaillen) tunnusti naisen seksuaalisuuden, mikä luonnollisesti pitää sisällään myös aloitteellisuuden.
Heikki K. Uusitalo kirjoittaa:
Harva homoseksuaali on luopunut hänellä ennen olleesta "luonnollisesta yhteydestä naisiin" koska hänellä on "syttynyt himo" omaa sukupuoltaan kohtaan. Tämähän menisi jotakuinkin näin: Matti on Maijan kanssa ja heillä on sukupuolinen suhde. Eräänä päivänä Matti huomaa, että häntä on alkanut äkkiä kiinnostaa ajatus seksistä toisen miehen kanssa, jolloin hän alkaa etsiä itselleen miehistä seksikumppania (joko ensin hyläten Maijan etsiäkseen toisen seksikumppanin tai salassa pettäen Maijaa). Tällainen toiminta ei kuitenkaan ole mitenkään tyypillistä homoseksuaalisuutta, päinvastoin. Tätä seikkaa on mahdoton kiistää tekemättä väkivaltaa esimerkiksi meillä Suomessa havainnoitavissa olevalle todellisuudelle.
Kommentti:
Kirjoitan seuraavan varovaisessa ja osittain muistinvaraisessa äänilajissa. Muistan lukeneeni suuresta Itämeren alueen seksologisen tutkimuksen raportista, että homoseksuaalisten kokemusten määrä vaihteli aika paljon ruotsalaisten, suomalaisten ja virolaisten välillä. (Ja vastoin yleistä myyttiä ruotsalaismiehillä oli niitä kaikkein vähiten!) Prosentit liikkuivat jossakin 5-10 välillä. Yhdessä suhteellisen laajassa käytännön teologian kandidaattitutkielmassa selvitettiin helluntailaisten homoseksuaalisten kokemusten määrään ja prosentit pyörivät jälleen 10:n paikkeilla. Toisaalta (taas tämä murskaava ”muistan lukeneeni” argumentti) varsinaisia ”umpihomoja”, eli seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan täysin homoseksuaaleja, on useiden tutkimusten mukaan noin 1% väestöstä. Mikäli nämä premissini pitävät edes suurin piirtein paikkansa, iso osa homoseksuaalisuutta harjoittavista oikeastaan ”ovat vaihtaneet” heteroyhteyden homoyhteyteen.
Yleisesti:
Huolimatta näistä kommenteista pidän Heikin näkökohtia varteenotettavina ja yhdyn niistä moniin. Erityisesti kommentin ”Raamattu selvästi sanoo” subjektiivinen luonne ja tekee siitä usein kyseenalaisen argumentin. Ilman yhteisiä hermeneuttisia pelisääntöjä kaikki Raamattuun liittyvät kysymyksenasettelut ovat hankalia erityisesti eettisiä suuntalinjoja vedettäessä. Joskus meidän on lisäksi tultava toimeen paradoksaalisten teesien kanssa, kuten tavallaan naispappeuskysymyksessä. Paavali kun esittää hiukan jännitteisiä ajatuksia kuten a) naisille kiellon profetoida peittämättömin päin ja vähän myöhemmin b) totaaliselta kuulostavan käskyn vaieta seurakunnassa. Eli miten nainen voi profetoida ja vaieta samaan aikaan? Yleinen (ja epäilemättä oikea) vastaus tähän on viittaus kirjeiden tilannekohtaiseen luonteeseen ja absoluuttiselta kalskahtavan käskyn suhteellisuus laajemmassa merkityskokonaisuudessa. Tulkinta on siis ajoittain perin hankalaa.
Toisaalta Raamatun tulkinnanvaraisuutta voidaan helposti korostaa liikaakin. On paljon asioita, joista Raamatusta nouseva linja kirjoittajasta riippumatta on hyvin selkeä ja ilmeinen. Homoseksuaalisuus-keskustelua käydään Paavalin parin maininnan perusteella. Esimerkiksi avioliiton ulkopuolella harjoitettavasta heteroseksistä puhutaan huomattavasti enemmän. Uskontososiologisena ilmiönä on mielenkiintoista, että vaimoa lennosta vaihtavaa pappia tai pastoria ei yleisesti herätyskristillisissä piireissä tuomita samalla mitalla kuin homoseksiä harjoittavaa. Vuorisaarnan parru silmässä viittaus nousee väkisinkin mieleen, kun veroja kiertävä herätyskristitty mylvii neljännen vaimonsa vieressä helvetin tuomiota homoille.
