Pelkää Jumalaa
Jumalan pelkääminen voi tuntua oudolta. Miksi pitäisi pelätä Jumalaa? Ei Jumala ole pelottava. Eikö usko poista juuri pelon? Jonkun mielestä Jumalan pelkääminen on väärin. Jumalaa ei saa pelätä eikä ketään pidä kehottaa pelkäämään Jumalaa.
Raamattu puhuu Jumalan pelkäämisestä. Monet Vanhan testamentin kohdat puhuvat siitä. Psalmissa sanotaan: ”Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.” Ja Sananlaskuissa: ”Herran pelko on tiedon perusta.” Monet Uuden testamentin kohdat kehottavat pelkäämään Jumalaa. Pietari kirjoittaa: ”Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.” Raamatussa Jumalan omia kutsutaan niiksi, joka pelkäävät Jumalaa. Mistä Raamattu puhuu ja mihin se kehottaa, sen ei pitäisi olla outoa. Missään tapauksessa se ei voi olla väärin.
Miksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta? Ehkä siksi että on Jumalasta tällainen kuva: Hän on lempeä, ymmärtää ja hyväksyy. Hän rakastaa, ei tuomitse. Hän on melkein tasavertainen meidän kanssamme.
Onko Jumala tällainen? Jos ei ole Jumalan sanaa, tähän kysymykseen ei voi vastata. Jos ei ole Jumalan ilmoitusta, emme tiedä, millainen Jumala on. Onneksi saa sanoa, että Jumala on puhunut ja puhuu. Jumala on ilmoittanut meille itsensä, tahtonsa ja tien hänen luokseen. Ilmoitus on Raamatussa.
Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Mutta Raamattu sanoo muutakin: Jumala on ehdoton pyhyys. Hän vihaa syntiä. Hän on valtava, ikuinen, ääretön. Ehkä nämä on unohdettu ja siksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta.
Mitä Jumalan pelkääminen ei tarkoita? Sitä että pitäisi paeta Jumalaa. Moni kyllä pakenee, ei uskalla kohdata häntä ja selvittää asioita hänen kanssaan. Jumalan pelkääminen on Jumalan suuruuden tajuamista. Minä olen mitätön Jumalan rinnalla. Hän on minua mittaamattoman paljon suurempi. Minä en ole tasavertainen hänen kanssaan. Mitä mieltä minä olen, se on merkityksetöntä sen rinnalla, mitä mieltä Jumala on.
Jumalan pelkääminen on Jumalan pyhyyden tajuamista. Hän vihaa syntiä. Minä olen syntinen ihminen. Olen ansainnut tuomion Jumalalta. Jos oikeus tapahtuu, minut tuomitaan kadotukseen.
Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että olen täysin riippuvainen Jumalasta. Tulenko toimeen, se on kiinni Jumalasta. Terveyteni riippuu hänestä. Miten pitkään elämäni tässä maailmassa jatkuu, se riippuu, miten pitkään Jumala antaa sen jatkua. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen, se on kiinni Jumalasta. Jos hän pelastaa minut, pelastun. Jos hän tuomitsee kadotukseen, joudun sinne, minkä olen ansainnut. Siksi en voi vihastuttaa Jumalaa. Mikä vihastuttaa hänet? Se ettei välitä hänestä - ei siitä, mitä hän sanoo, eikä mitä hän on tehnyt pelastaakseen meidät. Jumalan pelkääminen on sitä, ettei elä välittämättä Jumalasta.
Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että tarvitsen syntieni sovituksen. Jumalalle riittävä syntien sovitus on se, mitä tapahtui Golgatalla. Jumala itse Pojassaan sovitti syntimme. Jumala lupaa, että hän on armollinen sille ja pelastaa sen, joka on kerran hänen edessään Jeesus turvanaan. Jeesus on sen turvana, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen.
On sanottu, että sen, joka pelkää Jumalaa, ei tarvitse pelätä muuta. On pelottavia asioita: mitä tapahtuu tällä maailmalle, mitä minulle, mitä rakkailleni. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen? Joka pelkää Jumalaa, sen ei tarvitse pelätä muuta.