Matti Kankaanniemi, Tyrväänkylä
Martti Pyykönen kirjoitti:
"Mielestäni raamatunkohdalla oletetaan, että jokaisella ihmisellä on perusoletuksena uros-naaras -seksuaalivietti, joka Jumalan luomana asiana vetää miehen ja naisen yhteen. Tämä seksuaalivietti kieroutuu jossainvaiheessa ja Matti rakastuu Janneen."
Niin, jotain tälläistahan siinä näytettäisiin oletettavan. Lisäksi siinä sanotaan sen tulevan vaihdetuksi. Tämä juuri on se syy, miksi se on esimerkkinä huono: oletus on virheellinen. Tämän tiedämme nykyään, kuten senkin että jänis ei märehdi, vaikka 3 Moos:ssa sanotaankin niin. Minusta on uskottavaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus. Ja vaikka ei olisikaan, joka tapauksessa on selvää, että kukaan sitä ei valitse päättämällä "vaihtaa" kiinnostuksen kohdetta vastakkaisesta sukupuolesta omaansa, vaikka Paavali näin väittäisikin.
Juuri tästä syystä olen esittänyt, että roomalaiskirjeen teksti ei kelpaa homoliittokeskustelun osaksi, koska se on peruslähtökohdiltaan pielessä tai oikeastaan puhuu jostain muusta asiasta.
Eli lyhyesti: Jumalan järjestys ei siis olekaan niin yksioikoinen.
En kuvittele sinun olevan samaa mieltä, toivon vain sinun ymmärtävän mitä tarkoitan. En yritä lyödä eksegeesillä päähän, haluan vain vastata siihen kun pyysit selittämään, miten tämän tekstin voi ymmärtää toisin.
Ainoastaan toivoisin, että keskustelusta voisivat jäädä pois ne sävyt, joissa minun tavallani asian näkevät haukutaan luopujiksi, jotka ovat vaihtamassa jotakin sen keskeistä sisältöä. Jos uskolla ei olisi väliä, olisi todella paljon helpompi viitata koko isolle kirjalle kintaalla.
Itse näen, että homokielteisyys on aikaansa sidottua ja aikansa elänyttä oppia. Lisäksi siitä on tullut haitallista, kun se estää ihmisten tulon Kristuksen luo. Minulle raamattu ei sano mitään ratkaisevan tuomitsevaa homoseksuaalisuudesta ja olen yrittänyt tätä kantaani Roomalaiskirjeen osalta lyhykäisesti perustella. Ja ne, jotka väittävät, että "asia on aivan selvä", ovat yksinkertaistamassa asiaa aivan liiaksi.
Lisäksi, ennen kuin joku muu ehtii ikään kuin tulla väliin, huomauttaisin että Kristuksen kirkolla on lupa ja lisenssi tulkita raamattua. Me kristityt olemme aina tehneet rajanvetoa sen suhteen, mikä raamatussa on keskeistä ja mikä kehällistä: mikä on luovuttamatonta ja mikä aikaan sidottua. On siis etsittävä sitä raamatun kokonaisuutta, johon joku tuossa viittasikin. Tohtori Lutherin opetusten mukaan se on sanoma Kristuksesta.
Heikki Kuutti Uusitalo
Buenos Aires
Tottahan ymmärrän, että pidät kantasi ja sitä perustelet, sehän on perinteisen länsimaisen keskustelun ja väittelyn idea :) Vakuuttaa toinen omista mielipiteistään.
Koitan vaan iskeä argumenteissasi mielestäni niissä piileviin heikkouksiin. Vastavuoroisesti nämä iskut sinä koitat torjua joko selittämällä tai paikkaamalla argumenttiasi.
"Minusta on uskottavaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus. Ja vaikka ei olisikaan, joka tapauksessa on selvää, että kukaan sitä ei valitse päättämällä "vaihtaa" kiinnostuksen kohdetta vastakkaisesta sukupuolesta omaansa,"
Siispä vastakysymys: Valitseeko ihminen perinsynnin? Ottaako syntyvä lapsi mahdolliset synnin seuraukset tietoisesti vastaan? Ehkäpä homoseksuaalisuus on synnin seurausta siinä missä pitkävihaisuus, murhanhimo tai muut vastaavat.
Hyväksymmeköme esimerkiksi arkipäivässä väkivaltaisesti käyttäytyvän ihmisen toiminnan, koska hänellä on syntyjään taipumus käyttäytyä väkivaltaisesti? Emme, koitamme saada hänet toipumaan tästä taipumuksesta.
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Matti Kankaanniemelle:
Kiitos asiantuntevista kommenteistasi ja rakentavasta viestistäsi!
Mainitsit fysis-sanasta, joka on tässä kohtaa käännetty luonnoksi, sekä ilmaisuista "para fysin" ja "kata fysin", luontoa vastaan ja luonnon mukaan. Minusta ongelmana on osittain näiden termien monimerkityksellisyys: naisia koskevan kohdan voisi perustellusti kääntää myös "ovat vaihtaneet tavanomaisen sukupuoliyhteyden semmoiseen, mikä ei ole tapana"... Lisäksi Jumala pelastaa pakanat luonnonvastaisesti, ks. Room 11:24! Mutta se kreikasta: graecum est, non legitur. :)
Huomauttaisin pari seikkaa siitä huolimatta että saatan toistaa itseäni, mutta viestisi ansaitsee vastauksensa. Keskeistä argumenteissani oli, että Paavalin valitsemat sanat vaihtaa ja luopua sisältävät ajatuksen aktiivisesta toimesta tai suunnanmuutoksesta. Ajatus on, että ihmiset ovat hylänneet alkuperäisen Jumalan luoman heteroseksuaalisuuden velloessaan omassa itsekeskeisyydessään. Mielestäni tämä ajatus on pielessä, kuten olen aiemmissa viesteissäni selittänyt, tai ei liity aiheeseen.
Toisin sanoen, se asia X, joka syntyy "vaihtamalla luonnollinen yhteys luonnonvastaiseen" ei ole sama asia kuin mitä tarkoitamme homoseksuaalisuudella, koska jälkimmäinen ei synny siten.
Matti kirjoitti:
"[H]omoseksuaalisten kokemusten määrä vaihteli aika paljon ruotsalaisten, suomalaisten ja virolaisten välillä. -- -- Prosentit liikkuivat jossakin 5-10 välillä. -- -- Toisaalta (taas tämä murskaava ”muistan lukeneeni” argumentti) varsinaisia ”umpihomoja”, eli seksuaaliselta suuntautuneisuudeltaan täysin homoseksuaaleja, on useiden tutkimusten mukaan noin 1% väestöstä. Mikäli nämä premissini pitävät edes suurin piirtein paikkansa, iso osa homoseksuaalisuutta harjoittavista oikeastaan ”ovat vaihtaneet” heteroyhteyden homoyhteyteen."
Ilmeisesti tarkoitat tässä, että koska suuremmalla osalla väestöstä on homoseksuaalisia kokemuksia elämänsä aikana kuin mitä sanoo olevansa homoseksuaaleja, tämä ylijäävä osuus ainakin on näitä "vaihtajia".
Vaikka premissisi pitäisivätkin paikkansa -- sitä ei varmaan kannata tässä alkaa setviä --, sinulla on lisäksi taustalla semmoinen olettamus, että seksuaalinen suuntautuminen on yksioikoinen, muuttumaton ja poikkeuksia sallimaton piirre, jonka ihminen itse ymmärtää ja osaa (ja haluaa) pukea sanoiksi gallupissa.