Raamattu puhuu Jumalan pelkäämisestä. Monet Vanhan testamentin kohdat puhuvat siitä. Psalmissa sanotaan: ”Pelätkää Herraa, palvelkaa häntä, vaviskaa, kohottakaa hänelle riemuhuuto.” Ja Sananlaskuissa: ”Herran pelko on tiedon perusta.” Monet Uuden testamentin kohdat kehottavat pelkäämään Jumalaa. Pietari kirjoittaa: ”Osoittakaa kaikille arvonantoa, rakastakaa uskonveljiä, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria.” Raamatussa Jumalan omia kutsutaan niiksi, joka pelkäävät Jumalaa. Mistä Raamattu puhuu ja mihin se kehottaa, sen ei pitäisi olla outoa. Missään tapauksessa se ei voi olla väärin.
Miksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta? Ehkä siksi että on Jumalasta tällainen kuva: Hän on lempeä, ymmärtää ja hyväksyy. Hän rakastaa, ei tuomitse. Hän on melkein tasavertainen meidän kanssamme.
Onko Jumala tällainen? Jos ei ole Jumalan sanaa, tähän kysymykseen ei voi vastata. Jos ei ole Jumalan ilmoitusta, emme tiedä, millainen Jumala on. Onneksi saa sanoa, että Jumala on puhunut ja puhuu. Jumala on ilmoittanut meille itsensä, tahtonsa ja tien hänen luokseen. Ilmoitus on Raamatussa.
Raamattu sanoo, että Jumala on rakkaus. Mutta Raamattu sanoo muutakin: Jumala on ehdoton pyhyys. Hän vihaa syntiä. Hän on valtava, ikuinen, ääretön. Ehkä nämä on unohdettu ja siksi Jumalan pelkääminen tuntuu oudolta.
Mitä Jumalan pelkääminen ei tarkoita? Sitä että pitäisi paeta Jumalaa. Moni kyllä pakenee, ei uskalla kohdata häntä ja selvittää asioita hänen kanssaan. Jumalan pelkääminen on Jumalan suuruuden tajuamista. Minä olen mitätön Jumalan rinnalla. Hän on minua mittaamattoman paljon suurempi. Minä en ole tasavertainen hänen kanssaan. Mitä mieltä minä olen, se on merkityksetöntä sen rinnalla, mitä mieltä Jumala on.
Jumalan pelkääminen on Jumalan pyhyyden tajuamista. Hän vihaa syntiä. Minä olen syntinen ihminen. Olen ansainnut tuomion Jumalalta. Jos oikeus tapahtuu, minut tuomitaan kadotukseen.
Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että olen täysin riippuvainen Jumalasta. Tulenko toimeen, se on kiinni Jumalasta. Terveyteni riippuu hänestä. Miten pitkään elämäni tässä maailmassa jatkuu, se riippuu, miten pitkään Jumala antaa sen jatkua. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen, se on kiinni Jumalasta. Jos hän pelastaa minut, pelastun. Jos hän tuomitsee kadotukseen, joudun sinne, minkä olen ansainnut. Siksi en voi vihastuttaa Jumalaa. Mikä vihastuttaa hänet? Se ettei välitä hänestä - ei siitä, mitä hän sanoo, eikä mitä hän on tehnyt pelastaakseen meidät. Jumalan pelkääminen on sitä, ettei elä välittämättä Jumalasta.
Jumalan pelkääminen on sen tajuamista, että tarvitsen syntieni sovituksen. Jumalalle riittävä syntien sovitus on se, mitä tapahtui Golgatalla. Jumala itse Pojassaan sovitti syntimme. Jumala lupaa, että hän on armollinen sille ja pelastaa sen, joka on kerran hänen edessään Jeesus turvanaan. Jeesus on sen turvana, joka on kastettu hänen omakseen ja uskoo häneen.
On sanottu, että sen, joka pelkää Jumalaa, ei tarvitse pelätä muuta. On pelottavia asioita: mitä tapahtuu tällä maailmalle, mitä minulle, mitä rakkailleni. Mitä minulle tapahtuu tämän elämän jälkeen? Joka pelkää Jumalaa, sen ei tarvitse pelätä muuta.
posted by Jari Rankinen | 11:16 ap.