Itse asiassa on selvää, että seksuaalisuutemme muuttuu jollakin tavalla elämämme kuluessa. Jos näin ei kävisi, vanhukset olisivat edelleen poikkeuksetta 15-vuotiaiden perään! :) Minusta lukusi pikemminkin osoittavat, että on henkilöitä jotka ovat tai ovat olleet omasta identiteetistään epävarmoja sekä henkilöitä joiden identiteetti ei koskaan vakiinnu. Lisäksi pitäisi ottaa huomioon se, että toisinaan homoidentiteetti pitää kätkeä ja solmia kulissiavioliitto lapsineen, jolloin väkisinkin tulee kokemuksia molempien sukupuolien kanssa, sekä se, että ihmiset eivät aina edes toteuta omaa suuntautumistaan vaan saattavat esimerkiksi elää selibaatissa. Ja sitten on vielä se, että ihmiset eivät halua, osaa tai voi vastata rasti ruutuun -tavalla kysymyksiin seksuaalisesta identiteetistä.
Jos seuraan sinun ajatustasi, päädyn seuraavankaltaiseen johtopäätökseen: Mieshenkilö, joka ensin on ollut naisen kanssa mutta sittemmin ainoastaan toisten miesten kanssa, on vaihtanut luonnollisen heteroyhteyden homoseksuaalisuuteen. Mutta mikäli ensimmäinen kokemus olisikin tullut miehen kanssa ja sittemmin henkilö olisi ollut vain naisten kanssa, hän olisikin vaihtanut pois luonnollinen homoyhteyden. Tämä tuskin oli tarkoituksesi?
Summa summarum: Prosenttiluvut, muistinvaraiset tai tarkat, eivät tätä ongelmaa selvitä.
Heikki Kuutti Uusitalo
Sammaljoki / Buenos Aires
Martti,
Perisynnin seuraus kaiketi on se, että tarvitsemme kaikki pelastusta. Tässä suhteessa olemme jokainen samalla viivalla, homot ja heterot. Sen pidemmälle meneviä johtopäätöksiä ei ole syytä tehdä.
Kirjoitit taipumuksesta pahaan. On selvää, että se ei ole mikään lupa tehdä väärin. Oma näkemykseni on, että ihmisen seksuaalisuus eri muodoissaan on osa hyvän Jumalan hyvää luomistyötä, ja näin ollen sen toteuttamisessa on samoja sudenkuoppia ja siunauksia kuin muillakin elämän alueilla.
Terveisin Heikki Kuutti Uusitalo
Buenos Aires
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hyvä Heikki Kuutti Uusitalo,
Kun tuo roomalaiskirjeen kohta on kerran niin monitulkintainen, niin mitä sanot 1.Kor 6:9-11? Jakeen 9 loppu on uudemmassa käännöksessä käännetty: "eivät miesten kanssa makaavat miehet" ja vanhemman käännöksen "miehimykset" - kreikan arsenokoiteen kääntyy suoraan homoseksuaaliksi?
Jos siis tämä on mainittu asioiden joukossa jotka erottaa meidät Jumalan valtakunnasta, lienee se syntiä?
Jos raamattu esittelee muun kuin avioliiton sisäisen heteroseksuaalisen kanssakäymisen vääräksi, synniksi, (VT:ssä puhutaan jopa zoofiliasta), voinemme puhua perisynnin vaikutuksesta? Emme Jumalan tarkoitushakuisesta luomistyöstä.
Missä olen väärässä?
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Kun kerran nyt aihepiirissä liikutaan, niin tässä vielä pari linkkiä aiheeseen: Homoseksuaalisuuden ymmärtäminen ja Suorat mutkiksi? Kansankirkollinen homopuhe puntarissa. Näistä edellinen on vain lyhyt kommentti Paarman viimeisimpään lausuntoon aiheesta, mutta jälkimmäinen käsittelee huomattavasti syvällisemmin niitä kysymyksiä, joista arvon teologit ovat tässä kommenttiketjussa kiistelleet.
Vesa
Martti,
En halua enkä ehdi nyt heittäytyä keskustelemaan näistä kaikista UT:n vaihtoehtoisista kohdista. Ja olisipa se hyödytöntäkin, kun asiasta on niin hyvin kirjoitettu muualla. Suosittelen tutustumaan tekstiin Kari Kuula: Raamattu ja homoseksuaalisuus ja erityisesti sen yhteenvetoon s. 82-102.
En yritä kieltää, että UT:n kannanotot "miesten kanssa makaavia miehiä" (tai vastaavaa) kohtaan ovat kielteisiä. Sitä ne ovat ja sen myöntävät miltei kaikki. Eri asia on sitten näiden kohtien tulkitseminen.
Raamatun tekstit koskevat muunlaista ilmiötä kuin sitä, mitä ymmärrämme homoseksuaalisuudella, sillä kulttuuri ja yhteiskunta ovat olleet toisenlaisia (ns. vastaavuusongelma). Esimerkiksi juutalaisuudessa miltei kaikki miehet olivat naimisissa. Roomalaisessa ja kreikkalaisessa ympäristössä esiintyi taas esimerkiksi orjien hyväksikäyttöä ja temppeliprostituutiota. Tässä valossa on ymmärrettävää, että kannanotot ovat kielteisiä. Mutta ne eivät tänään merkitse enää samaa asiaa.
Raamatun kannanotot ovat ohimeneviä ja sivulauseenomaisia. Esimerkiksi avioerosta puhutaan paljon perustellummin ja painavammin äänensävyin kuin listaamalla se jossakin luettelossa. Toisin sanoen, kannanotot jäävät tästäkin syystä iskulauseenomaisiksi ja niitä käytetään lukijoille tuttuina esimerkkeinä tukemaan muita argumentteja. Tällöin siis tähtäyspiste on muualla kuin esimerkissä.
Ns. luomisjärjestys, jos sillä tarkoitetaan sukupuolittavaa, hierarkista ja patriarkaalista yhteiskunta- ja seksuaalimallia, on melko tavalla heikko argumentti, joka tuo mukanaan sitten monenlaista muutakin, jota sen käyttäjät eivät olisi valmiita hyväksymään.
Raamatun esimerkit eivät kerro lopullista totuutta useistakaan asioista. Kirkko tulkitsee ja soveltaa tekstejä. Usko ei ole kaikilta osin muuttumaton: sen kehittyminen näkyy jo itse raamatustakin. Vaikka kristittyjen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut kielteinen jo pitkään, se ei tarkoita että asia on loppuun käsitelty, kuten eivät tarkoittaneet kannat orjuudesta, naisten asemasta tai juutalaisista.
Kristillinen kokonaisnäkemys on tai sen pitäisi olla että seksuaalisuus on kahden toisiaan rakastavan ihmisen ilon ja nautinnon lähde sekä rakkauden ilmaisemisen tapa, ja ihmiset on luotu parisuhteeseen kaipaaviksi.
Luterilainen raamattuperiaate on, että jotkut raamatun kohdat ovat painavampia kuin toiset. Lisäksi kaikki raamatun tekstit ja opetukset eivät hyvin toteuta tehtäväänsä eli julista Kristusta. Voidaan sanoa, että se, että jokin näkemys esitetään raamatun lehdillä, ei tee siitä sellaisenaan kristillistä opetusta. Toisin sanoen, voimme olla -- ja de facto olemme! -- eri mieltä raamatun tekstikohtien kanssa tai pidämme niitä eettisesti merkityksettöminä. Esimerkkinä voisi mainita veren syönnin kiellon ja avioerosäädökset.
Kuten sanoin aikaisemmin, näissä maltillisissa näkemyksissäni ei ole kyse raamatun hylkäämisestä, vaan pikemminkin sen suuremmasta arvostamisesta: kyse on kristillisen totuuden jatkuvasta etsinnästä. Jumalamme on luonut niin suuren ja kompleksisen maailman, että siitä ei lopullista totuutta saa selville vain raamatusta lukemalla.
Terveisin
Heikki Kuutti Uusitalo
Buenos Aires
Heikku Kuutti Uusitalo
Tässä tullaan siihen ongelmaan, että kuinka paljon kulttuurikonteksti määrittää elämäämme ja tekojamme? Muuttaako aikojen saatto homoseksuaalisuuden perusluonnetta?
On totta, ett homot ovat varmasti olleet erilaisia ihmisiä silloin, kun ovat tänäpäivänä, mutta muuttaako se sitä, että he silti ovat "miesten kanssa makaavia miehiä"??
Voiko lääketieteellisestikin ongelmallinen homoseksuaalisuus (jollainen vietti siis estää lisääntymisen) olla luotua?