9 Comments:
Pidä sinäkin Jari Rankinen välillä lomaa näistä jumala-jutuista.
Pidä kesäloma. Elämässä on paljon muutakin kuin jatkuva puhe jumalasta.
Olet hävinnyt taistosi. Hyväksy se ja unohda kuvitelmasi marttyyriydesta. Luonteen jalous ilmenee jaloutena eikä tarttumisena joutavaan kysymykseen naispappeudesta.
Ei naisia tarvitse pelätä. Maassa on paljon isompiakin ongelmia kuin naispappeus. Erosit kirkosta ja piste. Nyt jatkat elämääsi toisaalla.
Eniten tulee pelätä ns. uskovia, joiden paatos ei ole tähän maailmaan tuonut muuta kuin kärsimystä.
Suosittelen lukemaan hesarin kuukausiliitteen, jossa on yksi kertomus mitä se uskovaisuus suomessa on ja on ollut.
Löytyy siitä jutusta, jossa kaveri helikopterilla kiertelee suomea ja siinä on kuvia suomesta eri puolilta.
Ehkä on viisasta unohtaa uskonnot ja ajatella vapaasti. Usein ihmisessä on moraalikäsitys, ei aina, mutta usein on tietoisuus mikä on oikein ja väärin.
Tätä ei voi opettaa, se joko on tahi ei ole.
Itse olen päättänyt heittää kaikki uskonnot romukoppaan.
Jumala, tai korkeampi voima, ilmaisee itsensä tavallaan miten tahtoo.
Mitään yksinoikeutta ei mielestäni ole kristillisellä kulttuurilla jumaluuteen.
Jumala lienee suurempi kuin koko kristikansa. Siksipä on helppo ymmärtää eri uskontoja. Kaikki kumartavat samaa jumalaa.
Matti Vehviläinen
Kerava
Matille "Jumala lienee suurempi kuin koko kristikansa. Siksipä on helppo ymmärtää eri uskontoja. Kaikki kumartavat samaa jumalaa."
Hetkinen etkös itse ole pappi -miten ääni nyt on vaihtunut kellossa. Etkö siis uskokaan Jeesukseen? Mitä on tapahtunut?
Tommi Messi nastola
Ööh, en ole pappi vaan pyhä mies taivaasta. Sittemmin ihmiseksi syntynyt.
Hyvää kesää itsekullekin! :)
Matti Vehviläinen
Kerava
Uskonnollisuus onkin paha asia, sitähän meidän tulisikin välttää! Henkilökohtaista uskoa sen sijaan ei kenenkään kristityn kannattaisi heittää romukoppaan. Pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi. (vapaasti muotoiltu Ilmestyskirjasta)
Tuomo Viherjuuri, Hki
Ja tuohon Viherjuuren kirjoituksen jälkeen sopii oivallisesti lainaus mielestäni suomen, ja koko maailman, parhaimmalta runoilijalta, Eino Leinolta:
Chorus Mysticus, 2,3,4.
"Vain rakastakaa toisianne! Lempi
on lahja teille taivaan ylimmän,
myös suotu teille hekkuman on hempi
ja hellyys, tähkä onnen täyttyvän,
maa että oisi teille etäisempi,
lähempi taivas, kussa kutsuu Hän
luo milloin luotujaan kuin myrsky, milloin
kuin lounatuulen kuiske kuudan-illoin.
Vain rakastakaa toisianne! Vihan
tuo lempi tullessaan, se tuntekaa!
Syvyydet nähkää sydämen ja lihan,
maat, joita aatos yksin aavistaa,
jumalten kaltaisia olkaa ihan,
mit' teille onni suo, se ottakaa!
Näin hetken hurmioita kunnioittain
te käytte eespäin ijäisyyttä voittain.
Te älkää luulko: ijäisyys on täällä
tai siellä! Ijäisyyttä kaikki on.
Ei aikaa ole. Niinkuin myrskysäällä
on lehden lento, niin on inehmon,
mi pyyteen varsall' ajaa vauhkopäällä
tai orhill' onnetarten tuokion:
hän paikan tietää, mistä tielle lähti,
ei, kunne kulun ohjaa kiertotähti."