Meillä on tietty perustavanlaatuinen ero. Itse raamattua lukiessani etsin sellaista ikiaikaista, muuttumatonta, järkkymätöntä, Jumalallista ohjetta siitä, miten pelastua ja sen ohessa Jumalan ajatuksia oikeasta elämästä. Vaikka kukaan meistä, ei tuota mittaa pysty täyttämään, lienee kai soveliasta toteuttaa taivaallisen työnantajan tahtoa niin pitkälle kun vaan kykenee.
Sinä näet asian uskonnollisten tulkintojen sekamelskana, kirkolliskokousten konteksteissa ja muiden byrokratian rattaiden riepoteltavana.
Kuka sitten on lähempänä sitä mystistä totuutta, jota jokainen väittää edustavansa, ja onko sellaista edes olemassa? Sitä odotellessa...
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Martti Pyykkönen, ensin pieni hyviin tapoihin kuuluva vihje: Raamattu kirjoitetaan isolla kirjaimella ellei sillä tarkoiteta virolaisittain mitä kirjaa tahansa. Raamattu ei tosiaankaan ole mikä tahansa kirja.
Toiseksi asiaan liittyen: 'miesten kanssa makaavat miehet' on tulkinta sanoista, jotka voisi kääntää vaikkapa: 'panomiehet ja lullukat', jos se vain sopisi Raamatun tyyliin. Siinä ei nähdäkseni painoteta niinkään homoseksuaalisuutta (mikäli Paavali lainkaan tarkoitti sitä) vaan sukupuolista alistamista ja siihen hakeutumista. Sadomasokismi saattaa olla lähempänä Paavalin tuomitsemaa Jumalan tahdon vastaista seksuaalisuutta.
Martti Pentti
Kotka
Hei Martti Pentti!
Tavat vaihtelee. Työskentelemässäni hengellisessä lehdessä on tehty päätös Raamatun kirjoittamisesta pienellä alkukirjaimella. Sieltä siis tarttunut tapa.
Nyt minulta loppui tietotaito kommentoida, mutta jo on kumma, jos Paavali puhuu homoseksuaalisuudesta, αρσενοκοιται, jonka käännös kuuluu: "one who lies with a male as with a female, sodomite, homosexual" tarkoittaen sillä sitten jotain aivan muuta...
Anteeksi nyt vain, mutta tämä alkaa jälleen kuulostaa perinteiseltä: "no niin siinä sanotaan, mutta itseasiassa ei se sitä tarkoita ;)" -argumentoinnilta...
*brrrh* niskakarvat pystyyn.
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
pena sanoi:
"Martti Pyykkönen, ensin pieni hyviin tapoihin kuuluva vihje: Raamattu kirjoitetaan isolla kirjaimella ellei sillä tarkoiteta virolaisittain mitä kirjaa tahansa. Raamattu ei tosiaankaan ole mikä tahansa kirja."
Tosiaankaan isolla kirjoittamisen vaatimusta ei oikeinkirjoituksen kannalta ole. Nykysuomen sanakirjastakin sana löytyy "raamattu"-hakusanana joskin toteamuksella, että tavallisesti kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Ja onhan iso alkukirjain kirjan kannessa näyttävämpi ja koristeellisempi. Voidaan ajatella sitäkin, että kirjoittamalla isolla alkukirjaimella ilmennetään kirjan ainutlaatuisuutta vähän samaan tapaan kuin "jumalasta" tulee erisnimen kaltainen, kun se kirjoitetaan isolla.Suomen kielen perussanakirjassa esiintyy hakusanana "Raamattu,raamattu", mutta ei oteta kantaa kummankaan puolesta. Esimerkkilauseissa esiintyy kumpaakin käytäntöä. Itselleni kumpikin kirjoitustapa on neutraali, ilman mitään arvolatausta.
Olli Lehto
Kangasala
martti pyykönen sanoi:
*brrrh* niskakarvat pystyyn.
Älä hermostu, Martti!
Pitäähän teologian maistereidenkin leipänsä ansaita, vaikkapa hakemalla niitä erilaisia tulkintamahdollisuuksia.
Olli Lehto
Kangasala
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Olli Lehto
Juu, näinhän se täytyy. Välillä vaan niskavillat käpristelee, mutta täytyy vaan sukia ne takaisin ojennukseen.
Itse olen sitä mieltä, että kirjoittaisin mielelläni Raamatun Isolla Alkukirjaimella, kuten erisnimenä; eihän meillä ole, kuin yksi Raamattu. (Nojoo, onhan noita Heprealainen raamattu ja musta raamattu ja vaikka mitä)
Lehden, jonka sivuille kirjoitan kuukausittain kymmeniätuhansia merkkejä tekstiä, ulkoasuun kuuluu Raamatun pienellä kirjoittaminen. Siksipä se tulee rutiinisti luonnostaan. Pahoittelen :)
Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivulta ilmeni, että Raamattu erisnimenä kirjoitettaisiin isolla. Ehkä osa hyllyni sanakirjoista on päässyt vanhentumaan. Kielitoimiston maksuton neuvontapuhelinkaan ei vastaa elokuussa muuton takia. En halua esiintyä minkään auktoriteetin edustajana saati sitten itse auktoriteettina, mutta muistelisin aikoinaní koulussa oppineeni pienellä alkukirjaimella kirjoittamisen. Mutta ajat muuttuvat ja uusia oikeakielisyyssuosituksia tullee peräti päivittäin.
Olli Lehto
Kangasala
Martille vielä pari viimeistä kommenttia.
Hän kysyi: "Muuttaako aikojen saatto homoseksuaalisuuden perusluonnetta?"
Ehkä muuttaa, ehkä ei, en tiedä. Ei tästä kumminkaan ollut nyt kysymys.
Vaan tarkoitin sitä, että Paavali ja muut varhaiset kirjoittajat eivät lainkaan ymmärtäneet mistä homoseksuaalisuudessa on kyse, vaan pitivät sitä muitta mutkitta irstailuna. Heidän kantansa siis, lyhyesti sanottuna, perustuu ymmärtämättömyyteen. Samaan tapaan emme nykypäivänä yritä manata pahoja henkiä ulos epileptikoista.
Lisäksi Martti kysyi: "Voiko lääketieteellisestikin ongelmallinen homoseksuaalisuus (jollainen vietti siis estää lisääntymisen) olla luotua?"
Onko hedelmätön nainen luotu? Onko Tay-Sachsin tautia sairastava lapsi luotu, kun hänen sairautensa vie hengen tuskallisesti 4-5 vuoden ikään mennessä? Onko selibaatissa elävä henkilö luotu (hän saattaa muuten olla Paavalin kannustama)?
Evoluutiivista "kelpoisuutta" (fitness) eli Martin mainitsemaa lisääntymistehokkuutta ei voi tarkastella yksilöiden, vaan populaatioiden tasolla. Ne variaatiot, joita luonnossa ilmenee ja toistuu, edistävät jollakin tavalla populaation hyvinvointia. Homomiesten osalta esimerkkejä voi poimia Michelangelosta Tsaikovskiin ja Sokrateesta Fredrik Suureen...
Onneksi Jumalan luomistyöt ovat moninaiset ja ihmeelliset. Hän on peräti luonut ainakin 1500 eläinlajia, joiden edustajissa on havainnoitu homoseksuaalista käytöstä!
Ja viimeiseksi tähän arsenokoitai-sanaan palaan vielä sen verran, että tuo "miesten kanssa makaavat miehet" on siis kreikaksi ουτε μαλακοι ουτε αρσενοκοιται, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "eikä pehmeät eikä miesmakaajat", ja nämä kaksi sanaa siis ovat nuo Martti Pentin ehdottamat "pullukat ja panomiehet"... Tässä kirkkoraamattuun valittua käännöstä "miesten kanssa makaavat miehet" on siis moitittu ainakin siitä, että ongelmallinen "pehmeä" on jätetty kokonaan kääntämättä tai katsottu sen sisältyvän valittuun käännökseen. Vertailun vuoksi mainittakoon että World English Bible ja International Standard -käännöksissä on pantu tähän kohtaan "male prostitutes".