Matti Vehviläinen
Kerava
Voi kesä kuumalla on ihana lukea näitä runoja mutta jään miettimään, enkö voisi kirjoittaa, mieltäni painaa jokin. Vaihdetaanko jo päiväkirjaa ?
Jospa taivasta olisi se täällä maan päällä, eikö Herra olisi tahtonut sitäkin. Mutta me tavoittelemme sitä nyt ja kadehdimme toisiamme, joten sekään ei ole onni ja autuus. Mitä toisella on, sitä me tavoittelemme. Elämän tarkoitusta kun etsimme näistäkin ja paljon muustakin. Rakkausikävää se kaikki on, sekin, että torjumme kutsun seurata Herraa. Luulemme saavamme parempaa ja ainakin sitä, mitä me uskomme elämän perustaksi ja päämääräksi.
Olemalla hiljaa te pelastutte.
Kuunnellaan, mitä Herralla on sanottavaa tässäkin.. Ei mykkäkoulua kuten joskus tuppaa avioliitossa hiljaisuus ymmärrettävän.
Meidän olemisemme ja alkumme on Jumalassa. “Jumala sanoi, ja tapahtui niin“…Jeesus on alku ja päämäärä.
Rakentaako tämä vaiko hajottaa? Jeesus ei tullut tuomaan rauhaa vaan miekan.
Emme pääse siitä mihinkään, että etsimme väärästä paikasta. Elämä lepää Kristuksen kasvoissa ja meidät on luotu tätä elämää varten. Kristuksen elämä meissä. Näin pääsemme eteenpäin ja annamme hivenen lohtua hänellekin, jolle elämä ei ole suonut kaikkea “lempeä”.
Rakkaus, mitä sillä ymmärretään, on ulkopuoleltamme meille annettu lahja ja siten se kestää iankaikkisesti. Usko riittää vain näkemiseen asti, toivo täyttyy aikanaan. Rakkaus on vain totuudessa. Tunteet ja rakastumiset eivät kanna perille, ne kun ovat vain meidän välineemme ymmärtää elämää, ei välttämättä Jumalaa. Jumalan ymmärtäminen on eri asia. Mitä me olemme ymmärtämään Jumalaa. Me kyllä haluamme tehdä Hänestä sellaisen, joka meille sopii, mutta asia ei ole niin. Hän on rakkaus. Hän toimii toisin kuin me ymmärrämme. Silti Hän on. Tähän voi kaikella varmuudella jäädä lepäämään ja se on meidän puoleltamme vastaus Hänen kaikkivaltiaan rakkauteen.
Chorus Mysticus, 2,3,4.
"Vain rakastakaa toisianne!
..hmm..
Kesäterveisin kaikella rakkaudella Marju Lehtinen, Akaa..edelliseen lisäys
“Minäkin muistutan, mistä Teemu Kakkuri muistutti. Kommenttien alle tulee kirjoittaa nimi ja kotipaikkakunta."
siis Marju Lehtinen, Kylmäkoski
vielä tämä tähän päiväkirjaan niinkuin päätteeksi.
Ranskalainen virsi 228 a, 1600-luvulta Pyhän Jaakobin liturgian (400-luvulla)pohjalta 1864.
Vaiti kaikki palvokaamme salaisuutta Kristuksen. Hän on tullut keskellemme, väisty huoli maallinen. Kristus täyttää kunniallaan ääret maan ja taivasten.
Ihmiseksi tänne syntyi, kuningasten kuningas. Itsensä nyt meille antaa Jeesus, Herra laupias. Taivaan leipää lapsillensa murtaa Kaikkivaltias.
Taisteluunsa Kristus meidät seuraajikseen vienyt on. Hän on valo valkeuden, rauhan lähde loputon. Voimallansa Kristus murskaa vallat yön ja turmion.
Kerubitkin siivillänsä verhoavat kasvojaan, Kristukselle lakkaamatta huutavat he kiitostaan. Halleluja, halleluja, aamen aamen ainiaan!
Marju Lehtinen, Kylmäkoski
Jos pelkää homoja, voiko pelätä Jumalaa?
Jos pelkää Jumalaa, tarvitseeko pelätä homoja?
Lähetä kommentti
<< Home