Sanakirjoista on tämmöisissä kiistoissa apua sikäli kuin ne ovat puolueettomia; käännös "one who lies with a male as with a female" on ainakin ideologinen sillä käännöshän on poimittu suoraan Mooseksen laista :)
Omalta osaltani päätän tämän kommenttien ketjun tältä erää tähän ja kiitän omasta puolestani osallistujia. Eniten toivoisin, että niin tässä kuin muissakin asioissa meillä olisi mahdollisuus rauhanomaiseen rinnakkaiseloon mielipide-eroista huolimatta Suomen ja Kristuksen kirkossa.
Ja tästä syystä muuten olen sitä mieltä, että jos samaa sukupuolta olevien parisuhteita kirkossa siunataan, pastoreilla pitäisi olla valinnan mahdollisuus, kuten Jari Rankinen kirjoitti. Asia on liian uusi, vaikea ja arka, enkä usko että hampaitaan kiristelevä vastahakoinen pastori, joka salaa sydämessään paheksuu tekemäänsä toimitusta, palvelee kenenkään etuja.
Heikki Kuutti Uusitalo
Buenos Aires
Heikku Kuutti Uusitalo!
Esitit hyvän pointin Paavalin näkemyksen vaikutuksesta Raamatun opetukseen.
Olen usein miettinyt sitä, että usein puhutaan, että Lutheria tai ketä tahansa muuta opettajaa tulee kohdella kuin arvostettua opettajaa. Ei kuin Jumalaa. Silti Raamatussa UT:ssä on kahdenlaista tekstiä. Suoraa kertomusta siitä, miten Jeesus eli, oli ja opetti (Evankeliumit) ja sitten ensimmäisen käden teologista tulkintaa tästä (esim. Paavalin kirjeet).
Miten meidän tulee suhtautua Paavalin opetukseen, joka on nostettu "Jumalan sanaksi" Raamattuun ja tuleeko meidän suhtautua erilailla esimerkiksi markuksen evankeliumiin kuin roomalaiskirjeeseen?
Roomalaiskirjehän on kristikunnan ykköstekstejä sisältäen paljon sitä, mikä meitä määrittää. Silti se on Paavalin suodattamaa ajatusta, silti Pyhän Hengen vaikutuksesta, näin uskon.
Nämä ovat itselleni vaikeita paloja...
-Martti Pyykönen
Teol.Yo Espoo
Vanha keskustelu, mutta pari jossain määrin K-18-asiaa sisältävää pointtia ihan pikaisesti tässä:
Ne kaksi sanaa ("pehmeät" ja "miesmakaajat") eli catamites ja sodomites King James versionin mukaan mainitaan kummatkin, eli kohdassa ei ainoastaan tuomita jälkimmäisiä vaan myös edelliset.
Siihen minun on vaikea ottaa kantaa, tarkoitetaanko siinä nyt sitten miesprostituoituja vai ylipäätään nuorempia miehiä, jotka ottavat "panomiehen" sisäänsä.
Tämän päiväisessä Kirkossa ja kaupungissa oli takalehdellä nimimerkin Sanna kirjoittama erittäin hyvä kirjoitus. Kannattaa lukea.
Omantunnon kysymyksiähän nämä tietysti ovat, mutta jos aletaan väittää, että homous on synnynnäistä (osa identtisistä kaksosista on todettu jossain tutkimuksissa [maininta Ari Puontin Homoseksuaalisuus - hämmennyksestä selkeyteen -kirjasta] seksuaaliselta suuntautumiseltaan eriäviksi, joka todistaa sen, että ympäristötekijätkin asiaan vaikuttavat) tai että siitä on mahdotonta muuttua yhtään heterommaksi eli tyrmätään eheytykset ja väitetään Aslanin sun muiden vain tekevän pahaa toimillaan (on oikeasti olemassa toisenkinlaisia ihmisiä, joiden on vaikea kuvitella vain näyttelevän ja väittävän elävänsä eheämpää elämää kuin aiemmin homoseksuaalina), en oikein ymmärrä. Jumala voi, mutta ihmistenkin täytyy aina tehdä kovasti töitä muuttuakseen! Jumalan apu on silti suurin ja tärkein apu.
Siunattua syksyä toivoen,
Tuomo Viherjuuri
Helsinki
Lähetä kommentti
<< Home